Lepidodendron on sukupuuttoon kuollut alkukantainen (puun kaltainen) kasvisuku. Ne olivat ensimmäisiä suuria maakasveja ja merkittävä osa hiilimetsän trooppista kasvistoa.

Ne olivat valtavia, yli 30-metrisiä, ja runkojen halkaisija oli usein yli metrin.

Joskus niitä kutsutaan "jättiläislehtisammaliksi", mutta ne ovat itse asiassa lähempänä Isoetes-sammalia kuin leikkisammalia.

Lepidodendron kuuluu lycophyta-ryhmään (lykofofit) ja sitä on usein sijoitettu luokkaan Lepidodendrales tai heimoon Lepidodendraceae. Ne olivat yleisiä erityisesti hiilikauden (noin 359–299 miljoonaa vuotta sitten) trooppisissa suo- ja jokilaaksoympäristöissä, joissa massiiviset kasvustot muodostivat laajoja turvekerrostumia, joista myöhemmin kehittyi hiiltä.

Tärkeimpiä tuntomerkkejä:

  • Rungon pinnassa on usein selvästi erottuvia, timanttimuotoisia lehtiarpia, jotka syntyivät pitkien, kapeiden lehtien katketessa.
  • Kasvit tuottivat itiöitä; lisääntyminen tapahtui sporein, ja itiötä kantavat rakenteet muuttuivat usein kartiomaiksi tai tähkämäisiksi strobileiksi.
  • Juuret olivat laajalle levittyviä ja usein fossiloituneina nähtävissä nimellä Stigmaria, jotka erosivat monipuolisemmista juuristoista kuin nykypuiden juurijärjestelmät.
  • Vaikka Lepidodendron saattoi kasvaa puun kokoiseksi, sen tukirakenne poikkesi monista nykyisistä puista: se ei muodostanut samanlaista sekundaaripuuta (tyypillistä havuille ja lehtipuille), vaan tuki perustui paksuun kuoreen, peridermiin ja sylinterimaiseen varteen sekä jäykkiin kudoksiin.

Fossiililöydöt: Lepidodendronin fossiileja tunnetaan laajalti Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Aasiasta ja muualta Gondwana-alueelta. Usein säilyneet osat ovat runkojen osia, lehtien ja lehtiarpien kuviot sekä itiöpesäkkeet (strobilit). Näiden jäänteet auttavat tutkijoita rekonstruoimaan hiilikauden metsien ekologiaa ja ilmasto-olosuhteita.

Ekologinen ja taloudellinen merkitys: Lepidodendronin ja muiden hiilikauden suurten kasvien laajat turve- ja metsäalueet olivat olennaisia hiilen muodostumiselle — niiden hitaasti hajoava ja kerrostuva kasviaineisto muuntui miljoonien vuosien kuluessa kivihiileksi. Siksi Lepidodendron liittyy tiiviisti maapallon fossiilisten polttoainevarojen syntyyn.

Häviäminen: Lepidodendronin kaltaiset lykofofit menettivät merkittävä osan lajirunsaudestaan permikauden vaiheissa, ja suurin osa ryhmän edustajista katosi ennen mesotsooiskauden alkua. Muutamat lähisukuiset ryhmät, kuten Isoetes-suvun kasvit, selvisivät ja antavat nykyisille tutkijoille viitteitä lykofofien perinnöstä.

Nykyinen tutkimus yhdistää morfologisia havaintoja ja fossiilista anatomiaa uudenlaisiin paleoekologisiin ja taksonomisiin tulkintoihin, mikä auttaa ymmärtämään, miten nämä jättimäiset "sammalmaiset" kasvit elivät, kasvoivat ja vaikuttivat aikansa maisemaan.