Gullahit (Geechee) — Georgian ja Etelä-Carolinan Lowcountryn kreolikansa

Gullahit (Geechee) – Georgian ja Etelä-Carolinan Lowcountryn kreolikansa: afrikkalaisperäiset juuret, säilynyt kieli ja rikas kulttuuri merisaarten ja mantereiden yhteisöissä.

Gullahit (myös Geechee) ovat Georgian ja Etelä-Carolinan Lowcountry-alueilla asuneiden afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. He asuivat mantereella ja merisaarilla.

Gullah-alueeseen kuuluivat ennen nykyiset Florida, Georgia, Etelä-Carolina ja Pohjois-Carolina, mutta nykyään gullah-alue sijaitsee vain Georgiassa ja Etelä-Carolinassa.

Gullahit pystyivät säilyttämään osia afrikkalaisesta kulttuuristaan, mutta saivat myös vaikutteita pohjoisamerikkalaisesta kulttuurista. Gullahit puhuvat kreolikieltä, joka perustuu englantiin, mutta jossa on monia afrikkalaisia lainasanoja.

Kieli ja kulttuurin piirteet

Gullahin kieli (usein kutsutaan myös Sea Island creole englishiksi tai yksinkertaisesti "Gullahiksi" tai "Geecheeksi") säilyttää afrikkalaisia piirteitä sekä sanastossa että rakenteissa. Kielen kielioppi ja ääntäminen poikkeavat standardienglannista, esimerkiksi verbimuodoissa ja lauserakenteissa näkyy vaikutteita länsi- ja keskiafrikkalaisista kielistä. Kielen avulla yhteisöt ovat välittäneet suullista perinnettä, tarinoita, riittejä ja hengellistä musiikkia sukupolvelta toiselle.

Talous ja perinteet

Alueen orjatyö perustui pitkälti riisinviljelyyn ja muihin kosteikkoalueiden maatiloihin. Monilla afrikkalaisilla orjilla oli osaamista riisin viljelystä, kastelun hallinnasta ja muista tekniikoista, jotka soveltuivat Lowcountryn monimuotoiseen rantaympäristöön. Gullah-yhteisöt tunnetaan myös perinteisistä käsitöistään, erityisesti sweetgrass-korien punonnasta, joka on säilynyt ja on nykyään arvostettu käsityöläisperinne.

Uskonto, musiikki ja kertomusperinne

Gullah-kulttuuriin kuuluu vahva kristillisen uskon perinne, mutta se sekoittuu moniin länsi-afrikkalaisiin rituaaleihin, tansseihin ja musiikkimuotoihin. Ring shout -rituaalit, call-and-response -tyyppinen laulaminen ja hengelliset laulut ovat olleet keskeisiä tapoja ylläpitää yhteisöllisyyttä. Myös sadunkerronta, esimerkiksi jänikseen perustuvat tarinat ja trickster-hahmot, ovat olleet suosittuja ja vaikuttaneet laajemmin amerikkalaiseen kansanperinteeseen.

Historia ja nykypäivä

Orjuuden jälkeen monet gullahit jäivät saaristoon ja rannikkoalueille, missä he kehittivät suhteellisen eristäytyneen kulttuurin. 1900-luvun kuluessa teiden ja yhteyksien parantuessa, sekä muuttoliikkeen ja urbaaneihin keskuksiin hakeutumisen takia, yhteisöt alkoivat hajota. Nykyään gullah-alueen kulttuuria ja kieltä uhkaavat muun muassa kaupungistuminen, matkailun ja ranta-asuntojen kehitys, sekä ilmastonmuutoksen aiheuttamat merenpinnan nousuun liittyvät riskit.

Suojelu ja tunnustus

Gullahin kulttuurin merkitys on herättänyt laajempaa tunnustusta ja suojelutoimia. Yhdysvalloissa esimerkiksi Gullah Geechee Cultural Heritage Corridor -ohjelma (perustettu kongressin toimesta) pyrkii edistämään kulttuuriperinnön säilymistä ja tiedon levittämistä. Paikalliset museot, kulttuurikeskukset (kuten Penn Center St. Helena Islandilla) ja yhteisöjen omat hankkeet työskentelevät kielen, käsityöperinteiden ja muistopaikkojen säilyttämiseksi.

Termit "Gullah" ja "Geechee"

Termien "Gullah" ja "Geechee" alkuperästä on erilaisia selityksiä. Jotkut tutkijat yhdistävät "Geechee" nimen Ogeechee-joen alueeseen Georgian rannikolla, toiset viittaavat länsiafrikkalaisiin etnisiin nimiin tai sanamuotoihin. Käytössä olevat termit eivät välttämättä ole täysin yhteneväisiä: jotkut yhteisöt suosivat yhtä nimitystä toisen sijaan, ja paikalliset erot voivat olla merkittäviä.

Tulevaisuus

Monet gullah-yhteisöt työskentelevät aktiivisesti kulttuurinsa ja kielen elvyttämiseksi ja välittämiseksi nuorille sukupolville. Sitoutuminen opetukseen, festivaaleihin, käsityöperinteiden ylläpitoon ja paikallishistorian dokumentointiin ovat keskeisiä keinoja varmistaa, että Gullahin rikas kulttuuriperintö säilyy myös tuleville sukupolville. Vaikeudet, kuten maanhankinnan paineet, taloudellinen eriarvoisuus ja ympäristömuutokset, vaativat kuitenkin jatkuvaa huomiota ja tukea.

