Grönlanninmeri: arktinen merialue Grönlannin ja Huippuvuorten välillä
Grönlanninmeri — arktinen merialue Grönlannin ja Huippuvuorten välillä: jäät, pohjoistuulet, hylkeet ja karu luonto — tiedettä, retkeilyä ja villielämää.
Grönlanninmeri on arktinen merialue, joka sijaitsee Pohjois-Atlantilla Grönlannin ja Huippuvuorten välissä. Se rajoittuu lännessä Grönlantiin, idässä Huippuvuorten saaristoon, pohjoisessa Framsalmeen ja Jäämereen ja etelässä Norjanmereen ja Islantiin. Aluetta pidetään usein osana Jäämerta, mutta se liitetään myös osaksi Pohjois-Atlanttia tai Atlantin valtamerta riippuen käytetystä rajauksesta ja meridynamiikasta.
Sijainti ja merivirrat
Grönlanninmerellä kohtaavat kylmät arktiset ja lämpimämmät atlanttiset virtaukset. Etelästä ja idästä alueeseen vaikuttavat Atlantin lämpimämmät virtaukset, kun taas pohjoisesta ja lännestä kulkeva East Greenland Current vie jäätä ja kylmää vettä etelään. Jäälauttojen ja pakasjään liikkeitä määräävät myös tuulet ja Framinsalmen kautta tapahtuva virtaus Jäämereltä.
Ilmasto ja jää
Alueella vallitsee arktinen ilmasto: talvet ovat pitkiä ja ankaran kylmiä, kesät lyhyitä ja viileitä. Puhaltavat säännölliset pohjois- ja koillistuulen piikit, ja merivesien pintalämpötilat nousevat harvoin yli 0 °C:n. Talvella muodostuu laajoja länsijään alueita Grönlanninmeren pohjois- ja keskiosiin sekä Islannin pohjoispuolelle Grönlannin ja Jan Mayenin saaren välille. Jäät, jäälakeudet ja keväällä irtoavat jäävuoret ovat alueen tyypillinen piirre ja tärkeä osa meriekosysteemiä.
Luonto ja ekologia
Grönlanninmeri on merkittävä elinympäristö monille arktisille lajeille. Alueella esiintyy runsaasti merieläimistöä, jonka elämänkiertoon liittyvät vuodenaikaiset jääolosuhteet:
- Hylkeet: alue on tärkeä lisääntymisalue esimerkiksi harmaahylkeen ja huppuhylkeen kohdalla.
- Valaat ja muut suuret selkärankaiset: alueella voi tavata mm. mm. miekkavalaita, kerävalaita ja muita valaiden lajiryhmiä (paikalliset esiintymät vaihtelevat vuosittain).
- Linnusto: merilinnut käyttävät aluetta ravinnonhankintaan ja pesimiseen erityisesti jäiden reuna-alueilla ja saarten rannikolla.
- Kaloja ja pienriistaa: arktinen kalasto (esim. turska, kampela, piikkikalat) sekä plankton- ja krillit yhteisöineen muodostavat pohjan ravintoverkolle.
Ihmistoiminta, erityisesti perinteinen hylkeenmetsästys, on vaikuttanut lajin elinolosuhteisiin — hylkeenpyyntiä on harjoitettu alueella yli 200 vuoden ajan. Myös kaupalliset kalastukset ja meriliikenne muokkaavat nykyisin alueen käytäntöjä.
Saaret ja asutus
Grönlanninmeren suuria saaria ja saaristoja ovat muun muassa Huippuvuorten saaristo sekä lukuisat pienemmät ja nimettyjen saariryhmät: Edvardit, Eila, Godfred Hansens, Île-de-France, Jan Mayen, Lynns, Norske ja Schnauders. Näistä ainoastaan Huippuvuorten saarilla on pysyvää asutusta (esim. Longyearbyen ja muut asutuskeskukset). Jan Mayen on pääasiassa ei-asuttu saari, jossa on satunnaista tai kausittaista miehitystä esim. sää- ja radiotoimintoihin liittyen.
