Kippa (jarmulke) – juutalainen päänpeite, käyttö ja merkitys

Kippa (jarmulke) – juutalainen päänpeite: historia, käyttö, uskonnollinen merkitys, värit ja yhteisöjen tavat sekä nykyaikainen sukupuolten tasa-arvo. Lue lisää.

Kippah (hepreaksi) tai jarmulke (jiddišiksi) on pieni, pyöreä kangaspala tai lakki, jota juutalaiset käyttävät. Sen tarkoitus on peittää pään kruunu osoituksena kunnioituksesta ja pelosta Jumalaa kohtaan: pään peittämisellä halutaan tiedostaa Jumalan läsnäolo arjessa ja rukouksessa. Perinteisesti jarmulkea ovat käyttäneet pääasiassa miehet, mutta nykyaikana sukupuolten välisen tasa-arvon pyrkimykset ovat johtaneet siihen, että myös jotkut naiset käyttävät jarmulkaa tai muita päähineitä jumalanpalveluksessa ja muissa uskonnollisissa tilanteissa. Käyttötavat vaihtelevat: jotkut käyttävät jarmulkkia vain rukoillessaan tai opiskellessaan, toiset pitävät sen koko päivän ja varmistavat, etteivät he kävele neljää kyynärää pidemmälle ilman päähineitä (varsinkaan ulkona). Pään peittämisen perusteena on Talmudissa (traktaatti Shabbat) oleva tarina ja myöhempi rabbiininen perinne, jotka korostavat häpeän ja kunnioituksen merkitystä ennen Jumalaa.

Käyttö eri suuntauksissa

Jarmulkan käyttö ja sen merkitys vaihtelevat juutalaisuuden eri suuntauksissa. Ortodoksisissa yhteisöissä kippah on lähes poikkeuksetta osa miesten jokapäiväistä pukeutumista. Konservatiivisissa ja reformijuutalaisissa liikkeissä käyttö on joustavampaa: monissa seurakunnissa jarmulka pidetään jumalanpalveluksissa ja seremonioissa, mutta yksilöiden valinta arkipäivänä on vapaampi. Nykyaikaisissa tasa-arvoisissa yhteisöissä naiset voivat käyttää jarmulkaa vapaasti, ja joissain yhteisöissä päähineen käyttö sidotaan yksilölliseen vakaumukseen ja yhteisön tapoihin.

Historia ja symboliikka

Jarmulkan käyttöä perustellaan rabbiinisella kirjoituksella ja käytännöillä enemmän kuin kiinteällä bibliaalisella käskyllä. Talmudissa mainittu esimerkki ja myöhemmät keskinäiset ohjeet ovat kehittäneet käytäntöä, jossa pään peittäminen nähdään äärettömän kunnioituksen ilmentymänä. Keskiajalla ja uuden ajan alussa jarmulka vahvistui erityisesti itäeurooppalaisissa yhteisöissä, ja ajan mittaan syntyi paikallisia tyylejä ja materiaaleja.

Ulkoiset piirteet ja tyylit

Jarmulkat voivat olla hyvin erilaisia kooltaan, muodoltaan, väriltään ja materiaaliltaan. Yleisimmät tyypit ovat esimerkiksi:

• Neulotut tai virkattuja, usein värikkäitä kippot, joita käyttää erityisesti Israelin kansalliseen uskonnolliseen yhteisöön kuuluvat.
• Sametti- tai mokkanahkakipot, jotka ovat yleisiä synagogissa ja muodollisemmissa tilaisuuksissa.
• Mustat, usein yksiväriset kippot, joita käyttävät monet Haredi- ja perinteiset yhteisöt.
• Suurikokoiset turkishattutyyliset päähineet (esim. streimel, spodik), joita Hasidilaiset käyttävät juhlapäivinä ja sapattina – nämä eivät ole varsinaisia jarmulkoja, mutta liittyvät samanlaiseen perinteiseen päähineskäytäntöön.

Usein jarmulken väri ja kangas voivat olla merkki tietyn uskonnollisen liikkeen kannattajuudesta. Israelin kansalliseen uskonnolliseen yhteisöön viitataan usein nimellä kipot srugot כיפות סרוגות, kirjaimellisesti "kudotut jarmulkat". Vastaavasti joihinkin Haredi-lahkoihin viitataan nimellä kipot shkhorot כיפות שחורות, kirjaimellisesti "mustat jarmulkat". Lisäksi eri alueilla ja yhteisöissä on omia muoto- ja taitelullisia traditioitaan: esimerkiksi kirjailtuja tai koristeltuja kippot ovat suosittuja juhlatilaisuuksissa.

Etiikka ja käytännön seikat

Kippan käyttö liittyy myös tapakulttuuriin: monet asettavat sen suoraan pään kruunuun ja varmistavat, että se pysyy paikallaan esimerkiksi klipsillä tai pienellä ponnarilla. On kohteliasta pitää päähinettä paikoissa ja tilanteissa, joissa yhteisö odottaa sitä (esim. synagoga, kirjallisuusopetus, rukous). Joissakin perheissä ja yhteisöissä kippah annetaan bar mitzvah -ikäiselle pojalle merkkinä uskonnollisesta vastuusta.

Poliittinen ja sosiaalinen merkitys

Kippah voi kantajalleen olla sekä yksityinen uskonnollinen valinta että näkyvä identiteetin merkki julkisessa tilassa. Joissain maissa ja yhteyksissä kippan näkyminen on normaalia ja hyväksyttyä, mutta toisissa se voi herättää huomiota tai jopa aiheuttaa konflikteja. Israelissa kippa on arkipäiväinen näky etenkin uskonnollisissa ja puolivakavasti uskonnollisissa piireissä; maailmanlaajuisesti kippan käyttö julkisissa tiloissa liittyy laajempiin keskusteluihin uskonnonvapaudesta ja tunnustuksesta.

Yhteenveto

Kippah eli jarmulke on yksinkertainen mutta merkittävä symboli juutalaisuudessa: se muistuttaa kantajaansa Jumalan läsnäolosta, edustaa yhteisöllisiä perinteitä ja voi kertoa kuuluvuudesta tiettyyn uskonnolliseen ryhmään. Käytäntöjen moninaisuus heijastaa juutalaisuuden eri suuntien ja paikallisten kulttuurien variaatiota, ja nykyaikana keskustelu päähineen sukupuolisesta käytöstä jatkuu osana laajempaa tasa-arvokeskustelua.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on kippah tai jarmulke?

K: Kuka perinteisesti käyttää kippaa tai jarmulkea?

K: Saavatko naiset käyttää kippaa tai jarmulkea?

K: Milloin jotkut juutalaiset käyttävät jarmulkea?

K: Mihin päähineeseen pukeutuminen perustuu?

K: Miten jarmulken väri ja kangas voivat olla merkityksellisiä?

K: Mitä ovat kippot srugot ja kippot shkhorot?

Hae kirjaimella