Lindisfarne (Pyhä saari) — Northumberlandin vuorovesisaari ja historia

Lindisfarne (Pyhä saari) — Northumberlandin kuuluisa vuorovesisaari: keskiaikainen luostari, rikas historia, pyhiinvaellukset ja ainutlaatuinen luonto‑ ja vuorovesikokemus vierailijoille.

Lindisfarne (usein Pyhä saari) on Englannin koillisrannikolla sijaitseva vuorovesisaari. Se on yhdistetty Northumberlandin mantereeseen sillalla, ja vuorovesi katkaisee sen kahdesti päivässä. Saaren historia, luonto ja kulttuuriperintö tekevät siitä tunnetun pyhiinvaelluskohteen ja matkailukohteen.

Sir Walter Scott kuvasi tätä hyvin:

Sillä virtauksen ja laskun myötä sen tyyli

Vaihtelee maanosittain;

Kuiva kenkä hiekalla, kahdesti päivässä,

Pyhiinvaeltajat löytävät pyhäkköön tien;

Kahdesti päivässä aallot pyyhkii

Sauvojen ja sandaaleilla varustettujen jalkojen jälki.

Vuoden 2001 väestönlaskennan mukaan sen tavanomainen asukasluku oli 162. Asukasluku elää sesonkien mukaan, sillä saarella on vakituisten asukkaiden lisäksi vierailijoita ja matkailupalveluita.

Historia

Lindisfarne on merkittävä varhaiskeskiajan hengellinen keskus. Sinne perustettiin kristillinen luostari 600–600‑lukujen vaihteessa, ja munkkien yhteisö vaikutti laajasti Pohjois‑Englannin uskonnolliseen elämään. Saarelta on peräisin pyhä Cuthbert, jonka kunnianosoitus ja reliikit tekivät paikasta pyhiinvaelluskohteen.

Luostari tunnetaan myös upeasta käsikirjoituksesta Lindisfarne Gospels, joka on yksi anglosaksisen kirjamaalauksen merkittävistä teoksista. Käsikirjoitus ajoittuu noin 700-luvulle ja sen on perinteisesti uskottu syntyneen Lindisfarnen munkkien piirissä.

Vuonna 793 Lindisfarnen luostari joutui ensimmäisten dokumentoitujen viikinkihyökkäysten kohteeksi, ja tämä tapahtuma mainitaan usein yhtenä Viikinkiajan alkua merkitsevistä käännekohdista. Hyökkäysten ja muiden turvallisuusriskien takia munkit joutuivat myöhemmin siirtämään arvokkaat reliikkinsä ja osan yhteisöstä mantereelle; osa reliikeistä päätyi lopulta Durhamin katedraaliin.

Keskiajalla saarella oli myös normannien perustama luostari (priory), ja myöhäisemmässä historiassa saarella rakennettiin linnoituksia ja muita puolustusrakenteita. Lindisfarne Castle on peräisin myöhäisestä keskiajasta / varhaisesta uudesta ajasta ja se on myöhemmin kunnostettu ja muunnettu asumiskäyttöön.

Luonto ja eläimistö

Lindisfarne on ekologisesti arvokas: sen hiekkarannat, suot ja merialueet tarjoavat pesimis‑, levähdys‑ ja ruokailualueita monille lintulajeille. Saari ja ympäröivät vesialueet ovat tärkeitä muuttoreittien varrella oleville linnuille, ja alueella näkee usein kahlaajia, hanhia ja erilaisia lokkilajeja. Myös harmaat hylkeet viihtyvät läheisillä vesillä.

Alueella on luonnonsuojeluarvoa ja monia retkeilyreittejä. Luonnonherkkyyden vuoksi vieraiden toivotaan noudattavan opasteita ja suojeluohjeita, erityisesti pesimäaikoina.

Käynti ja saavutettavuus

Lindisfarneen pääsee kävellen tai autolla vuorovesisillan kautta, mutta sillan ylitse kulkeminen on turvallista vain ennen tai jälkeen nousuveden. Saarella on selkeät opasteet ja aikataulut, jotka varoittavat, milloin tie on tulviva. Turvallisuuden vuoksi on tärkeää tarkistaa nousuveden ajat ennen saarelle lähtöä.

