Islamista luopuminen (apostasia): määritelmä, tulkinnat ja rangaistukset
Islamista luopuminen (apostasia): kattava selitys, eri tulkinnat, historialliset ja nykyaikaiset rangaistuskäytännöt sekä oikeudelliset ja uskonnolliset näkökulmat.
Islaminuskosta luopuminen tarkoittaa sitä, että islaminuskoinen yrittää vaihtaa uskontoa. Kun joku yrittää hylätä uskontonsa, sitä kutsutaan luopumukseksi. Tapauksia on erilaisia:
- Islamin seuraajan on oltava aikuinen, sääntöjä ei yleensä sovelleta lapsiin.
- Islamin seuraajan on oltava tervejärkinen. Mielisairaat ihmiset eivät voi tehdä päätöksiä.
- Seuraajan on vaihdettava uskontoaan, koska hän haluaa sitä. Uskonnon vaihtamiseen pakottaminen ei ole luopumista.
Suurin osa sunnimuslimeista ja kahdentoista islaminuskon shiialaiset koulukunnat ovat yhtä mieltä siitä, että luopumus on synti. Haitallisen luopumuksen ja vaarattoman luopumuksen (tunnetaan myös nimillä suuri ja pieni luopumus) välillä on ero. Wael Hallaqin mukaan mikään luopumuslaista ei perustu Koraaniin, vaikka juristi al-Shafi'i tulkitsi Koraanin jakeen 2:217. Tämä oli tärkein todiste siitä, että luopumus on kuolemantuomio islamissa. Sharia sanoo, että luopumuksen rangaistuksena tulisi olla kuolema, mutta Koraanissa ei ole rangaistusta luopioille tässä maailmassa.
Jotkut islamilaiset oikeusoppineet ovat väittäneet tai antaneet fatwoja, joiden mukaan uskonnon vaihtaminen ei ole rangaistavaa tai se on rangaistavaa vain rajoitetuissa olosuhteissa. Jotkut islamin ryhmät, kuten shiia-ismaili, eivät hyväksy luopumuksen kuolemantuomiota lainkaan.
Mitä apostasia tarkoittaa käytännössä?
Apostasia (luopumus) voi tarkoittaa eri asioita: henkilö voi jättää uskonnon kokonaan, vaihtaa toiseen uskontoon, tai julkisesti kieltää uskonnon perusoikeuksia. Usein oikeuslähtekritiikki erottaa tilanteet, joissa luopuminen tapahtuu rauhanomaisesti ja yksityisesti, ja tilanteet, joissa luopumista pidetään yhteiskunnallisesti tai poliittisesti vaarallisena (esimerkiksi aseellinen kapina tai yhteistyö vihollisen kanssa). Perinteisessä islamilaisessa juridiikassa tästä erottelusta riippuvat myös rangaistukset.
Oikeuskoulukunnat ja tulkintojen vaihtelu
Islamilaisessa perinteessä eri madhhab-koulukunnat (esim. hanafi, maliki, shafi'i, hanbali ja shiia-koulukunnat) ovat antaneet erilaisia tulkintoja apostasiasta. Joidenkin klassisten juristien mukaan vakavasta luopumuksesta seuraa kuolemantuomio, mutta käytännössä soveltamisessa on ollut eroja: esimerkiksi tuomioiden edellytyksiä, menettelyä ja mahdollisuutta katumukseen on tulkittu eri tavoin. Myös sukupuoleen ja yksityistapauksiin liittyviä erotteluja esiintyy joissain lähteissä.
Koraani, hadithit ja sharia
Koraani ei sisällä selkeää maailmanlaajuista kuolemantuomiota luopioille, ja useat modernit tutkijat korostavat tätä seikkaa. Klassinen juridiikka perustuu osin myös haditheihin (profeetta Muhammadin sanoihin ja tekoihin), joiden joukossa on raportoituja ilmauksia, joita on käytetty apostasian rankaisemisen oikeuttamiseen. Tulkinta ja painotus vaihtelevat: jotkut juristit lukevat tietyt jakeet ja hadithit kontekstuaalisesti (esimerkiksi sodan ja petoksen yhteyteen sijoittuviksi), kun taas toiset ovat nähneet niissä yleisemmän oikeusperiaatteen.
Nykytilanne: lait ja käytäntö eri maissa
Apostasian asema vaihtelee merkittävästi muslimienemmistöisissä maissa. Joissain maissa uskonnon vaihtaminen on rikos, ja rangaistukset voivat olla ankarat (joissain tapauksissa rangaistuskäytännöissä on tuomittu kuolemantuomio), kun taas monissa maissa apostasia ei ole rikoslain alainen asia ja uskonnonvapaus on laajemmassa roolissa. Myös käytännön seuraamukset voivat ilmetä enemmän sosiaalisena tai perhekohtaisena rangaistuksena (esim. hyljeksintä, väkivalta tai perheen oikeudelliset seuraamukset) kuin valtion oikeusjärjestelmän kautta määrätyn rangaistuksen muodossa.
