Hieroglyfit: muinaisten kirjoitusjärjestelmien historia ja merkitys

Tutustu hieroglyfien kiehtovaan historiaan: miten muinaiset kulttuurit muunsivat kuvat kirjaimiksi, niiden leviäminen ja merkitys arkeologiassa sekä kielitieteessä.

Tekijä: Leandro Alegsa

Hieroglyfit eli kuvakirjoitus ovat kirjoitustyyppi, jossa äänteitä ja sanoja kuvataan symboleilla tai kuvilla. Hieroglyfejä käyttivät muun muassa egyptiläiset, luwialaiset ja mayakulttuurit. Niitä on löydetty myös Turkista, Kreetalta, Yhdysvalloista ja Kanadasta.

Hieroglyfien synty liitetään usein tarpeeseen kertoa tarinoita, merkitä omistuksia ja välittää uskonnollista tai hallinnollista tietoa. Usein kuvia käytettiin alun perin koristeina ja tarinankerronnan apuvälineinä astioissa, monumenteissa ja muissa esineissä, ja ajan myötä tietyt kuvat saivat vakiintuneen merkityksen kirjaimina, äänteinä tai käsitteinä.

Rakenne ja toimintatapa

Hieroglyfit eivät ole yksiselitteisesti pelkkää kuva- tai aakkokirjoitusta, vaan monet järjestelmät yhdistävät useita tapoja merkitä kieltä. Tyypillisiä piirteitä ovat:

  • Ideogrammit eli kuvat, jotka edustavat käsitettä tai esinettä.
  • Foneogrammit eli merkit, jotka kuvaavat äänteitä tai äänneyhdistelmiä.
  • Determinatiivit, ei-luotettavat merkkejä, jotka antavat lisätietoa sanan merkityksestä (esimerkiksi eläimeen tai abstraktiin käsitteeseen viittaava lisämerkki).

Esimerkiksi egyptiläisissä hieroglyfeissä yksittäinen merkki saattoi toimia sekä ideogrammina että äännekirjaimena riippuen yhteydestä. Kirjoitussuunta vaihteli: jotkin tekstit luettiin oikealta vasemmalle, toiset vasemmalta oikealle, ja joskus myös pystysuunnassa.

Käyttötarkoitukset ja kontekstit

Hieroglyfejä käytettiin monissa eri yhteyksissä:

  • Uskonnollisissa teksteissä ja rituaaleissa
  • Monumentaalisissa kaiverruksissa, kuten temppeleissä ja muistomerkeissä
  • Hautateksteissä ja muistokirjoituksissa
  • Hallinnollisessa ja taloudellisessa kirjanpidossa

Monissa kulttuureissa hieroglyfit liittyivät erityisesti julkiseen ja pysyvään viestintään: kiveen tai kankaalle kaiverrettuna ne kantoivat viestiä sukupolvelta toiselle.

Materiaalit ja tekniikat

Hieroglyfejä tehtiin erilaisiin materiaaleihin riippuen käyttötarkoituksesta: kiveen kaiverrettuina muistomerkeissä, savitauluihin painettuina, maalattuina seinille tai kirjoitettuina hyvinkin herkästi kuluville materiaaleille kuten papyrukselle. Kaiverrustekniikat, maalaus ja painanta vaikuttivat merkkien muotoon ja säilymiseen.

Tulkinta ja ratkaiseminen

Monet hieroglyfikirjoitukset olivat alun perin ymmärrettäviä niiden omassa kulttuurissa, mutta ajan myötä monet järjestelmät unohdettiin ja niiden lukutaito katosi. Merkittäviä edistysaskeleita tulkinnassa olivat kaksikieliset tekstit, joissa sama sisältö esiintyi tunnetummalla kielellä ja hieroglyfeillä. Tunnetuin esimerkki on Rosettan kivi, joka löydettiin 1799 ja jonka avulla Jean-François Champollion ja muut tutkijat 1800-luvun alussa pystyivät avaamaan egyptiläisten hieroglyfien lukemisen.

