Nurmikko — hoito, historia ja ympäristövaikutukset
Tutustu nurmikon hoitoon, historiaan ja ympäristövaikutuksiin — käytännön vinkkejä, vedenkulutus ja kestävä hoito. Lue lisää nyt!
Nurmikko on maa-alue, jolle on istutettu ruohoa, joskus apilaa ja muita kasveja. Nurmikot leikataan ruohonleikkurilla matalaksi ja tasaiseksi. Nurmikoita käytetään esteettisiin ja virkistystarkoituksiin: pihoina, leikkipaikkoina, puistoissa ja urheilukenttinä. Niitä kuvaavat myös sanat turf, pitch, field tai green, joita käytetään urheilulajista ja maanosasta riippuen. Nurmikot sijaitsevat usein rakennusten ympärillä ja muodostavat siten osan pihasta.
Nurmikot koostuvat yleensä pääosin ruoholajeista; niiden hoitoon kuuluu rikkakasvien ja tuholaisten torjunta, säännöllinen leikkaus ja kastelu, jotta nurmikon väri ja tiheys pysyvät haluttavina. Monissa maissa asumusten nurmikot ovat yleisiä: esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 80 prosentissa kodeista on nurmikko. Tämä on synnyttänyt merkittävän teollisuuden, ja amerikkalaiset nurmikot käyttävät runsaasti vettä. Ympäristönsuojeluvirasto arvioi, että noin kolmannes (noin 1/3) kaikesta julkisesta vedestä käytetään nurmikon kasteluun, ja kuivilla alueilla tämä osuus voi nousta jopa 70 prosenttiin.
Hoito ja ylläpito
Hyvin hoidettu nurmikko on viihtyisämpi, kestävämpi ja vähemmän altis tuholaisille ja taudeille. Tässä käytännön vinkkejä:
- Leikkaus: Älä leikkaa nurmikkoa liian lyhyeksi; yleissääntö on, ettei leikata yli kolmasosaa ruohon pituudesta yhdellä kertaa. Usein sopiva leikkuukorkeus on 4–7 cm lajikkeesta ja tarkoituksesta riippuen. Leikkaa säännöllisesti, mutta harvemmin kesähelteillä.
- Kastelu: Kastele mieluiten aikaisin aamulla ja harvoin mutta runsaasti, jotta juuret hakeutuvat syvemmälle. Pinnallinen kastelu altistaa taudeille ja kuivumiselle.
- Lannoitus: Lannoita nurmikkoa tarpeen mukaan, mieluiten maaperätutkimuksen tai kasvuston havainnoinnin perusteella. Ylilannoitus lisää veden ja ravinteiden huuhtoutumista ympäristöön.
- Ilmastaminen ja piikkiauraus: Tiivistynyt maa kannattaa ilmastaa (aeration), jotta juuret saavat happea ja vesi leviää syvemmälle.
- Kitkentä ja rikkakasvien hallinta: Poista rikkakasvit mekaanisesti tai käytä kohdennettuja keinoja; kemiallisten torjunta-aineiden käyttö kannattaa minimoida.
- Jätehuolto: Jätä leikkuujäte (ruohonleikkeet) nurmikolle silppuna, jos mahdollinen — se palaa maahan ravinteiksi (mulching). Tämä vähentää jätteen syntyä ja lannoitetarvetta.
- Uudelleenistutus ja kylvö: Ohuet tai vaurioituneet alueet kannattaa tiivistää, ilmastaa ja kylvää uudelleen tai käyttää paikallisia korjausmenetelmiä.
- Vältä liiallista liikennettä: Paljon kuljetut reitit voivat kuluttaa pinnan ja johtaa eroosioon; käytä polkuja tai kovettimia tarvittaessa.
Erityisvaatimuksia urheilukentillä
Urheilukentät (turf, pitch, field, green) tarvitsevat usein tiukempaa hoitoa: säännöllinen leikkaus, tasaus, lannoitus ja tiivistyksen ehkäisy. Kenttähoidossa käytetään myös erityisiä lajikkeita ja teknisiä ratkaisuja (esim. salaojitus), jotta käyttötunnit ja turvallisuus säilyvät.