Modernit näkemykset ja kiistat
Nykyisissä uskonnollisissa ja akateemisissa keskusteluissa on laaja kirjo näkemyksiä. Jotkut nykyisistä islamilaisista oppineista ja kommentaattoreista tekevät eron yksilön vakaumuksen vapauden ja yhteiskunnan turvallisuuden välillä, ja monet korostavat Koraanin periaatetta "ei pakottamista uskonnossa". Toisaalta konservatiivisemmat tulkinnat pitävät apostasiaa vakavana rikkomuksena uskonnollista yhteisöä kohtaan. On myös fatwoja, joissa uskonnonvaihto katsotaan hyväksyttäväksi tai rangaistukset esitetään hyvin rajoitetusti.
Ihmisoikeudet ja kansainvälinen oikeus
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Uusi ihmisoikeuksien julistus ja useat YK:n sopimukset, suojaavat uskonnonvapautta, mukaan lukien oikeutta vaihtaa uskontoa tai olla uskomatta. Monet ihmisoikeusjärjestöt katsovat uskonnonpakon tai rangaistukset uskonvalinnasta vakavaksi ihmisoikeusloukkaukseksi. Tämän vuoksi kansainvälisessä keskustelussa painotetaan usein yksilön vapautta harjoittaa, vaihtaa tai jättää uskonto valinnan perusteella.
Sosiaaliset ja henkilökohtaiset seuraukset
Valtion asettamien rangaistusten lisäksi luopumisella voi olla laajoja sosiaalisia vaikutuksia: eristäytyminen yhteisöstä, perheen hylkääminen, työ- tai avioliitto-ongelmat tai jopa väkivalta. Näiden seuraamusten vuoksi monet, jotka ovat kiinnostuneita muuttamaan uskontoaan, tekevät sen salassa tai muuttavat vakaumustaan asteittain. On myös tapauksia, joissa luopumisen syyt liittyvät henkilökohtaisiin kokemuksiin, kulttuurisiin ristiriitoihin tai poliittisiin näkemyksiin — erot on tärkeää tunnistaa keskustelussa.
Yhteenveto
Apostasia islamin piirissä on monitasoinen kysymys, jossa yhdistyvät teologiset, historialliset, juridiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Vaikka perinteinen juridiikka usein pitää luopumusta syntinä ja on historiallisesti voinut määrätä ankaria rangaistuksia, modernit tulkinnat ja kansainväliset ihmisoikeusnormit haastavat yksiselitteiset rangaistukset. Käytännössä tilanteet vaihtelevat maittain ja yhteisöittäin, ja keskustelu jatkuu aktiivisena sekä islamilaisen lain piirissä että laajemmin ihmisoikeus- ja oikeustieteellisissä piireissä.
Lisätietoihin kannattaa hakeutua luotettavista akateemisista lähteistä, kirkollisista kannanotoista ja ihmisoikeusjärjestöjen raporteista, erityisesti jos haluaa tietää yksityiskohtaisesti jostain tietystä maasta tai koulukunnasta.
Esimerkkejä
- Ajatollah Khomeini (Iranin silloinen hallitsija) tuomitsi Salman Rushdien vuonna 1989 kuolemaan kirjastaan Saatanalliset säkeet.
- Abdul Rahman, kristinuskoon kääntynyt afganistanilainen, pidätettiin ja vangittiin syytettynä islaminuskon hylkäämisestä vuonna 2006, mutta hänet vapautettiin myöhemmin "mielisairaana".
- Monet käännynnäiset ovat viime aikoina muuttaneet islamin oppeja länsimaiseen elämäntapaan ja elämäntapaan sopiviksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on luopumus islamissa?
A: Islaminuskosta luopuminen tarkoittaa sitä, että islamin kannattaja yrittää muuttaa uskontoaan ja hylätä sen.
K: Ketä luopumissääntö ei yleensä koske?
V: Uskosta luopumisen sääntö ei yleensä koske lapsia.
Kysymys: Pitääkö seuraajan olla tervejärkinen, jotta luopumissääntöjä voidaan soveltaa?
V: Kyllä, seuraajan on oltava tervejärkinen, jotta luopumissääntöjä voidaan soveltaa. Mielisairaat ihmiset eivät voi tehdä päätöksiä.
K: Onko uskontonsa vaihtamiseen pakottaminen luopumusta?
V: Ei, uskonnon vaihtamiseen pakottamista ei pidetä luopumuksena.
K: Onko useimmat sunnalaiset islamilaiset koulukunnat yhtä mieltä siitä, että luopumus on synti?
V: Kyllä, useimmat sunnien islamilaiset koulukunnat ja twelvers shiialaiset islamilaiset koulukunnat ovat yhtä mieltä siitä, että luopumus on synti.
K: Mitä ovat luopumuksen suuret ja pienet muodot?
V: Uskosta luopumisen suuria ja pieniä muotoja kutsutaan myös haitallisiksi ja vaarattomiksi muodoiksi.
K: Onko olemassa Koraanin jakeita, jotka todistavat kuolemanrangaistuksen langettamisen luopumuksen teosta? V: Ei, Wael Hallaqin mukaan mikään luopumusta koskevassa laissa ei perustu Koraanin jakeisiin, vaikka al-Shafi'i tulkitsi Koraanin jakeen 2 : 217, joka antoi tärkeimmät todisteet kuolemanrangaistuksesta rangaistuksena luopumuksesta.
Etsiä