Myös mayojen kirjoitusjärjestelmä avautui asteittain 1900-luvulla, kun lingvistit ja epigraafit pystyivät yhdistämään kuvamerkkeihin puhuttuja kieliä. Luwialaisten hieroglyfien ja muiden pienempien järjestelmien tulkinta eteni myös 1900- ja 2000-luvuilla paljastuneen materiaalin ja uusien tutkimusmenetelmien myötä.

Merkitys ja perintö

Hieroglyfit antavat meille suoran yhteyden menneisyyden ajatteluun, uskontoihin, hallintoon ja taiteeseen. Ne ovat arvokkaita historiallisia lähteitä, joiden avulla tutkijat rekonstruoivat yhteiskuntien rakenteita, kieliä ja maailmankuvia. Nykyään hieroglyfejä tutkitaan monialaisesti: arkeologia, kielitiede, tietojenkäsittely ja konservointi tuovat kukin oman näkökulmansa.

Lisäksi hieroglyfien visuaalinen estetiikka elää edelleen populaarikulttuurissa, typografiassa, tatuoinneissa ja symboleissa. Monet hieroglyfit on myös standardoitu moderneihin merkistöihin, kuten Unicodeen, mikä helpottaa niiden digitaalista käsittelyä ja säilyttämistä.

Lisätietoja

Jos haluat jatkaa aiheeseen tutustumista, kannattaa etsiä lisälukemista egyptiläisistä teksteistä, Rosettan kiven tutkimushistoriasta, mayojen epigrafiasta sekä luwialaisten ja muiden Välimeren alueen hieroglyfisten kirjoitusten tutkimuksista. Näissä lähteissä käsitellään sekä teknisiä yksityiskohtia että laajempia kulttuurisia konteksteja.

Sana hieroglyfi tulee kreikan sanoista ἱερός (hierós 'pyhä') ja γλύφειν (glúphein 'kaivertaa' tai 'kirjoittaa'), ja sitä käytettiin ensimmäisen kerran tarkoittamaan egyptiläisiä hieroglyfejä. Egyptiin saapuneet kreikkalaiset näkivät kuvakirjaimet, joita oli usein kaiverrettu talojen seiniin, hautakammioihin ja muistomerkkeihin.

Egyptiläiset hieroglyfitZoom
Egyptiläiset hieroglyfit

Muinainen Egypti

Muinaiset egyptiläiset käyttivät kuvia äänneaakkosten muodostamiseen rebusin tapaan, jotta jokainen äänne voitiin kirjoittaa kuvasanalla, fonogrammilla tai piktogrammilla. Esimerkiksi siksak-sak merkitsi vettä.

n

tuli merkitsemään kirjainta "n", koska egyptiläinen vettä tarkoittava sana alkoi n-kirjaimella. Tästä samasta kuvasta tuli latinalaisten aakkosten kirjain "M", koska seemiläinen vettä tarkoittava sana alkoi m-kirjaimella, ja seemiläiset työläiset muuttivat symboleja oman kielensä äänteiden mukaan. Samalla tavalla latinankielinen kirjaimemme N tuli hieroglyfista, joka tarkoitti käärmettä.

D

koska sana "käärme" alkoi n:llä seemiläisessä kielessä. Egyptiläisessä kielessä tämä kuva oli merkinnyt englanninkielisen "J":n kaltaista ääntä, koska heidän sanansa käärmeelle kuului. Jotkin kuvat tulivat edustamaan ajatuksia, ja näitä kutsutaan ideogrammeiksi.

Egyptiläiset käyttivät 700-800 kuvaa eli glyfiä. Ne kirjoitettiin oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. He eivät käyttäneet välimerkkejä.

Historia

Arkeologit uskovat, että egyptiläiset alkoivat käyttää hieroglyfejä noin 3300 tai 3200 eaa. Ne olivat käytössä yli 3500 vuotta. Ainoastaan aateliset, papit ja valtion virkamiehet kirjoittivat hieroglyfeillä. Niitä oli vaikea oppia, ja niiden kirjoittaminen kesti kauan. Ihmiset lakkasivat käyttämästä hieroglyfejä, kun kristinusko sai jalansijaa Egyptissä. Hieroglyfeillä kirjoittaminen kävi yhä harvinaisemmaksi: viimeinen tunnettu kirjoitus tehtiin vuonna 394 jKr.

