Ydinvoiman vastainen liike | Heidän mielestään ydinonnettomuuden riskiä ei voida hyväksyä

Monet ydinvoiman vastustajat vastustavat ydinvoiman käyttöä sähköntuotannossa, koska he pitävät ydinvoimaa vaarallisena. Heidän mielestään ydinonnettomuuden riskiä ei voida hyväksyä, ja he uskovat yleisesti, että radioaktiivista jätettä ei voida hävittää turvallisesti. Monet pitävät myös uraanin louhintaa ja ydinjätteen jälleenkäsittelyä huonoina, koska ne aiheuttavat ympäristöriskejä. Vuonna 2011 Japanissa tapahtuneet ydinvoimaonnettomuudet ovat "herättäneet ydinvoiman vastaisia intohimoja kaikkialla maailmassa, pakottaneet hallitukset puolustuskannalle ja heikentäneet ydinvoimateollisuuden viimeaikaista renessanssia".

Ydinvoiman vastainen mielenosoitus Colmarissa Koillis-Ranskassa 3. lokakuuta 2009.

Ydinvoimaloiden vastainen mielenosoitus 19. syyskuuta 2011 Meijin pyhäkköalueella Tokiossa.

Asiat

Ydinvoiman vastaiset huolenaiheet

Ydinvoimaa vastustavat ryhmät uskovat, että ydinvoima on riski ihmisille ja ympäristölle. Näitä ovat uraanin louhinnasta, jalostuksesta ja kuljetuksesta aiheutuvat terveysriskit ja ympäristövahingot, ydinaseiden leviämisriski, ydinjäteongelma, jota ei ole vielä ratkaistu, sekä vakavien onnettomuuksien mahdollisuus. Ydinvoiman vastustajat pitävät ydinvoimaa vaarallisena ja kalliina tapana keittää vettä sähkön tuottamiseksi.

Ydinenergian vastustajat yhdistävät ydinvoimateknologian kansainvälisen viennin ja kehittämisen ydinaseiden leviämiseen. Ydinvoiman tuottamiseen tarvittavat laitokset ja asiantuntemus voidaan helposti sovittaa ydinaseiden tuotantoon. Greenpeace katsoo, että ydinvoima ja ydinaseet ovat kasvaneet kuin siamilaiset kaksoset.

Ydinvoimalat ovat hyvin kalliita. Luotettavien kustannusarvioiden tekeminen on vaikeaa, ja Yhdysvalloissa uusien reaktoreiden kustannusarviot vaihtelevat 5 ja 10 miljardin dollarin välillä yksikköä kohti. Useat merkittävät luottoluokituslaitokset ja sijoitusanalyytikot pitävät ydinvoimaloiden rakentamista "riskialttiina liiketoimintana".

Ydinvoimaa vastustavat ryhmät vetoavat usein ydinonnettomuuksiin todisteena ydinvoiman luontaisesta vaarallisuudesta. Tunnetuin ydinvoimalaonnettomuus, Tšernobylin ydinvoimalassa vuonna 1986 Kiovassa Ukrainassa tehty virheellinen turvallisuustestaus, "tappoi ainakin 4056 ihmistä ja vahingoitti lähes 7 miljardin dollarin arvosta omaisuutta". Onnettomuuden radioaktiivinen laskeuma keskittyi Valko-Venäjän, Ukrainan ja Venäjän läheisyyteen, ja ainakin 350 000 ihmistä siirrettiin väkisin pois näiltä alueilta. Onnettomuuden jälkeen "Tšernobylin radioaktiivisten laskeumien jälkiä löydettiin lähes kaikista pohjoisen pallonpuoliskon maista". Muita vakavia ydinonnettomuuksia ovat Majakin onnettomuus, neuvostosukellusvene K-431:n onnettomuus, neuvostosukellusvene K-19:n onnettomuus, Chalk Riverin onnettomuudet, Windscalen tulipalo, Church Rockin uraanitehtaan onnettomuus ja SL-1-onnettomuus. Fukushiman ydinkatastrofi tapahtui vuonna 2011. Fukushiman ydinkatastrofin puhdistuksen odotetaan maksavan yli 12 biljoonaa jeniä (100 miljardia dollaria) ja kestävän 30-40 vuotta.

