Paastonaika – kristillinen valmistautuminen pääsiäiseen: määritelmä ja perinteet

Paastonaika — kristillinen valmistautuminen pääsiäiseen: historia, 40 päivän perinteet, rituaalit, paasto, hyväntekeväisyys ja eri kirkkokuntien tavat.

Paastonaika on kristillisessä perinteessä noin kuusi viikkoa ennen pääsiäistä. Se on erityinen valmistautumisen ja hengellisen hiljentymisen jakso, jonka keskeisiä tapoja ovat rukous, katumus, almuvero ja erilaisten maallisten mielihyvän muotojen luopuminen. Kristityt käyttävät paastonaikaa miettien Jeesuksen kärsimystä ja ylösnousemusta sekä pyrkivät kasvattamaan myötätuntoa ja lähimmäisenrakkautta: heidän pitäisi rukoilla paljon, lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja luopua joistakin asioista, joita he muuten tekisivät huvikseen. Paastonaika päättyy pääsiäiseen, joka on suuren juhlan aikaa, kun kristityt ajattelevat, kuinka Jeesus kuoli ristillä mutta nousi sitten kuolleista.

Määritelmä ja tarkoitus

Paastonajan ydin on hengellinen valmistautuminen pääsiäiseen. Perinteisesti se yhdistetään kolmeen harjoitukseen: rukoukseen, paastoon (ruokavalion rajoittaminen tai muu luopuminen) ja lähimmäisenrakkauteen (lahjoitukset, palvelutyö). Paasto voi olla myös hyvä tapa keskittää ajatukset ja kääntää huomio arjesta kohti hengellisiä asioita.

Historiallinen tausta ja sanan alkuperä

Paastonajan kesto ja luonne juontavat juurensa varhaiskristilliseen käytäntöön, jossa uskovat halusivat jäljitellä Jeesuksen 40 päivän vetäytymistä erämaassa. Raamatun mukaan Jeesus vietti neljäkymmentä päivää erämaassa, jossa häntä koeteltiin, ja tämä luku on vaikuttanut paastonaikaan: Raamatun mukaan Jeesus vietti neljäkymmentä päivää erämaassa valmistautuessaan julkiseen palvelutehtäväänsä.

Sana "paastonaika" liittyy myös kevään aikaan: se on peräisin vanhasta englanninkielisestä sanasta lencten, joka tarkoittaa kevättä — ajanjaksoa, jolloin luonto herää uuteen elämään ja myös hengellisesti valmistutaan pääsiäiseen.

Ajankohta ja laskeminen eri kirkoissa

Paastonaika alkaa länsimaisessa perinteessä yleensä tuhkakeskiviikkona, joka sijoittuu seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Paastonajan laskeminen voi kuitenkin vaihdella:

• Monissa länsikirkoissa paasto "virallisesti" kestää 40 päivää, kun sunnuntait jätetään laskuista pois, koska sunnuntai on ylösnousemuksen juhlapäivä.
• Katolisessa kirkossa paaston katsotaan päättyvän usein hiljaisen viikon alkuun tai sitä edeltävään aikaan; paaston liturginen päättyminen linkittyy pitkäperjantain ja suurtorstain tapahtumiin.
• Joissain anglikaanisissa perinteissä paaston laskenta ja käytännöt voivat poiketa hieman länsiafredockisesta mallista; esimerkiksi tietyissä anglikaanisissa yhteyksissä huomioidaan muita perinteisiä laskutapoja (teksti mainitsee anglikaanisen katolisen yhteyden, jossa paasto päättyy pyhälauantaina).
• Bysanttilaiseen perinteeseen kuuluvat kirkot (esimerkiksi itäiset ortodoksit ja itäiset katoliset kirkot) laskevat paastopäivät eri tavalla: näissä kirkoissa suuri paasto (Great Lent) alkaa yleensä eri ajankohtana ja usein siihen sisältyy myös pyhä viikko. Itämaisessa ortodoksisessa kirkossa on lisäksi paikallisia tapoja ja sääntöjä, jotka vaihtelevat alueittain.

Paaston käytännöt ja säännöt

Paaston harjoittaminen voi olla hyvin erilaista eri kirkoissa ja kulttuureissa. Yleisiä piirteitä ovat:

• Ruoasta pidättäytyminen tai tiettyjen ruokien välttäminen — perinteisesti paastonaikana syödään vähemmän ja välttävät runsaita herkkuja.
• Eläinperäisten tuotteiden välttäminen tai lihasta pidättäytyminen erityisinä päivinä. Esimerkiksi monet roomalaiskatoliset ovat perinteisesti vältelleet lihan syömistä perjantaisin paaston aikana; usein kala (kalaa) on sallittua.
• Tiukemmat säännöt esiintyvät itäisessä perinteessä, jossa monina päivinä vältetään lihaa, maitotuotteita, öljyä ja viiniä.
• Hengellinen luonne korostuu: paasto yhdistetään rukoukseen, katumukseen, ehtoollisen valmistautumiseen ja lähimmäisenpalveluun.

Paaston liturgiset ja kansanperinteet

Paastoon liittyy myös monia liturgisia ja kansanperinteitä, joista osa on säilynyt paikallisesti:

• Tuhkakeskiviikon jumalanpalveluksissa usein jaetaan tuhkaa otsaan muistutuksena katumuksesta.
• Ennen paastoa vietetään usein riisumiseen liittyvää aikaa, kuten laskiainen Suomessa (vastaa Shrove Tuesday), jolloin syödään perinteisiä ruokia ennen tiukempaa paastoa.
• Kirkoissa on erityisiä paastoon liittyviä rukouksia, paastokausi näkyy myös liturgisissa väreissä ja jumalanpalvelusten muodoissa.
• Kotona ihmiset saattoivat valmistaa yksinkertaisempaa ruokaa, noudattaa paastolupauksia ja osallistua hyväntekeväisyyteen.

Miksi paastotaan nykyaikana?

Monille paastonaika on yhä tapa keskittää elämää, tehdä tilaa rukoukselle ja mietiskelylle sekä osoittaa solidaarisuutta kärsiviä kohtaan. Nykyään paasto voi tarkoittaa myös esimerkiksi median tai sosiaalisen median välttelyä, tavaroista luopumista tai aikaa vapaaehtoistyölle — tavoitteena on vaalia sisäistä muutosta ja valmistautumista pääsiäisen sanomaan.

Paastonaika on siis sekä yksilöllinen että yhteisöllinen harjoitus, jonka muoto vaihtelee kirkkoperinteen, paikalliskulttuurin ja yksilön hengellisen tarpeen mukaan. Sen keskeinen tarkoitus on johdattaa uskovat syvempään ymmärrykseen Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä elää arjessa näkyvämmin lähimmäisenrakkautta.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on paastonaika?

K: Kuinka kauan paastonaika perinteisesti kestää?

K: Milloin paastonaika alkaa?

K: Milloin se päättyy katolisessa kirkossa?

K: Milloin se päättyy anglikaanisessa katolisessa kirkossa?

K: Miten Bysantin perinteeseen kuuluvat kirkot laskevat paastopäivät eri tavalla?

Kysymys: Kuuluuko paastoaminen perinteiseen paastonajan noudattamiseen?

Hae kirjaimella