Saarella on pieni kylä, muutamia majoitus‑ ja ravintolapalveluja sekä nähtävyyksiä kuten luostarin rauniot ja linnake. Monet alueen kohteista ovat Kansallisluonnonsuojelu‑ ja kulttuuriperintöjärjestöjen hoitamia, ja Lindisfarne on suosittu päiväretkikohde niin paikallisille kuin kansainvälisille vierailijoille.

Kulttuuri ja perintö

Lindisfarnen hengellinen ja taiteellinen perintö — erityisesti Lindisfarne Gospels ja saaren keskiaikainen merkitys — näkyy yhä kulttuurissa ja matkailussa. Alkuperäinen käsikirjoitus on nykyisin British Libraryn kokoelmissa, mutta saarelle liittyvät näyttelyt ja jäljennökset tekevät sen historiasta helposti lähestyttävän vierailijoille.

Saari on siis yhdistelmä historiallista merkitystä, luonnon monimuotoisuutta ja nykyaikaista matkailupalvelua. Vierailijoiden kannattaa varata riittävästi aikaa sekä saaren luonnon että sen kulttuuriperinnön tutkimiseen.

Luonnonsuojelualue

Suuri osa saaresta ja kaikki siihen liittyvät vuorovesialueet on suojeltu Lindisfarnen kansallisena luonnonsuojelualueena kansainvälisesti tärkeiden talvehtivien lintukantojen suojelemiseksi. Harmaahylkeet vierailevat usein kallioisissa lahdissa nousuveden aikaan.

Lindisfarnen luostari

Lindisfarnen luostarin perusti irlantilaissyntyinen pyhä Aidan. Northumbrian kuningas Oswald toi hänet Skotlannin länsirannikon Ionasta Northumbriaan noin vuonna 635 jKr. Siitä tuli kristillisen evankelioinnin tukikohta Pohjois-Englannissa, ja se lähetti menestyksekkään lähetyssaarnauksen myös Merciaan. Ionan yhteisön munkit asettuivat saarelle.

Northumberlandin suojeluspyhimys, Pyhä Cuthbert, oli munkki ja myöhemmin luostarin apotti, ja hänen ihmetekonsa ja elämänsä on kirjattu kunnianarvoisa Bede. Cuthbertista tuli myöhemmin Lindisfarnen piispa.

Lindisfarnen evankeliumeiksi kutsuttu kuuluisa valaistu käsikirjoitus (kuvitettu latinankielinen kopio Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista) tehtiin 700-luvun alussa todennäköisesti Lindisfarnen kaupungissa.

Myöhemmin Aldred-niminen munkki lisäsi latinankieliseen tekstiin anglosaksisen käännöksen. Näin saatiin (10. vuosisadan lopulla) varhaisimmat säilyneet vanhan englannin käännökset evankeliumeista.

 
Lindisfarnen Aidan  

Historia

Vuonna 793 viikinkien hyökkäys Lindisfarneen säikäytti monet ihmiset kaikkialla kristillisessä lännessä. Vuotta 793 kutsutaan usein viikinkiryöstöretkien aikakauden alkamisajankohdaksi. Eräs hyvin kuuluisa kohta anglosaksisessa kronikassa kuuluu seuraavasti:

"Tänä vuonna Northumbrian maan ylle levisi rajuja, pahaenteisiä enteitä. Siellä esiintyi ylenpalttisia pyörremyrskyjä, salamamyrskyjä ja taivaalla nähtiin lentäviä tulisia lohikäärmeitä. Näitä merkkejä seurasi suuri nälänhätä, ja saman vuoden tammikuun 8. päivänä pakanoiden raivostuminen tuhosi Jumalan kirkon Lindesfarnen kirkossa."

Lopulta munkit pakenivat saarelta. He veivät mukanaan Pyhän Cuthbertin ruumiin, joka on nyt haudattu Durhamin katedraaliin. Luostari perustettiin uudelleen normannien aikana benediktiinien taloksi, ja se toimi aina Henrik VIII:n vuonna 1536 tapahtuneeseen lakkauttamiseen asti. Nykyään se on raunio, josta vastaa English Heritage, joka ylläpitää myös museota ja vierailukeskusta lähistöllä. Viereinen seurakuntakirkko (ks. jäljempänä) on edelleen käytössä.

Lindisfarnen linnassa on myös pieni linna, joka perustuu Tudor-linnoitukseen ja on avoinna vierailijoille.

J.M.W. Turner, Thomas Girtin ja Charles Rennie Mackintosh maalasivat kaikki Holy Islandilla.

 
Lindisfarne mantereelta katsottuna  

Hae kirjaimella