Laetoli – 3,6 milj. vuotta vanhat Australopithecus afarensis -jalanjäljet
Tutustu Laetolin 3,6 miljoonan vuoden Australopithecus afarensis -jalanjälkiin: vaikuttava todiste varhaisesta kaksijalkaisuudesta ja ihmisen evoluution käännekohdasta.
Laetoli on Tansaniassa sijaitseva plio-pleistoseeniin ajoittuva löytöpaikka, joka on erityisen tunnettu tulivuoren tuhkakerrokseen painuneista hominiinien jalanjäljistä. Laetolin jalanjälkien löytöpaikka sijaitsee noin 45 kilometriä Olduvain rotkosta etelään. Löydön teki vuonna 1978 arkeologinen kaivaustiimi, jota johti Louis ja Mary Leakey. "Laetolin jalanjäljet" herättivät suurta kiinnostusta, koska ne tarjoavat suoraa, fossiilista näyttöä plioseenihominiinien kaksijalkaisuudesta.
Löytö, säilyminen ja ajoitus
Jalanjäljet ovat säilyneet kerrostuneessa tulivuoren tuhkassa (tuffissa), joka kovettui suojaten painaumia miljooniksi vuosiksi. Niiden ajoitus perustuu ympäröivien kerrostumien radiohiili- tai kalium-argon-ajoituksiin, ja jalanjäljet on yleisesti ajoitettu noin 3,6 miljoonaan vuoteen. Tämä tekee niistä vanhimpia säilynyttä todisteita hominiinien bipedalismista. Samassa kerrostumassa on säilynyt myös monien eläinlajien jäännöksiä.
Kuka jätti jäljet?
Keskustelun ja yksityiskohtaisten anatomisten vertailujen jälkeen on yleisesti hyväksytty tulkinta, että jalanjäljet ovat lähtöisin lajin Australopithecus afarensis edustajista. Tämä perustuu mm. Laetolista ja muualta Afrikasta saatuihin luurankolöydöksiin sekä jalanjälkien muotoa ja askellusta tarkasteleviin analyyseihin. Vaikka joissakin tieteellisissä keskusteluissa esitetään vaihtoehtoja, monet arvostetut analyysit vertaavat jalanjälkiä sekä nykyihmisen että muita kaksijalkaisten eläinten, kuten simpanssien ja gorillojen, jalanjälkien ja kävelytapojen piirteisiin.
Jalanjälkien morfologia ja merkitys
Laetolin jalanjäljet näyttävät useilta ominaisuuksiltaan ihmisen kaltaisilta: selkeä kantapään osuma (heel strike), jalkaholvin viitteet, suuri varvas (hallux) suunnattu eteenpäin eikä sivulle, sekä kapea askelkuvio, joka viittaa tehokkaaseen kaksijalkaiseen kävelyyn. Askelschmidt, askelpituus ja askelleveys ovat yhteensopivia sen kanssa, että tekijät kulkivat pystyasennossa ja käyttivät jalan takaosaa iskunkestävästi – toisin kuin puussa liikkuville apinoille tyypillinen varpaiden tarttuminen.
- Kolme yksilöä: Jalanjälkisarjoja tulkitaan perinteisesti kolmen eri yksilön jättämiksi, kulkusuunta ja askeleiden sijoittelu viittaavat ryhmän liikkeeseen.
- Liikkumistapa: Jalanjälkien perusteella liike oli enemmän ihmisen kuin nykyaikaisten kädellisten kaltainen.
- Fysiologiset johtopäätökset: Jalan rakenne ja kävelymekanismi kertovat sopeutumisesta maalla liikkumiseen, mikä on tärkeä vaihe ihmisen esi-isien evoluutiossa.
Anatomia ja ympäristö
A. afarensis oli selvästi kaksijalkainen hominidi, mutta sen aivot olivat edelleen pieniä moderneihin ihmisiin verrattuna — kooltaan lähempänä nykyisten simpanssien ja gorillojen aivoja. Tämä yhdistelmä — ihmiselle tyypillinen liikkumistapa ja apinamaiset aivot — on esimerkki niin kutsutusta mosaiikkievoluutiosta, jossa eri piirteet kehittyvät eri tahdissa. Fossiilitodisteet viittaavat siihen, että A. afarensis eli avoimemmissa maisemissa, kuten metsä–savanne-tyyppisissä ympäristöissä pikemminkin kuin tiheissä trooppisissa sademetsissä, mikä selittää osin kaksijalkaisuuden valintaetua.