Erityisesti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen ihmiset ovat huolestuneet siitä, että terroristit tai rikolliset voisivat pommittaa ydinvoimalaa ja vapauttaa radioaktiivisia aineita. Useampien ydinvoimaloiden rakentaminen loisi lisää suojeltavia kohteita.

Kansainvälinen yksimielisyys vallitsee siitä, että käytetty ydinpolttoaine olisi varastoitava syvälle geologiseen loppusijoituspaikkaan. Yksikään maa ei kuitenkaan ole vielä avannut tällaista sijoituspaikkaa. Nevadaan suunnitellun Yucca Mountain -ydinjätteen loppusijoituspaikan hylkääminen jättää Yhdysvalloille suunnitelman käytetyn ydinpolttoaineen pitkäaikaisesta varastoinnista.

Ydinvoimattomat vaihtoehdot

Ydinvoimaa vastustavat ryhmät väittävät yleensä, että riippuvuutta ydinenergiasta voidaan vähentää energiansäästö- ja energiatehokkuustoimilla. Energiatehokkuudella voidaan vähentää energiankulutusta samalla, kun tarjotaan samantasoisia "energiapalveluja".

Ydinvoimaa vastustavat ryhmät kannattavat myös uusiutuvan energian, kuten tuulivoiman, aurinkoenergian, geotermisen energian ja biopolttoaineiden käyttöä. Kansainvälisen energiajärjestön mukaan uusiutuvien energialähteiden teknologiat ovat olennainen osa energiahuoltovalikoimaa, koska ne edistävät maailman energiavarmuutta ja tarjoavat mahdollisuuksia kasvihuonekaasujen vähentämiseen.

Kolme uusiutuvaa energialähdettä: aurinkoenergia, tuulivoima ja biomassa.

Presidentti Jimmy Carter lähdössä Three Mile Islandin onnettomuuspaikalta Middletowniin, Pennsylvaniaan, 1. huhtikuuta 1979.

Prypiatin hylätty kaupunki Ukrainassa Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Taustalla näkyy Tšernobylin ydinvoimala.

Toiminta maittain

Australia

Australiassa ei ole ydinvoimaloita, ja nykyinen Gillardin työväenpuolueen hallitus vastustaa ydinvoiman käyttöä Australiassa, samoin kuin vihreät, joilla on nykyiset valtasuhteet ylähuoneessa. Australialla on kuitenkin pieni tutkimusreaktori (OPAL) Sydneyssä, ja se vie uraania. Australialla on 40 prosenttia maailman tunnetuista uraaniesiintymistä sekä samanlaiset esiintymät toista mahdollista fissioreaktoripolttoainetta toriumia, ja se myy uraania ydinsulkusopimuksen jäsenmaille.

Uraanin louhinta ja vienti sekä ydinvoimakysymykset ovat usein olleet julkisen keskustelun aiheena, ja ydinvoiman vastaisella liikkeellä on Australiassa pitkä historia. Kaikki alkoi vuosien 1972-73 keskustelusta Ranskan ydinkokeista Tyynellämerellä, johon osallistui useita ryhmiä, ja vuosien 1976-77 keskustelusta uraanin louhinnasta Australiassa.

Ranska

1970-luvulla Ranskassa syntyi kansalaisryhmistä ja poliittisista toimintakomiteoista koostuva ydinvoiman vastainen liike. Ydinvoiman vastaisia mielenosoituksia ja mielenosoituksia järjestettiin paljon. Viime aikoina on toteutettu kohdennettuja kampanjoita, lähinnä Greenpeacen toimesta, ja Sortir du nucléaire (Ranska) on vaatinut Arevan laitosten virallista turvallisuustarkastusta.

