Norjanmeri: Pohjois-Atlantin reunameri — sijainti, syvyys ja luonnonvarat
Norjanmeri – syvä, jäävapaa Pohjois-Atlantin reunameri Norjan luoteisrannikolla: runsaat öljy- ja kaasuvarannot, kalakantojen runsaus ja strateginen sijainti.
Norjanmeri on Pohjoisen Atlantin valtameren reunameri Norjan luoteispuolella. Se sijaitsee Pohjanmeren ja Grönlanninmeren välissä. Se yhtyy lännessä Pohjois-Atlanttiin ja koillisessa Barentsinmereen. Lounaassa sen erottaa Atlantin valtamerestä Islannin ja Färsaarten välillä kulkeva merenalainen selänne. Pohjoisessa Jan Mayenin harju erottaa sen Grönlanninmerestä.
Sijainti ja rajat
Norjanmeri ulottuu Norjan rannikon edustalta lähelle Islannin ja Färsaarten itäosia. Sen rajaukset määrittyvät merenalaisen topografian ja virtausten mukaan: etelässä se liittyy avoimeen Pohjois-Atlanttiin, koillisessa se avautuu Barentsinmerelle ja pohjoisessa sen erottavat harjanteet, kuten Jan Mayenin seutu. Norjan rannikko ja sen saaristo antavat merelle suojaisempia rannikkovyöhykkeitä ja monimuotoisia kalastusalueita.
Syvyys ja merenpohjan rakenne
Toisin kuin monilla muilla merillä, suurin osa Norjanmeren pohjasta ei kuulu mannerjalustaan. Merialueen keskiosa on syvää valtamerenpohjaa: keskimääräinen syvyys on noin 2 000 metriä ja syvimmät altaat ulottuvat yli 3 000 metrin syvyyksiin. Norjanmeren merenpohjassa on useita selänteitä ja murtovesialueita, muun muassa Mohns- ja Knipovich-harjut sekä Islanti–Färsaaret -selänne, jotka vaikuttavat veden virtauksiin ja lajistoihin.
Luonnonvarat ja taloudellinen käyttö
Merenpohjan alta löytyy merkittäviä öljy- ja maakaasuesiintymiä, minkä vuoksi alueella on voimakasta geologista tutkimusta ja hyödyntämistä erityisesti mantereen reunustalla. Öljy- ja kaasuvarannot ovat olleet tärkeä talouden osa Norjalle ja muille alueen toimijoille, mutta niiden hyödyntäminen nostaa myös ympäristöriskejä ja vaatii tiukkaa valvontaa.
Rannikkovyöhykkeillä on runsaasti kaloja: tärkeitä lajeja ovat turska, silakka, makrili ja kolmipiikki sekä monet petokalat ja pohjakalat. Monet lajit käyvät Norjanmerellä kutemassa ja kasvamassa — erityisesti pohjoisesta tulevat kannat käyttävät merialuetta tärkeänä lisääntymis- ja kasvualustana. Kalastus on alueen merkittävin uusiutuva luonnonvara, ja sen hoitoon liittyy kansainvälistä yhteistyötä ja säätelyä.
Veden virtaukset, ilmasto ja ekologia
Norjanmerelle virtaa lämmintä vettä Pohjois-Atlantin virran (muun muassa Gulf Streamin ja North Atlantic Currentin jatkeiden) kautta, mikä pitää alueen lämpimämpänä ja jäättömämpänä kuin vastaavat latitudit itäisemmillä arktisilla merillä. Tämän vuoksi Norjanmeri on yleensä jäävapaa ympäri vuoden, mikä vaikuttaa meren elinympäristöihin ja mahdollistaa ympäri vuoden laivaliikenteen ja kalastuksen.
Meressä on monipuolinen ekosysteemi: planktonit ja pohjaeläimet muodostavat ravintopohjan, josta hyötyvät kala- ja nisäkäspopulaatiot sekä runsaasti lintulajeja. Myös hylkeet, delfiinit ja valaat esiintyvät alueella, ja tietyt alueet ovat tärkeitä muuttolintujen ja merinisäkkäiden kokoontumis- tai ruokailualueita.
Ympäristöhaasteet ja hallinto
Öljyn ja kaasun tuotanto, laivaliikenne ja kalastus sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset merivirroissa ja lämpötiloissa muodostavat haasteita Norjanmeren luonnolle. Lajikoostumus ja kalakantojen runsaus voivat muuttua, ja laajamittainen kaasun/öljyn etsintä sekä mahdolliset onnettomuudet lisäävät riskejä.
Kansainvälinen yhteistyö ja tieteellinen seuranta ovat keskeisiä kestävän käytön turvaamiseksi. Arvioita ja suosituksia kalastuksen hoitoon laativat organisaatiot, kuten alueen tieteelliset instituutit ja kansainväliset neuvostot. Alueen maita sitovat myös rajat ylittävät sopimukset ja käytännöt, jotka pyrkivät yhdistämään taloudelliset intressit ja luonnonsuojelun.