Liikenne, tutkimus ja taloudellinen käyttö
Meritieyhteydet alueella ovat vaihtelevia ja riippuvaisia vuonna esiintyvästä jäätilanteesta. Tutkimuslaivasto ja arktinen tutkimusyhteisö käyttävät Grönlanninmerta merentutkimukseen, ilmastonseurantaan ja biologiseen tutkimukseen. Alueella on myös kalastus- ja saamislähtöistä perinteistä toimintaa, ja luonnonvarujen hyödyntäminen on laajalti säädeltyä kansainvälisin ja kansallisin sopimuksin.
Uhkat ja suojelu
Ilmastonmuutos on merkittävin uhka Grönlanninmeren ekosysteemille: nousevat meriveden lämpötilat ja vähenevä merijää vaikuttavat lajien levinneisyyteen, lisääntymisalueisiin ja ravintoverkkoihin. Vähemmän jäätä voi lisätä myös kaupallista sulaa ja merenkulun reittejä, mikä puolestaan lisää onnettomuus- ja saastumisriskejä. Useita alueita on suojeltu kansallisten ja kansainvälisten sopimusten avulla, ja tutkimus pyrkii tukemaan kestäviä hoito- ja suojelutoimia.
Grönlanninmeri on arktisen luonnon ja ilmaston muutosten seuraamisen keskeinen alue: sen jään, virtauksien ja biologian muutokset antavat tärkeitä viitteitä laajemmista arktisista kehityskuluista.
Grönlanninmeri
Fauna
Grönlanninmeressä on monia meren ravintoketjun perustan muodostavia eliöitä. Suuret selkärangattomat, kalat (kuten turska, silli, punasimppu, ruijanpallas ja punakampela), linnut ja nisäkkäät (mukaan lukien erilaiset hylkeet, valaat ja delfiinit) syövät kaikki pienempiä selkärangattomia ja pieneliöitä. Rannikoiden sammalet, jäkälät ja niukat pensaat ovat ravintoa peuroille ja myskihärille, joita jääkarhu puolestaan metsästää.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Grönlanninmeri?
V: Grönlanninmeri on vesistö, joka rajoittuu lännessä Grönlantiin, idässä Huippuvuorten saaristoon, pohjoisessa Framinsalmeen ja Jäämereen sekä etelässä Norjanmereen ja Islantiin.
Kysymys: Onko Grönlanninmeri osa Jäämerta vai Atlantin valtamerta?
V: Grönlanninmeri määritellään joskus osaksi Jäämerta ja joskus osaksi Atlantin valtamerta.
K: Millainen ilmasto Grönlanninmerellä on?
V: Grönlanninmerellä vallitsee arktinen ilmasto, jossa puhaltavat säännölliset pohjoistuulet ja lämpötila nousee harvoin yli 0 °C:n.
K: Mitä on länsijää?
V: Länsijää on suuri jäämuodostuma, joka muodostuu talvella Grönlanninmerellä Islannin pohjoispuolella, Grönlannin ja Jan Mayenin saaren välissä.
K: Mikä on länsijään merkitys?
V: West Ice on merkittävä harmaahylkeiden ja huppuhylkeiden lisääntymisalue, ja sitä on käytetty hylkeenmetsästykseen yli 200 vuoden ajan.
K: Mitkä ovat Grönlanninmeren suurimmat saaret?
V: Grönlanninmeren suuriin saariin kuuluvat Huippuvuorten saaristo, Edvards, Eila, Godfred Hansens, Île-de-France, Jan Mayen Lynns, Norske ja Schnauders.
Kysymys: Onko jokin Grönlanninmeren saarista asuttu?
V: Ainoastaan Huippuvuorten saarilla asutaan, ja Jan Mayenilla on vain kausittaista sotilashenkilöstöä.
Etsiä