Saksa

Saksan ydinvoiman vastaisella liikkeellä on pitkä historia, joka ulottuu 1970-luvun alkupuolelle, jolloin suuret mielenosoitukset estivät ydinvoimalan rakentamisen Wyhliin. Wyhlin ydinvoiman vastainen menestys innoitti ydinvoiman vastustamista kaikkialla Saksassa, muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Yhdistynyt kuningaskunta

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ilmoitti tammikuussa 2008 suunnitelmista rakentaa uusia ydinvoimaloita, ja Yhdistyneen kuningaskunnan ydinvoiman vastainen liike on ilmaissut huolensa asiasta. Yleisö on myös huolissaan ydinaseiden leviämisestä. Monet eri ryhmät ja henkilöt ovat osallistuneet mielenosoituksiin ja protesteihin vuosien varrella.

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa ydinvoiman vastainen liike onnistui monien vuosien ajan viivyttämään tai pysäyttämään sitoumukset joidenkin uusien ydinvoimaloiden rakentamiseksi. Ydinvoiman vastaiset kampanjat, jotka herättivät 1970-luvulla kansallista julkista huomiota, liittyivät Calvert Cliffsin ydinvoimalaan, Seabrook Stationin ydinvoimalaan, Diablo Canyonin ydinvoimalaan, Shorehamin ydinvoimalaan ja Three Mile Islandin onnettomuuteen. Viimeaikaisempi kohdennettu kampanjointi on liittynyt Indian Pointin energiakeskukseen, Oyster Creekin ydinvoimalaan, Pilgrimin ydinvoimalaan, Salemin ydinvoimalaan, Vermont Yankeen ydinvoimalaan, Idahon kansalliseen laboratorioon, Yucca Mountainin ehdotettuun jätteiden loppusijoituspaikkaan, Hanfordin alueeseen, Nevadan testausalueeseen, Lawrence Livermoren kansalliseen laboratorioon ja ydinjätteen kuljetuksiin Los Alamosin kansallisesta laboratoriosta. Monet eri ryhmät ovat osallistuneet erilaisiin protesteihin ja mielenosoituksiin vuosien varrella.

Yhdysvalloissa toimii tai on toiminut yli viisikymmentä ydinvoiman vastaista ryhmää. Näihin kuuluvat mm: Abalone Alliance, Clamshell Alliance, Greenpeace USA, Institute for Energy and Environmental Research, Musicians United for Safe Energy, Nevada Desert Experience, Nuclear Control Institute, Nuclear Information and Resource Service, Public Citizen Energy Program, Shad Alliance ja Sierra Club.

Monet tunnetut tiedemiehet ja insinöörit ovat suhtautuneet varauksellisesti ydinvoimaan. Näihin henkilöihin kuuluvat mm: Gofman, Amory Lovins, Arjun Makhijani, Gregory Minor ja Joseph Romm.

Vaikutus populaarikulttuuriin

1960-luvulta alkaen ydinvoiman vastaiset ajatukset saivat näkyvyyttä populaarimediassa romaanien, kuten Fail-Safe, ja elokuvien, kuten Dr. Strangelove tai: Strangleburg (1964), The China Syndrome (1979), Silkwood (1983) ja The Rainbow Warrior (1992).

Viimeaikainen kehitys

Huhtikuun 21. päivänä 2010 kymmenkunta ympäristöryhmää kehotti Yhdysvaltain ydinalan sääntelyviranomaista tutkimaan AP1000-reaktorin suunnittelussa mahdollisesti ilmeneviä ongelmia.

Huhtikuun 24. päivänä 2010 noin 120 000 ihmistä muodosti ihmisketjun (KETTENreAKTION!) Krümmelin ja Brunsbüttelin ydinvoimaloiden välille. Näin he protestoivat Saksan hallituksen suunnitelmia vastaan pidentää ydinvoiman tuotantoaikaa.

Toukokuussa 2010 noin 25 000 ihmistä, joiden joukossa oli rauhanjärjestöjen jäseniä ja vuoden 1945 atomipommista selviytyneitä, marssi noin kahden kilometrin matkan New Yorkin keskustasta Yhdistyneiden Kansakuntien päämajan edustalla olevalle aukiolle ja vaati ydinaseiden lopettamista.

