Norfolkin rannikolla sijaitsevassa Happisburghin pienessä kylässä on löydetty yksi Euroopan tärkeimmistä varhaisen ihmisen asutushistoriaa koskevista todisteista. Löydöt eivät kuitenkaan osoita nykyihmisen (Homo sapiens) läsnäoloa, vaan varhaisten hominiinien eli ihmisen esi-isien liikkumista alueella.
Löytö ja ajoitus
Euroopan vanhimmat hominiinin jalanjäljet on löydetty Britanniassa. Ajoitusarvioiden mukaan niiden ikä on noin 0,8–1,0 miljoonaa vuotta. Jalanjäljet tulivat esille Happisburghin rannalta Itä-Angliasta toukokuussa 2013. Arkeologit ja geologit ovat arvioineet ikää sedimenttikerrostumien ja alueelta löytyneiden fossiilisten jäänteiden sekä stratigrafisten merkkien perusteella.
Kontexti ja muut löydöt
Kohde on poikkeuksellinen, koska siellä on säilynyt sedimenttejä, joissa esiintyy varhaispleistoseenin eläimistöä ja kasvistoa. Tällaiset ympäristömerkit auttavat ymmärtämään ilmastoa ja elinolosuhteita ajanjaksolla, jolloin hominiinit vierailivat alueella. Lisäksi alueelta on vuodesta 2005 lähtien löytynyt piikivisiä työkaluja, mikä tukee käsitystä ihmisten läsnäolosta Pohjois-Euroopassa paljon aiempia arvioita varhaisemmassa vaiheessa. Löydöt viittaavat siihen, että ihmiset asuttivat tai liikkuivat Pohjois-Euroopan rannoilla vähintään noin 350 000 vuotta aiemmin kuin mitä vanhemmissa malleissa on arveltu.
Säilyminen ja dokumentointi
Jalanjäljet havaittiin Happisburghin rannalta näkyvissä ollutta sedimenttipintaa tutkittaessa. Ne tulivat esille laskuveden aikana, kun sedimentti, joka oli osittain rantahiekan peitossa, paljastui. Myrskyinen sää ja voimakkaat aallot olivat huuhtoneet pois päällyshiekkaa ja paljastaneet pehmeän, tulkittavissa olevan pintakerroksen.
Säilyminen oli hyvin haavoittuvaa: koska sedimentti oli pehmeää ja sijaitsi nousuveden alapuolella, vuorovesi söi paljastuneen sedimentin nopeasti ja kaikki jalanjäljet tuhoutuvat helposti. Tutkijat työskentelivät laskuveden aikaan ja usein huonoissa sääoloissa dokumentoidakseen löydöt mahdollisimman täydellisesti. Ryhmä tallensi jalanjäljet muun muassa valokuvaamalla ja 3D-mallintamalla (fotogrammetria ja laserkeilaus), koska fyysinen säilyminen oli lyhytaikaista: kahden viikon kuluessa paljastuneet jalanjäljet olivat suurelta osin kadonneet meren aiheuttaman eroosion takia.
Merkitys
Nämä löydöt laajentavat käsitystämme varhaisten hominiinien levinneisyydestä ja sopeutumisesta viileämpiin, pohjoisempiin ympäristöihin jäätiköiden välillä. Ne osoittavat, että jo varhaisina pleistoseenikauden ajanjaksoina ihmiset kulkivat tai asettuivat alueille, jotka nykyisin ovat kaukana tunnetuista varhaisista asutuskeskittymistä Etelä-Euroopassa ja Afrikassa. Löydön akuutti dokumentointi myös korostaa rannikko-arkeologian haasteita: monet tärkeät kohteet voivat kadota nopeasti ilman nopeaa tallennusta.
Happisburghin tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten geologia, paleontologia ja arkeologia yhdistyvät, kun rakennetaan kuvaa ihmisen varhaisvaiheista Euroopassa. Vaikka jalanjäljet itsessään eivät kerro tarkasti tekijän lajista, ne tarjoavat suoran todisteen hominiinien läsnäolosta ja liikkumisesta lähes miljoona vuotta sitten.