Hieroglyfit, kuten japanilaiset ja kiinalaiset merkit, alkoivat ideografisina merkkeinä eli kuvista koostuvana kirjoituksena. Muinaisessa kirjoituksessa ei ole vokaaleja, ja kaikki kirjoituksen äänteet ovat konsonantteja.

Koodin rikkominen

Egyptin sivilisaation loputtua vuonna 30 eaa. ihmiset eivät enää osanneet lukea hieroglyfejä. Kun ranskalaiset valtasivat Egyptin vuonna 1798, ranskalaiset sotilaat löysivät suuren kiven. Tätä kutsutaan nykyään Rosettan kiveksi. Rosettan kivessä oli kirjoitusta kolmella eri kielellä: hieroglyfeillä, muinaiskreikaksi ja demotaksi (hieroglyfien yksinkertaistettu muoto). Jean François Champollion arveli, että kiven kirjoitus oli sama kolmella eri kielellä. Käyttämällä muinaiskreikkaa hän pystyi selvittämään hallitsijan, Ptolemaios V:n, nimen hieroglyfeillä. Monien vuosien opiskelun jälkeen hän pystyi sitten selvittämään, miten muut sanat luettiin.

Kreetalaiset hieroglyfit

Eräänlaisia hieroglyfejä käytettiin myös Kreetalla ja sitä ympäröivillä saarilla 2. vuosituhannella eaa. Tämä kirjoitusjärjestelmä kehittyi lineaariseksi A-kirjoitukseksi. Jonkin aikaa käytettiin molempia kirjoitusjärjestelmiä. Tunnetuista 137 symbolista useat muistuttavat piktogrammeja. Tunnetuista 137 hieroglyfistä 96 esiintyy "sanoina", ja 32 näyttää olevan logogrammeja.

Siinä on neljä numeroa, jotka edustavat vastaavasti 1, 10, 100 ja 1000, sekä symboli, joka näyttää pieneltä ristiltä: se osoittaa todennäköisesti tekstin alkua. Koska symboleja on suhteellisen vähän, kirjoitus on luultavasti tavukirjoitusta, aivan kuten lineaarinen A. Suurin osa tunnetuista teksteistä on lyhyitä: niitä esiintyy sigileissä ja savikiekoissa.

Phaistos-levy, jossa on kreetalaisia hieroglyfejä.Zoom
Phaistos-levy, jossa on kreetalaisia hieroglyfejä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat hieroglyfit?


V: Hieroglyfit ovat kirjoitustapa, jossa käytetään symboleja tai kuvia äänteiden ja sanojen esittämiseen.

K: Mitkä kulttuurit käyttivät hieroglyfejä?


V: Hieroglyfejä käyttivät muun muassa egyptiläiset, luwialaiset ja mayakulttuurit.

K: Mistä hieroglyfejä on löydetty?


V: Hieroglyfejä on löydetty Turkista, Kreetalta, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Egyptistä.

K: Miten hieroglyfit syntyivät?


V: Hieroglyfit saivat alkunsa, kun kuvia käytettiin keramiikassa ja muissa taideteoksissa tarinoiden kertomiseen, ja ajan myötä kuvat kehittyivät kirjaimiksi.

K: Mitä sana "hieroglyfi" tarkoittaa?


V: Sana "hieroglyfi" tulee kreikan sanoista ἱερός (hierós 'pyhä') ja γλύφειν (glúphein 'veistää' tai 'kirjoittaa'), ja sitä käytettiin aluksi tarkoittamaan egyptiläisiä hieroglyfejä.

K: Miksi hieroglyfejä kaiverrettiin usein talojen seiniin, hautoihin ja muistomerkkeihin?


V: Hieroglyfejä kaiverrettiin usein talojen seiniin, hautakammioihin ja muistomerkkeihin, koska niitä käytettiin tärkeiden viestien välittämiseen ja tärkeiden tapahtumien tallentamiseen.

K: Mitä Egyptiin saapuneet kreikkalaiset näkivät, kun he kohtasivat hieroglyfejä?


V: Egyptiin saapuneet kreikkalaiset näkivät kuvakirjeitä, joita löytyi usein talonseiniin, hautakammioihin ja muistomerkkeihin kaiverrettuina.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3