Historia

Nimi "Gullah" saattaa tulla Angolasta, josta joidenkin gullahien esi-isät ovat todennäköisesti kotoisin. He loivat uuden kulttuurin Charlestoniin ja Etelä-Carolinaan tuoduista lukuisista afrikkalaisista kansoista. Toiset tutkijat uskovat, että se on peräisin muiden Afrikan etnisten ryhmien nimistä.

Gullah-kulttuurin alkuperä

Afrikan länsirannikolla ihmiset olivat viljelleet afrikkalaista riisiä 3 000 vuoden ajan. Kun brittiläiset siirtomaaisännät huomasivat, että riisi kasvoi Amerikan eteläosissa, he halusivat orjuutettuja afrikkalaisia tältä alueelta. Afrikkalaisia otettiin orjiksi Afrikan länsiosista (nykyisen Sierra Leonen alueelta), kuljetettiin Amerikkaan ja kaupattiin Charlestownessa, Etelä-Carolinassa. Nämä afrikkalaiset maanviljelijät toivat mukanaan maanviljely- ja kasteluosaamisensa.

Brittiläisen historioitsijan P.E.H. Hairin mukaan gullah-kulttuurissa oli elementtejä monista eri afrikkalaisista kulttuureista. Gullahit pystyivät säilyttämään suuren osan afrikkalaisesta kulttuuristaan, koska alueen ilmasto ja maantiede muistuttivat Afrikkaa ja koska orjat elivät suurissa ryhmissä ja olivat vain vähän tekemisissä valkoisten kanssa.

Orjat toivat mukanaan myös malarian ja keltakuumeen. Nämä taudit levisivät englantilaisiin ja eurooppalaisiin uudisasukkaisiin subtrooppisen ilmaston vuoksi, ja niistä tuli alueella endeemisiä. Afrikkalaisilla oli parempi immuniteetti näitä tauteja vastaan. Monet valkoiset viljelijät poistuivat alueelta sellaisina vuodenaikoina, jolloin taudit olivat yleisempiä. Eurooppalaiset tai afrikkalaiset "riisinkuljettajat" eli valvojat jäivät johtamaan plantaaseja.

Sisällissodan aika

Yhdysvaltain sisällissodan aikana merisaarten valkoiset viljelijät pelkäsivät Yhdysvaltain merivoimien hyökkäystä. He jättivät plantaasinsa ja lähtivät mantereelle. Kun unionin joukot saapuivat Sea Islands -saarille vuonna 1861, gullah-kansa halusi vapautta. Monet gullahit palvelivat unionin armeijassa. Sea Islands oli ensimmäinen paikka etelässä, jossa orjat vapautettiin. Kauan ennen sodan päättymistä unitaristiset lähetyssaarnaajat tulivat perustamaan kouluja vasta vapautetuille orjille.

Sisällissodan päätyttyä gullahit eristäytyivät yhä enemmän ulkomaailmasta. Näin tapahtui, koska mantereen riisiviljelijät jättivät tilansa ja muuttivat pois alueelta. Gullahit jatkoivat perinteisen kulttuurinsa harjoittamista ilman, että ulkomaailma olisi juurikaan vaikuttanut heihin, aina 1900-luvulle asti.

Lähihistoria

Vuonna 2006 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi "Gullah/Geechee Cultural Heritage Corridor Act" -lain. Tällä lailla myönnetään 10 miljoonan dollarin määräraha 10 vuoden aikana gullah-historiallisten kohteiden säilyttämiseen. Kulttuuriperintökäytävä ulottuu Pohjois-Carolinan eteläosasta Floridan pohjoisosaan.

Kulttuurinen selviytyminen

Gullah-kansalla on edelleen perinteinen kulttuurinsa. Heidän perinteensä ovat säilyneet Lowcountryn mantereella ja merisaarilla sekä myös kaupunkialueilla, kuten Charlestonissa ja Savannahissa Georgiassa. Myös kauas muuttaneet gullahit ovat säilyttäneet perinteensä. Kesäisin he lähettävät lapsensa yleensä takaisin Etelä-Carolinan ja Georgian maaseutuyhteisöihin, joissa he asuvat isovanhempien, setien ja tätien luona.

Gullahien alue ulottui aikoinaan Kaakkois-Nord-Carolinasta Koillis-Floridaan.


Gullah-nainen valmistaa makeanheinäkoria Charlestonin City Marketissa.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Keitä ovat gullahit?

K: Missä gullahit asuivat?

Kysymys: Mikä kuului ennen gullah-alueeseen?

K: Onko gullah-alue yhä nykyään?

K: Oliko Pohjois-Amerikan kulttuuri vaikuttanut gullah-kulttuuriin?

K: Mitä kieltä gullah-kansa puhuu?

K: Onnistuiko gullah-kansa säilyttämään osia afrikkalaisesta kulttuuristaan?

Hae kirjaimella