Syyskuussa 2010 Saksan hallituksen politiikka kääntyi takaisin kohti ydinvoimaa, mikä synnytti uutta ydinvoiman vastaista tunnelmaa Berliinissä ja muualla. Kymmenettuhannet saksalaiset piirittivät 18. syyskuuta 2010 liittokansleri Angela Merkelin toimiston ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa, joka oli järjestäjien mukaan suurin laatuaan sitten Tšernobylin katastrofin vuonna 1986.

Lokakuussa 2010 kymmenet tuhannet ihmiset osoittivat Münchenissä mieltään liittokansleri Angela Merkelin hallituksen ydinvoimapolitiikkaa vastaan. Kyseessä oli suurin ydinvoiman vastainen tapahtuma Baijerissa yli kahteen vuosikymmeneen.

Marraskuussa 2010 Saksassa järjestettiin väkivaltaisia mielenosoituksia jälleenkäsiteltyä ydinjätettä kuljettanutta junaa vastaan. Kymmenettuhannet mielenosoittajat kokoontuivat Dannenbergiin osoittaakseen vastustavansa rahtia. Noin 16 000 poliisia oli liikkeellä mielenosoituksia varten.

Joulukuussa 2010 noin 10 000 ihmistä (pääasiassa kalastajia, maanviljelijöitä ja heidän perheitään) kokoontui vastustamaan Jaitapurin ydinvoimahanketta läntisessä Maharashtran osavaltiossa Intiassa poliisin voimakkaan läsnäolon keskellä.

Joulukuussa 2010 viisi ydinaseiden vastaista aktivistia, joiden joukossa oli kahdeksankymppisiä miehiä ja jesuiittapappeja, tuomittiin salaliitosta ja luvattomasta tunkeutumisesta Tacomassa, Yhdysvalloissa. He leikkasivat vuonna 2009 Kitsap-Bangorin laivastotukikohdan aitoja protestoidakseen sukellusveneiden ydinaseita vastaan ja pääsivät alueelle, jonka lähellä Tridentin ydinkärkiä säilytetään bunkkereissa. Ryhmän jäseniä voi odottaa jopa 10 vuoden vankeusrangaistus, kun heidät tuomitaan.

Tammikuussa 2011 viisi japanilaista nuorta piti yli viikon mittaista nälkälakkoa Yamaguchin prefektuurin hallituksen toimiston ulkopuolella vastustaakseen suunnitellun Kaminoseki-ydinvoimalaitoksen valmistelua lähellä ympäristön kannalta herkkää Seton sisämerta.

Fukushima Daiichin ydinvoimalan onnettomuuksien jälkeen ydinvoiman vastustaminen voimistui Saksassa. Maaliskuun 12. päivänä 2011 60 000 saksalaista muodosti 45 kilometrin pituisen ihmisketjun Stuttgartista Neckarwestheimin voimalalle. Maaliskuun 14. päivänä 110 000 ihmistä osoitti mieltään 450 muussa saksalaisessa kaupungissa, ja mielipidekyselyjen mukaan 80 prosenttia saksalaisista vastusti hallituksen ydinvoiman laajentamista. Angela Merkel ilmoitti 15. maaliskuuta 2011, että seitsemän ennen vuotta 1980 käyttöön otettua ydinvoimalaa suljetaan väliaikaisesti ja että tämä aika käytetään uusiutuvien energialähteiden nopeamman kaupallistamisen tutkimiseen.

Maaliskuussa 2011 noin 2 000 ydinvoiman vastaista mielenosoittajaa osoitti mieltään Taiwanissa ja vaati saaren neljännen ydinvoimalan rakentamisen välitöntä lopettamista. Mielenosoittajat vastustivat myös suunnitelmia jatkaa kolmen nykyisen ydinvoimalan käyttöikää.

Maaliskuussa 2011 yli 200 000 ihmistä osallistui neljässä suuressa saksalaisessa kaupungissa osavaltiovaalien aattona ydinvoiman vastaisiin mielenosoituksiin. Järjestäjät kutsuivat sitä suurimmaksi ydinvoiman vastaiseksi mielenosoitukseksi, jonka maa on nähnyt. Tuhannet saksalaiset, jotka vaativat ydinvoiman käytön lopettamista, osallistuivat valtakunnallisiin mielenosoituksiin 2. huhtikuuta 2011.