Nopeat faktat
- Sijainti: Norjan rannikon luoteispuolella, Pohjanmeren ja Grönlanninmeren välissä.
- Keskisyvyys: noin 2 000 m, syvimmät alueet yli 3 000 m.
- Jäät: pääosin jäävapaa ympäri vuoden lämpimän Pohjois-Atlantin virtauksen ansiosta.
- Luonnonvarat: merkittäviä öljy- ja maakaasuvarantoja sekä runsaat kalakannat.
- Ekologia: runsas plankton, monipuoliset kalakannat, merinisäkkäät ja muuttolinnut.
Norjanmeri on paitsi geologisesti ja taloudellisesti tärkeä myös ekologisesti arvokas alue. Sen kestävä hoito edellyttää jatkuvaa seurantaa, kansainvälistä yhteistyötä ja varovaista tasapainottelua taloudellisten hyötyjen ja luonnonsuojelun välillä.
Vestfjorden ja Lofoottien saariston vuoret Steigenin Løvøyn saarelta katsottuna. Vågakaillen (942 m) on kuvan keskellä olevista kahdesta huipusta korkeampi.
Kasviplanktonin kukinta Norjanmerellä.
Kasvisto ja eläimistö
Norjanmeri on siirtymävyöhyke boreaalisten ja arktisten olosuhteiden välillä. Siellä on molempien alueiden kasvistoa ja eläimistöä. Monien arktisten lajien eteläraja kulkee Pohjoiskapin, Islannin ja Norjanmeren keskiosien kautta. Boreaalisten lajien pohjoisraja on lähellä Grönlanninmeren, Norjanmeren ja Barentsinmeren rajoja. Nämä alueet ovat päällekkäisiä. Jotkut lajit, kuten kampasimpukka Chlamys islandica ja villakuore, elävät yleensä tällä Atlantin ja Jäämeren välisellä alueella.
Plankton ja merenpohjan eliöt
Suurin osa Norjanmeren vesieliöstöstä elää ylemmissä kerroksissa. Koko Pohjois-Atlantin biomassasta arviolta vain 2 prosenttia on alle 1 000 metrin syvyydessä ja vain 1,2 prosenttia lähellä merenpohjaa.
Kasviplanktonin kukintaa hallitsee klorofylli, ja se on suurimmillaan noin 20. toukokuuta. Tärkeimmät kasviplanktonmuodot ovat diatomeja, erityisesti Thalassiosira- ja Chaetoceros-suvut. Kevätkukinnan jälkeen Phaecocystis pouchetti -suvun haptofyytit tulevat hallitseviksi.
Eläinplankton koostuu pääasiassa kopepodista Calanus finmarchicus ja Calanus hyperboreus. C. hyperboreus on vahvimmillaan arktisissa vesissä. Ne ovat useimpien merenpetojen pääravintoa. Tärkeimmät krillilajit ovat Meganyctiphanes norvegica, Thyssanoessa inermis ja Thyssanoessa longicaudata. Toisin kuin Grönlanninmeressä, siellä on paljon kalkkiplanktonia (Coccolithophore ja Globigerinida).
Pandalus borealis -lajin katkaravut ovat tärkeä osa kalojen, erityisesti turskan ja mustakitaturskan, ruokavaliota. Norjanmeren erityispiirteenä ovat suuret Lophelia pertusa -koralliriutat, jotka tarjoavat suojaa eri kalalajeille.
Kala
Norjan rannikkovedet ovat Pohjois-Atlantin silakkapopulaatioiden tärkein kutualue, ja kuoriutuminen tapahtuu maaliskuussa. Mätimunat nousevat pintaan ja huuhtoutuvat rannikolta pohjoisen suuntaisen virtauksen mukana. Pieni osa silakkakannasta jää vuonoihin ja Pohjois-Norjan rannikolle, mutta suurin osa viettää kesän Barentsinmerellä, jossa se ruokailee runsaalla planktonilla. Murrosikään päästyään silakka palaa takaisin Norjanmerelle. Silakkakanta vaihtelee suuresti vuosien välillä. Se kasvoi 1920-luvulla leudomman ilmaston ansiosta ja romahti seuraavina vuosikymmeninä vuoteen 1970 asti; väheneminen johtui kuitenkin ainakin osittain liikakalastuksesta. Nuorten kuoriutuneiden silakoiden biomassa laski 11 miljoonasta tonnista vuonna 1956 lähes nollaan vuonna 1970, mikä vaikutti paitsi Norjanmeren myös Barentsinmeren ekosysteemiin.
