Lucifer

Aamutähden latinankielinen nimi

Lucifer on latinankielinen nimi "Aamutähdelle" sekä proosassa että runoudessa, kuten Marcus Terentius Varron (116-27 eKr.), Ciceron (106-43 eKr.) ja muiden varhaisten latinalaiskirjailijoiden teoksissa.

Cicero kirjoitti:

Stella Veneris, quae Φωσφόρος Graece, Latine dicitur Lucifer, cum antegreditur solem, cum subsequitur autem Hesperos.

Venuksen tähti, jota kutsutaan kreikaksi nimellä Φωσφόρος ja latinaksi nimellä Lucifer, kun se edeltää aurinkoa, ja Hesperos, kun se seuraa aurinkoa.

Ja Plinius vanhempi:

sidus appellatum Veneris ... ante matutinum exoriens Luciferi nomen accipit ... contra ab occasu refulgens nuncupatur Vesper

Tähti nimeltä Venus ... kun se nousee aamulla, sille annetaan nimi Lucifer ... mutta kun se loistaa auringonlaskun aikaan, sitä kutsutaan Vesperiksi.

Runoilijat käyttivät myös sanaa "Lucifer". Ovidius mainitsee runoudessaan ainakin yksitoista kertaa Aamutähden. Vergilius kirjoitti:

Luciferi primo cum sidere frigida rura (Luciferi primo cum sidere frigida rura)

carpamus, dum mane novum, dum gramina canent

Kiirehtikäämme, kun aamutähti ilmestyy ensimmäisenä,

Viileille laitumille, kun päivä on uusi, kun ruoho on kasteinen.

Ja Statius:

et iam Mygdoniis elata cubilibus alto

impulerat caelo gelidas Aurora tenebras,

rorantes excussa comas multumque sequenti

sole rubens; illi roseus per nubila seras

aduertit flammas alienumque aethera tardo

Lucifer exit equo, donec pater igneus orbem

impleat atque ipsi radios uetet esse sorori

Ja nyt Aurora nousi Mygdonian sohvalta ja oli ajanut kylmän pimeyden korkealta taivaalta, ravistellen kasteisia hiuksiaan, hänen kasvonsa punastuivat punaisina takaa-ajavalle auringolle - hänestä ruusuisa Lucifer kääntää pois pilvissä viipyvät tulensa ja vastentahtoisesti hevosensa kanssa jättää taivaat, jotka eivät enää ole hänen, kunnes liekehtivä isä täyttää pallonsa ja kieltää sisarensa säteet.

2. vuosisadan veistos, jossa kuujumalatar Selene on Hesperuksen ja Phosphoruksen seurassa: vastaavat latinankieliset nimet ovat Luna, Vesper ja Lucifer.

Lucifer Raamatun paholaishahmona

Lucifer on pahuuden ruumiillistuma kristinuskossa. Jotkut uskovat, että Lucifer oli Saatanan nimi, kun hän oli vielä enkeli, mutta se on latinankielinen ja tarkoittaa "valon tuojaa", eikä sitä ole alun perin mainittu Raamatussa. Lucifer-sanaa käytettiin latinaksi myös "aamutähdestä", Venus-planeetasta, ja tätä sanaa käytettiin latinankielisessä versiossa Jesaja 14:stä, jossa hepreankielisessä versiossa puhuttiin Babylonian kuninkaalle.