Fukushima I -ydinvoimalaonnettomuuksien jälkeen ympäristöaktivistit vaativat YK:n kokouksessa huhtikuussa 2011 "rohkeampia toimia uusiutuvan energian hyödyntämiseksi, jotta maailman ei tarvitsisi valita ydinvoiman vaarojen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen välillä".

Huhtikuun puolivälissä 17 000 ihmistä osoitti mieltään kahdessa ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa Tokiossa.

Intiassa ympäristönsuojelijat, paikalliset maanviljelijät ja kalastajat ovat osoittaneet kuukausien ajan mieltään suunnitellun Jaitapurin ydinvoimalahankkeen kuuden reaktorin kompleksia vastaan, joka sijaitsee 420 kilometriä Mumbain eteläpuolella. Jos se rakennetaan, se olisi yksi maailman suurimmista ydinvoimakomplekseista. Protestit ovat kiihtyneet Japanin Fukushiman ydinkatastrofin jälkeen, ja huhtikuussa 2011 kahden päivän väkivaltaisten mielenosoitusten aikana yksi paikallinen mies kuoli ja kymmeniä loukkaantui.

Seitsemän Saksan seitsemästätoista toiminnassa olevasta reaktorista on ollut tilapäisesti suljettuna 14. maaliskuuta 2011 lähtien vuoden 2011 Fukushima I -ydinonnettomuuksien vuoksi.

KETTENreAKTION! in Uetersen, Saksa

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on tärkein syy siihen, miksi ihmiset vastustavat ydinvoimaa?

A: Ydinvoimaa vastustavat ihmiset vastustavat yleensä ydinvoiman käyttöä sähköntuotannossa, koska he pitävät sitä vaarallisena ja ydinonnettomuuden riskiä ei voida hyväksyä.

K: Mitä monet ihmiset pitävät huonona asiana uraanin louhinnassa ja ydinvoiman jälleenkäsittelyssä?

V: Monet ihmiset pitävät uraanin louhintaa ja ydinjätteen jälleenkäsittelyä huonoina näihin toimintoihin liittyvien ympäristöriskien vuoksi.

K: Miten Japanin vuoden 2011 ydinonnettomuudet vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen?

V: Vuonna 2011 tapahtuneet Japanin ydinonnettomuudet herättivät ydinvoiman vastaisia intohimoja kaikkialla maailmassa, saivat hallitukset puolustuskannalle ja heikensivät ydinvoimateollisuuden viimeaikaista renessanssia.

K: Onko ydinvoimaan liittyviä muita riskejä, jotka saavat ihmiset vastustamaan sen käyttöä?

V: Kyllä, ydinonnettomuusriskin lisäksi monet ihmiset uskovat myös, että radioaktiivista jätettä ei voida hävittää turvallisesti, mikä osaltaan lisää ydinvoiman käytön vastustamista.

K: Voidaanko radioaktiivista jätettä hävittää turvallisesti?

V: Jotta voidaan varmistaa, että radioaktiivinen jäte voidaan loppusijoittaa turvallisesti, hallitusten on investoitava tutkimus- ja kehitystyöhön, joka koskee uusia teknologioita turvallista loppusijoitusta tai varastointia varten. Lisäksi olisi otettava käyttöön säännöksiä, joilla varmistetaan, että loppusijoitusprosesseissa noudatetaan asianmukaisia turvallisuusprotokollia.

Kysymys: Onko ydinvoiman käyttöön liittyviä etuja?

V: Kyllä, riskeistä huolimatta ydinvoimalla on useita etuja verrattuna perinteisiin energialähteisiin, kuten hiileen tai öljyyn. Se tuottaa vähemmän kasvihuonekaasuja kuin perinteiset energialähteet ja tarjoaa samalla luotettavaa perussähköä edullisesti. Lisäksi se ei vaadi suuria maa-alueita kuten aurinko- tai tuulienergia, joten se soveltuu paremmin tiheään asutuille alueille, joilla maa-alueita on niukasti.