Muita löydöksiä ja tulkinnat
Laetolin alueelta on löydetty myös muita eläin- ja hominiinijäänteitä, jotka auttavat rekonstruoimaan ympäristöä ja ekologiaa. Alueella esiintyy useita kerrostumia eri ikäisinä, joten kaikki löydöt eivät välttämättä ole samanaikaisia. Lisäksi myöhemmissä kaivauksissa ja lähialueilla on tehty erilaisia kiviesinelöydöksiä, mutta tarkat ajoitukset ja yhteydet jalanjälkiin vaihtelevat, joten on tärkeää erottaa eri aikakerrokset toisistaan.
Tieteellinen merkitys ja keskustelu
Laetolin jalanjäljet ovat yksi selkeimmistä todisteista siitä, että kaksijalkaisuus kehittyi ennen merkittävää aivojen koolla tapahtunutta kasvua ihmisen evoluutiossa. Ne ovat vaikuttaneet laajasti käsitykseen ihmisen liikkumisesta, sosiaalisesta käyttäytymisestä ja ympäristövalinnoista miljoonia vuosia sitten. Vaikka tulkinnat täydentyvät ja tarkentuvat uusien löytöjen myötä, Laetolin jäljet säilyvät keskeisenä todisteena hominiinien varhaisesta kaksijalkaisuudesta.
Laetolin fossiilikohde Tansanian pohjoisosassa.
Taiteilijan uudelleenluomus valokuvasta, joka esittää hominidin jalanjälkeä Laetolissa.
Laetolin jalanjälkien valukappale, joka on esillä National Museum of Natural History -museossa Washingtonissa, D.C:ssä.
Jalanjäljet Euroopassa
Euroopan vanhimmat hominiinin jalanjäljet ovat Britanniassa. Ne ovat noin 800 000 - miljoona vuotta vanhoja. Ne löydettiin Happisburghin rannalta Itä-Angliasta.
Arkeologit kuvaavat niitä "vanhimmaksi tunnetuksi hominiinin jalanjäljen pinnaksi Afrikan ulkopuolella noin 1 miljoonan ja 0,78 miljoonan vuoden takaa". Kohde tunnetaan siitä, että siellä on säilynyt sedimenttejä, joissa on varhaispleistoseenin eläimistöä ja kasvistoa. Vuodesta 2005 lähtien alueelta on löydetty piikivisiä työkaluja. Tämä tarkoittaa, että ihmiset asuttivat Pohjois-Euroopan ainakin 350 000 vuotta aikaisemmin kuin aiemmin on luultu.
Kartta, jossa näkyy Happisburghin sijainti pleistoseenin alkupuolella, noin 800 000 vuotta sitten.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on latino?
A: Laetoli on Tansaniassa sijaitseva, plio-pleistoseeniin ajoittuva löytöpaikka. Se on kuuluisa tulivuoren tuhkassa säilyneistä hominiinin jalanjäljistä.
K: Missä Laetolin jalanjälkien löytöpaikka sijaitsee?
V: Laetolin jalanjälkien löytöpaikka sijaitsee 45 kilometriä Olduvain rotkosta etelään.
K: Kuka kaivoi Laetolin jalanjäljet esiin?
V: Arkeologit Louis ja Mary Leakey kaivoivat Laetolin jalanjäljet vuonna 1978.
K: Miksi "Laetolin jalanjäljet" saivat suuren yleisön huomion?
V: "Laetolin jalanjäljet" saivat paljon huomiota yleisöltä, koska ne ovat vakuuttavia todisteita plioseenihominiinien kaksijalkaisuudesta. Ne on ajoitettu 3,6 miljoonan vuoden taakse, ja ne ovat vanhimmat tunnetut todisteet hominiinien kaksijalkaisuudesta tuona aikana.
K: Minkä lajin uskotaan tehneen nämä jalanjäljet Laetolissa?
V: Keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että Australopithecus afarensis on laji niistä kolmesta hominiinistä, jotka tekivät Laetolin jalanjäljet. Tämä perustuu yksityiskohtaiseen jalanjälkien analyysiin, jossa verrattiin sekä ihmistä että kaksijalkaisia eläimiä, kuten karhuja ja kädellisiä, sekä kyseiseltä paikalta löydettyjen jalkojen luurankojäänteiden rekonstruktioon.
K: Miten A. afarensis eroaa Homo-suvusta?
V: A. afarensiksen aivojen koko oli hyvin samankokoinen kuin nykyisillä simpansseilla ja gorilloilla, mutta se oli sopeutunut elämään avoimissa metsissä ja savanneilla pakollisen kaksijalkaisuutensa vuoksi, toisin kuin Homo-suku, jolla oli suuremmat aivot ennen kuin siitä tuli kaksijalkainen....
Kysymys: Mikä ilmiö selittää, miksi eri ominaisuudet kehittyvät eri tahtiin eläinten keskuudessa?
V: Tätä tilannetta, jossa eri ominaisuudet kehittyvät eri tahtiin eläinten keskuudessa, kutsutaan mosaiikkievoluutioksi.
Etsiä