Ympäristö- ja kalastussäännösten täytäntöönpanon ansiosta silakkakannat ovat elpyneet osittain vuodesta 1987 lähtien. Elpymiseen liittyi villakuore- ja turskakantojen väheneminen. Vaikka villakuore hyötyi kalastuksen vähenemisestä, 1980-luvun lämpötilan nousu ja kilpailu silakan kanssa ravinnosta johtivat siihen, että nuoret villakuoreenpoikaset lähes hävisivät Norjanmereltä. Samaan aikaan vanhat villakuoreenikannat kalastettiin nopeasti loppuun. Tämä vähensi myös turskan - villakuoreen tärkeimmän saalistajan - kantaa, koska silakka oli vielä liian pieni korvatakseen villakuoreen turskan ruokavaliossa.
Mustakitaturska (Micromesistius poutassou) on hyötynyt silakka- ja villakuoreen kantojen vähenemisestä, sillä se on ottanut planktonin suurimman saalistajan roolin. Mustakitaturska kutee Brittein saarten lähellä. Merivirrat kuljettavat niiden mätimunat Norjanmerelle, ja myös aikuiset uivat sinne hyötyäkseen ravintotarjonnasta. Poikaset viettävät kesän ja talven helmikuuhun asti Norjan rannikkovesillä ja palaavat sitten lämpimämmille vesille Skotlannin länsipuolelle. Norjalainen arktinen turska esiintyy pääasiassa Barentsinmerellä ja Huippuvuorten saaristossa. Muualla Norjanmerellä sitä tavataan vain lisääntymiskaudella Lofooteilla, kun taas Pollachius virens ja kolja kutevat rannikkovesissä. Makrilli on tärkeä kaupallinen kala. Koralliriuttoja asuttavat Sebastes-suvun eri lajit.
Nisäkkäät ja linnut
Norjanmerellä esiintyy suuria määriä minkki-, ryhä-, sei- ja valasvalaita. Rannikkovesissä esiintyy valkoposkidelfiinejä. Orcoja ja joitakin muita valaita käy kesäkuukausina merellä ruokailemassa. Ne seuraavat silakkakantoja meressä. Minkkivalaat ovat noin 110 000 yksilön kokonaiskannallaan ylivoimaisesti yleisimpiä meressä eläviä valaita. Norja ja Islanti metsästävät niitä, ja Norjassa kiintiö on noin 1 000 vuodessa. Toisin kuin aiemmin, niitä metsästetään enimmäkseen niiden lihan eikä niinkään rasvan ja öljyn vuoksi.
Alueella oli ennen keulavalaita. Se melkein katosi Norjanmereltä 1800-luvulla tapahtuneen voimakkaan valaanpyynnin jälkeen, ja se oli väliaikaisesti sukupuuttoon kuollut koko Pohjois-Atlantilta. Myös sinivalas muodosti ennen suuria ryhmiä Jan Mayenin ja Piikkiön välillä, mutta nykyään sitä ei juuri esiinny. Pohjoisten pullovalaiden näkeminen Norjanmerellä on harvinaista. Muita meren suuria eläimiä ovat huppu- ja harppihylkeet sekä kalmarit.
Tärkeitä vesilintulajeja Norjanmerellä ovat kuikka, pikkutylli ja pikkukiljuhanhi.
Silakka
Villakuore on yleinen kala Atlantin ja Arktiksen välisillä siirtymävyöhykkeillä.
Käsivarsikalmarit Gonatus fabricii Gonatus fabricii
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Missä sijaitsee Norjanmeri?
V: Norjanmeri sijaitsee Norjan luoteispuolella, Pohjanmeren ja Grönlanninmeren välissä.
K: Mikä erottaa Norjanmeren Atlantin valtamerestä?
V: Norjanmeren erottaa Atlantin valtamerestä Islannin ja Färsaarten välissä kulkeva merenalainen selänne.
K: Mikä erottaa Norjanmeren Grönlanninmerestä?
V: Jan Mayenin harju erottaa Norjanmeren Grönlanninmerestä.
K: Mikä on Norjanmeren pohjan syvyys?
V: Suurin osa Norjanmeren pohjasta on keskimäärin noin kahden kilometrin syvyydessä.
K: Mitä arvokkaita luonnonvaroja löytyy Norjanmeren pohjan alta?
V: Norjanmeren pohjan alta löytyy runsaasti öljy- ja maakaasuesiintymiä, joita tutkitaan parhaillaan kaupallisesti.
K: Millainen on Norjanmeren ilmasto?
V: Norjanmeri on ympäri vuoden jäävapaa, mikä johtuu lämpimästä Pohjois-Atlantin virrasta, joka antaa vakaan ja korkean veden lämpötilan.
K: Millaista on meren eliöstö Norjanmerellä?
V: Norjanmeren rannikkoalueilla on runsaasti kaloja, jotka tulevat Pohjois-Atlantilta kutemaan.
Etsiä