Historia
Varhaisimmat maininnat nurmikoista ovat peräisin Ranskasta 1500-luvulta, jolloin koristeelliset nurmialueet olivat osa linnanpihoja ja puutarhoja. Nurmikot (toisin kuin viljelypellot) yleistyivät Englannissa 1700-luvulla osana maisemapuutarhojen kehitystä. Perinteinen nurmikonhoito oli työvoimavaltaista: esimerkiksi yhden hehtaarin (0,4 hehtaarin) nurmikon leikkaaminen viikatteella vei aikanaan kolmelta puutarhurilta koko päivän. Teollinen kehitys toi apua: sähkö- ja polttomoottoriset ruohonleikkurit vähensivät työmäärää niin, että myöhemmin yksikin henkilö pystyi hoitamaan saman työn nopeasti.
Nurmikkokulttuuri levisi Euroopasta ja Pohjois-Amerikkaan, ja 1900-luvulla se liittyi osaksi omakotiasumista ja kaupungistunutta elämäntapaa. Samalla nurmikon hoitoon syntyi oma teollisuutensa: siemenet, koneet, lannoitteet ja torjunta-aineet.
Ympäristövaikutukset ja kestävät vaihtoehdot
Nurmikoilla on sekä positiivisia että negatiivisia ympäristövaikutuksia:
- Vedenkäyttö: Kuten edellä mainittu, nurmikon kastelu voi kuluttaa huomattavan määrän vettä, erityisesti kuivilla alueilla.
- Torjunta-aineet ja lannoitteet: Kemikaalien käyttö voi johtaa ravinne- ja torjunta-ainepäästöihin vesistöihin, mikä heikentää vesistöjen tilaa ja eläimistöä.
- Biodiversiteetin väheneminen: Tiheät, homogeeniset nurmikot tarjoavat vähän elinympäristöjä monille lajeille verrattuna luonnon niittyihin tai metsänreunoihin.
- Ekosysteemipalvelut: Nurmikko voi sitoa hiiltä, sitoa pienhiukkasia ja viilentää ympäristöä, mutta nämä hyödyt vaihtelevat paljon hoitotavan ja alueen mukaan.
- Ilmastonmuutos ja kaupunkilämmöt: Laajat nurmikkoalueet voivat vaikuttaa kaupunkien lämpötiloihin; toisaalta hyvin hoidetut vihreät alueet vähentävät pintalämpöjä verrattuna asfaltoituihin alueisiin.
Jos haluaa vähentää nurmikon ympäristövaikutuksia, vaihtoehtoja ja keinoja ovat:
- Korvata osia nurmikosta luonnonmukaisilla niittyalueilla tai kukkakedoilla, jotka lisäävät biodiversiteettiä.
- Käyttää kuivuudenkestäviä ja paikallisia ruoholajikkeita tai apilaa seoksen osana vähentämään kastelun tarvetta.
- Vähentää leikkuukertoja ja nostaa leikkuukorkeutta — pidempi ruoho juurtuu syvemmälle ja kestää paremmin kuivuuden.
- Asentaa tehokas kastelujärjestelmä ja käyttää sadetunnistimia sekä aikatauluja, jotka pienentävät vesihukkaa.
- Hyödyntää orgaanisia lannoitteita ja kompostointia sekä minimoida kemikaalien käyttö.
- Suunnitella pihan rakenteet niin, että veden imeytyminen maaperään paranee (kuiviopainanteet, sadepuutarhat).
Yhteenveto
Nurmikko on monikäyttöinen maisemaelementti: se tarjoaa viihtyisyyttä, pelialustoja ja viheralueita mutta myös ympäristökysymyksiä, kuten suuren veden- ja kemikaalinkulutuksen. Kestävät hoitotavat, paikalliset lajivalinnat ja osaavat korvaavat ratkaisut voivat laskea nurmikon ympäristökuormitusta ja lisätä sen positiivisia vaikutuksia paikalliseen ekologiaan ja elinympäristöön.

