Aramea on kieli, jota on kirjoitettu noin 3100 vuoden ajan ja jota on puhuttu sitäkin kauemmin. Se on yksi alueen vanhimmista tunnetuista kielistä ja on historiallisesti vaikuttanut laajasti Lähi-idän kielikarttaan.

Se kuuluu luoteissemiittisiin kieliin, jotka muodostavat osan laajempaa seemiläistä kieliperhettä. Seemiläisiin kieliin kuuluvat aramean ohella muun muassa heprea, arabia ja useat muut kielet.

Historia ja levinneisyys

Arameasta tuli laajasti käytetty lingua franca muinaisessa Lähi-idässä erityisesti 1. millenniumilla eaa. Assyrialaiset, babilonialaiset ja persialaiset käyttivät arameaa hallinnollisissa yhteyksissä ja viestinnässä eri kansojen välillä. Useita arameankielisiä kirjoitusmuotoja ja murteita tunnetaan: klassinen aramea, syriaani (kirjakielenä tunnettu muoto), sekä runsaasti nykyisiä neo-aramealaisia murteita.

Kirjoitusjärjestelmät

Aramean varhaisimmat kirjoitukset periytyvät foinikialaisesta kirjaimistosta. Aramean kirjasinmuodoista kehittyivät muun muassa syriaani (esim. estrangelo, serto), nabatealainen ja muut paikalliset tyylit. Aramean kirjoitus vaikutti myös nykyheprean kirjaimiston syntyyn ja on osa arabian kirjaimiston esihistoriaa.

Raamatun ja juutalaisen perinteen yhteydet

Aramea esiintyy merkittävästi myös juutalaisessa kirjallisuudessa. Arameaa on käytetty pitkinä osina kahdessa Raamatun kirjassa: Danielissa ja Esrassa. Lisäksi arameankieliset targumit (heprean Raamatun arameankieliset selitykset) ovat osa juutalaista perinnettä.

Se on myös juutalaisen kirjallisuuden keskeinen kieli: suurin osa Talmudista on kirjoitettu arameaksi tai sekoituksena arameaa ja hebreaa, ja arameankieliset ilmaisut ovat yhä läsnä rabbiinisessa perinteessä ja rukouksissa.

Murteet, nykytilanne ja liturginen käyttö

  • Liturginen aramea: Syrialaisten ja assyrialaisten kristillisten yhteisöjen liturgiset kielet pohjautuvat syriaaniin (klassinen aramea).
  • Neo-aramealaiset murteet: Nykyään aramean eri muodot (esim. assyrialainen/kaldealainen neo-aramea, turoyo, sekä pieni jäljellä oleva western neo-aramaic Maaloulassa Syyriassa) ovat elossa mutta uhanalaisia. Nykyisiä puhujia arvioidaan olevan yhteensä muutamasta kymmenestä tuhannesta muutamaan sataan tuhanteen riippuen laskentatavasta ja murteesta.
  • Historialliset yhteydet: On yleisesti hyväksytty, että Jeesus Nasaretilainen puhui pääosin länsinaramealaista murretta, ja monet Uuden testamentin arameankielisiä sanoja ja ilmauksia sisältävät tutkimukset tukevat tätä käsitystä.

Kielen merkitys ja säilyttäminen

Aramealla on ollut suuri vaikutus Lähi-idän kulttuuriin, uskonnolliseen kirjallisuuteen ja muihin kieliin. Nykyään sillä on sekä liturginen että etninen merkitys eri yhteisöille. Useissa maissa ja diasporayhteisöissä tehdään kielen säilyttämiseksi opetusta, kielen dokumentointia ja kulttuurihankkeita, mutta sosiaaliset, poliittiset ja demografiset tekijät uhkaavat monien arameanmurteiden jatkumista.

Aramea on siis sekä muinainen että elävä kieliperintö: sen tekstiperinne ulottuu tuhansien vuosien taakse, mutta aramealaiset puhekielet tarvitsevat aktiivista tukea säilyäkseen elävänä osana kulttuurista monimuotoisuutta.