Lindisfarne
Lindisfarne (usein Pyhä saari) on Englannin koillisrannikolla sijaitseva vuorovesisaari. Se on yhdistetty Northumberlandin mantereeseen sillalla, ja vuorovesi katkaisee sen kahdesti päivässä - Sir Walter Scott kuvasi tätä hyvin:
Sillä virtauksen ja laskun myötä sen tyyli
Vaihtelee maanosittain;
Kuiva kenkä hiekalla, kahdesti päivässä,
Pyhiinvaeltajat löytävät pyhäkköön tien;
Kahdesti päivässä aallot pyyhkii
Sauvojen ja sandaaleilla varustettujen jalkojen jälki.
Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan sen tavanomainen asukasluku oli 162.
Lindisfarnen linna
Alueen kartta, jonka oikeassa reunassa on Lindisfarne.
Luonnonsuojelualue
Suuri osa saaresta ja kaikki siihen liittyvät vuorovesialueet on suojeltu Lindisfarnen kansallisena luonnonsuojelualueena kansainvälisesti tärkeiden talvehtivien lintukantojen suojelemiseksi. Harmaahylkeet vierailevat usein kallioisissa lahdissa nousuveden aikaan.
Lindisfarnen luostari
Lindisfarnen luostarin perusti irlantilaissyntyinen pyhä Aidan. Northumbrian kuningas Oswald toi hänet Skotlannin länsirannikon Ionasta Northumbriaan noin vuonna 635 jKr. Siitä tuli kristillisen evankelioinnin tukikohta Pohjois-Englannissa, ja se lähetti menestyksekkään lähetyssaarnauksen myös Merciaan. Ionan yhteisön munkit asettuivat saarelle.
Northumberlandin suojeluspyhimys, Pyhä Cuthbert, oli munkki ja myöhemmin luostarin apotti, ja hänen ihmetekonsa ja elämänsä on kirjattu kunnianarvoisa Bede. Cuthbertista tuli myöhemmin Lindisfarnen piispa.
Lindisfarnen evankeliumeiksi kutsuttu kuuluisa valaistu käsikirjoitus (kuvitettu latinankielinen kopio Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista) tehtiin 700-luvun alussa todennäköisesti Lindisfarnen kaupungissa.
Myöhemmin Aldred-niminen munkki lisäsi latinankieliseen tekstiin anglosaksisen käännöksen. Näin saatiin (10. vuosisadan lopulla) varhaisimmat säilyneet vanhan englannin käännökset evankeliumeista.
Lindisfarnen Aidan
Historia
Vuonna 793 viikinkien hyökkäys Lindisfarneen säikäytti monet ihmiset kaikkialla kristillisessä lännessä. Vuotta 793 kutsutaan usein viikinkiryöstöretkien aikakauden alkamisajankohdaksi. Eräs hyvin kuuluisa kohta anglosaksisessa kronikassa kuuluu seuraavasti:
"Tänä vuonna Northumbrian maan ylle levisi rajuja, pahaenteisiä enteitä. Siellä esiintyi ylenpalttisia pyörremyrskyjä, salamamyrskyjä ja taivaalla nähtiin lentäviä tulisia lohikäärmeitä. Näitä merkkejä seurasi suuri nälänhätä, ja saman vuoden tammikuun 8. päivänä pakanoiden raivostuminen tuhosi Jumalan kirkon Lindesfarnen kirkossa."
Lopulta munkit pakenivat saarelta. He veivät mukanaan Pyhän Cuthbertin ruumiin, joka on nyt haudattu Durhamin katedraaliin. Luostari perustettiin uudelleen normannien aikana benediktiinien taloksi, ja se toimi aina Henrik VIII:n vuonna 1536 tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti. Nykyään se on raunio, josta vastaa English Heritage, joka ylläpitää myös museota ja vierailukeskusta lähistöllä. Viereinen seurakuntakirkko (ks. jäljempänä) on edelleen käytössä.
Lindisfarnen linnassa on myös pieni linna, joka perustuu Tudor-linnoitukseen ja on avoinna vierailijoille.
J.M.W. Turner, Thomas Girtin ja Charles Rennie Mackintosh maalasivat kaikki Holy Islandilla.
Lindisfarne mantereelta katsottuna
