Lindisfarnen evankeliumit – 700-luvun saaritaiteen valaistu käsikirjoitus
Lindisfarnen evankeliumit — 700-luvun upea valaistu käsikirjoitus ja saaritaiteen helmi British Libraryssä. Historiaa, kuvitusta ja anglosaksista perintöä.
Lindisfarnen evankeliumit on valaistu käsikirjoitus evankeliumeista, joka on syntynyt Pohjois-Englannissa noin vuonna 700 jKr. Se tehtiin Northumberlandin rannikolla sijaitsevassa Lindisfarnen luostarissa, joka tuohon aikaan oli merkittävä hengellinen ja kulttuurinen keskus.
Tekijä ja ajoitus
Käsikirjoituksen tekijänä pidetään yleisesti piispaksi vuonna 698 vihittyä Eadfrithia. Evankeliumien teksti ja kuvitus on lähes poikkeuksetta hänen kädenjälkeään, ja nimi mainitaan käsikirjoituksessa itsessään. Lindisfarnen evankeliumit ovat yksi parhaista esimerkeistä niin sanotusta saaritaiteesta, jossa yhdistyvät välimerelliset, anglosaksiset ja kelttiläiset vaikutteet.
Kuvitus ja tyylipiirteet
Teos on runsaasti kuvitettu. Siinä on mm. koristeellisia ”mattosivuja” (carpet pages), evankelistojen muotokuvia ja näyttäviä alkukirjaimia, jotka koostuvat solmu-, spiraali- ja eläinornamentista. Kuvituksen tekniikassa näkyy insulaaritaiteelle tyypillinen värien ja graafisen ornamentin yhdistelmä. Koristeissa yhdistyvät symbolinen kristillinen kuvasto ja paikalliset koristeaiheet, mikä tekee teoksesta sekä liturgisesti että esteettisesti merkittävän.
Kirjoitus, käännös ja kieli
Teksti on kirjoitettu latinaksi insulaarikirjoitusta muistuttavalla käsialalla, jota kuvataan usein suomeksi "saaristolaiskirjoitukseksi". Käsikirjoitukseen lisättiin 900-luvun lopulla tai 1000-luvun alussa säilynyt rivivälikäännös eli selityslatinasta vanhaenglanniksi. Tämä sanasta sanaan -käännöksen teki Aldred, Chester-le-Streetin provosti, ja se on nykyisin vanhin säilynyt evankeliumien englanninkielinen käännös.
Historia ja säilytysketju
Lindisfarne oli aluksenaan myös väkivaltaisille hyökkäyksille: Viikinkien ryöstöt, etenkin vuoden 793 hyökkäys, uhkasivat luostarin aarteita. Tällaisissa tapahtumissa alkuperäinen nahkasidos, joka oli päällystetty jalokivillä ja metalleilla, katosi; kirjan päälle asetettu koristeellinen kansi meni tuhoutumaan tai hävisi, ja sen tilalle valmistettiin uusi kansi vuonna 1852. Luostarin yhteisö siirtyi myöhemmin turvaan mantereelle, ja käsikirjoitus siirtyi mm. Durhamin katedraaliin säilytettäväksi. Evankeliumit on ehkä otettu sieltä esille varsinaisen luostareiden lakkauttamisen yhteydessä Henry VIII:n ajoilta.
Säilytys, konservointi ja julkinen esilläolo
Nykyisin käsikirjoitus on esillä ja säilytyksessä British Libraryssä. Kirja luovutettiin 1700-luvulla British Museumille, ja kun museoiden kirjallisuus- ja käsikirjastokokoelmat erotettiin myöhemmin, teos siirtyi osaksi British Libraryn kokoelmaa. British Library on myös tehnyt teoksesta konservointitöitä ja aidassa olosuhteessa suojattuja näyttelyesityksiä. Lisäksi teoksesta on tehty laadukkaita faksimilepainoksia ja se on digitoitu, joten kiinnostuneet voivat tutustua sen kuvitukseen ja tekstiin myös verkossa.
Merkitys ja vaikutus
Lindisfarnen evankeliumit edustavat insulaaritaiteen huippua ja ovat tärkeä todiste kulttuurisista vaihdoista Britanniassa ja Irlannissa varhaiskeskiajalla. Teoksen yhdistelmä eri tyylivaikutteita kertoo yhteyksistä sekä pohjoiseen että etelään ja osoittaa, kuinka paikalliset käsityöperinteet kykenivät luomaan kansainvälisestikin arvostetun taideteoksen. Aldredin rivivälikäännös on merkittävä myös kielihistorian näkökulmasta, koska se antaa harvinaisen katsauksen varhaiseen englantilaiseen tekstin tulkintaan.
Muita huomioita
- Teos käsittää evankeliumit Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen tekstit.
- Käsikirjoituksen materiaali on pergamenttia, ja sen monivärinen kuvitus vaati taitoa ja resursseja.
- Evankeliumit ovat olleet sekä tutkijoiden että suuren yleisön kiinnostuksen kohteena; niiden tutkimus jatkuu ja paljastaa uusia yksityiskohtia käsikirjoituksen valmistuksesta ja käytöstä.
Lindisfarnen evankeliumit ovat merkittävä kulttuuriperintökohde, jota tutkitaan sekä taiteen historian, teologian että kielitieteen näkökulmista. Ne tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan varhaiskeskiaikaiseen luostarielämään ja käsityöperinteisiin Britanniassa.

Johannes evankelista Lindisfarnen evankeliumeista

Matteuksen evankeliumista, Lindisfarnen mestarin kirjoittama.

Chi Rho -monogrammi Lindisfarnin evankeliumeista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Lindisfarnen evankeliumi?
A: Lindisfarnen evankeliumit on valaistu evankeliumien käsikirjoitus, joka tehtiin Northumberlandin rannikon tuntumassa sijaitsevassa Lindisfarnen luostarissa noin vuonna 700 jKr.
K: Mistä se löytyy nykyään?
V: Käsikirjoitus on nyt esillä British Libraryssä.
K: Millainen tyyli siinä yhdistyy?
V: Lindisfarnen evankeliumissa yhdistyvät välimerelliset, anglosaksiset ja kelttiläiset elementit.
K: Kenen uskotaan luoneen sen?
V: Lindisfarnen evankeliumien uskotaan olevan Eadfrithin, munkki, joka tuli Lindisfarnen piispaksi vuonna 698 ja kuoli vuonna 721.
K: Minkälaista kirjoitusasua tekstissä käytettiin?
V: Teksti on kirjoitettu "saaristolaiskirjoitukseksi" kutsutulla käsialalla.
K: Kuka käänsi latinankielisen tekstin vanhan englannin kielelle?
V: Chester-le-Streetin provostin Aldred kirjoitti 10. vuosisadalla vanhan englannin kielen käännöksen evankeliumeista sanasta sanaan latinankielisen tekstin rivien väliin.
K: Miten se päätyi nykyiselle paikalleen?
V: Evankeliumit saatettiin viedä Durhamin katedraalista Henrik VIII:n määräämän luostareiden lakkauttamisen yhteydessä. Se luovutettiin 1700-luvulla British Museumille, minkä jälkeen se siirrettiin nykyiselle paikalleen British Libraryyn, kun British Library erotettiin British Museumista.
Etsiä