Raidallinen nurmikko

Ruohosumutin

Tyypillinen nurmikko
Historia
1500-luvun renessanssiaikana varakkaat viljelivät tarkoituksella nurmikoita sekä Ranskassa että Englannissa, vaikka niihin istutettiinkin pikemminkin kamomillaa tai timjamia kuin ruohoa. Molemmat näistä maanpeitteistä ovat erinomaisia vaihtoehtoja ruoholle nykyaikaisilla nurmikoilla.
Tiiviisti leikattu nurmikko syntyi ensimmäisen kerran 1600-luvun Englannissa suurten, varakkaiden maanomistajien kodeissa. Vaikka lampaita laidunnettiin edelleen monilla tällaisilla puistoalueilla, maanomistajat olivat yhä enemmän riippuvaisia ihmistyövoimasta, joka hoiti nurmikkoa lähimpänä heidän kotejaan. Ainoastaan rikkailla oli varaa palkata monta kättä, joita tarvittiin ruohon niittämiseen ja kitkemiseen, joten nurmikko oli merkki varallisuudesta ja asemasta.
Nurmikot ympäri maailmaa
Monissa osissa Yhdysvaltoja nurmikonhoito on tärkeä osa kodin ylläpitoa.Huonosti hoidettu nurmikko voi heikentää kodin arvoa. Perheet tekevät nurmikollaan monia asioita. Naapuruston kokkailut, syntymäpäiväjuhlat ja ulkoleikit ovat vain joitakin käyttötapoja.
Maailmankuuluja nurmikoita ovat mm:
- Yksi Ranskan kuuluisimmista nurmikoista ympäröi Eiffel-tornia. Se on osa Champ de Marsia.
- Valkoisen talon eteläinen nurmikko on maailmankuulu nurmikko Washingtonissa.
- Wimbledonin viheriöt Lontoossa, jossa Wimbledonin mestaruuskilpailut pelataan, ovat ainoa nurmikentällä pelattava suuri tennisturnaus.
- Shinjuku Gyoenissa Tokiossa on laajoja nurmikoita ja puutarhoja. Siellä on noin 1 500 kirsikkapuuta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on nurmikko?
A: Nurmikko on ruoholla ja joskus apilalla ja muilla kasveilla istutettu maa-alue, joka leikataan ruohonleikkurilla matalaksi ja tasaiseksi.
K: Mihin nurmikoita käytetään?
V: Nurmikoita käytetään esteettisiin (kauneuden vuoksi) ja virkistystarkoituksiin. Niitä on usein rakennusten ympärillä, mikä tekee niistä eräänlaisen pihan.
K: Kuinka suosittuja nurmikot ovat Yhdysvalloissa?
V: Noin 80 prosentissa Yhdysvaltojen kodeista on nurmikkoa. Tämä on johtanut 40 miljardin dollarin vuosittaiseen teollisuuteen.
K: Kuinka paljon vettä tarvitaan nurmikon ylläpitoon Yhdysvalloissa?
V: Amerikkalaiset nurmikot kuluttavat enemmän vettä kuin mitä käytetään koko Yhdysvaltojen vehnän ja maissin viljelyyn. Ympäristönsuojeluvirasto arvioi, että noin 1/3 kaikesta julkisesta vedestä käytetään nurmikon kasteluun, ja joillakin Yhdysvaltojen kuivemmilla alueilla osuus on jopa 70 %.
K: Milloin ihmiset alkoivat käyttää nurmikkoa?
V: Varhaisimmat maininnat nurmikoista ovat peräisin Ranskasta 1500-luvulta. Nurmikot (toisin kuin pellot) tulivat Englantiin 1700-luvulla.
K: Kuinka kauan kolmelta puutarhurilta kestäisi leikata yksi hehtaari (0,4 hehtaaria) maata viikatteilla?
V: Kolme puutarhuria tarvitsisi koko päivän niittääksemme yhden aarin (0,4 hehtaaria) maata viikatteilla.
Kysymys: Kuinka kauan kestää nykyaikaisella ruohonleikkurilla yhdeltä henkilöltä tehdä tämä työ?
V: Yksi henkilö, jolla on nykyaikainen ruohonleikkuri, voi tehdä tämän työn iltapäivässä.
Etsiä