Meganin laki — määritelmä, historia ja seksuaalirikollisten rekisterit USA:ssa
Meganin laki on epävirallinen nimitys Yhdysvalloissa annetuille laeille, jotka velvoittavat lainvalvontaviranomaiset antamaan yleisölle tietoja rekisteröidyistä seksuaalirikollisista. Se luotiin Megan Kankaan murhan jälkeen. Yksittäiset osavaltiot päättävät, mitä tietoja annetaan saataville ja miten niitä jaetaan. Useimmat antavat rikoksentekijän nimen, kuvan, osoitteen, vankilapäivän ja rikoksen luonteen. Tiedot ovat usein esillä maksuttomilla julkisilla verkkosivustoilla, mutta ne voidaan julkaista sanomalehdissä, jakaa esitteissä tai eri tavoin.
Lyhyt historia ja tausta
Meganin laki syntyi 1990-luvulla yhteiskunnallisena reagointina lasten ja muiden haavoittuvien henkilöiden hyväksikäyttöön ja murhiin. Ensimmäiset rekisterijärjestelyt saivat alkunsa jo aiemmin, esimerkiksi Jacob Wetterling -lain myötä (1994), joka edellytti seksuaalirikollisten rekisteröintiä. Megan's Law -nimitys vakiintui sen jälkeen, kun Megan Kanka tapettiin vuonna 1994 ja hänen tapauksensa herätti laajaa julkista paheksuntaa ja vaatimuksia tiedon saamisesta.
Mitä laki käytännössä tarkoittaa?
Meganin laki ei ole yksi yhtenäinen liittovaltion laki, vaan se viittaa käytäntöihin, joita osavaltiot soveltavat ja jotka usein perustuvat liittovaltion vaatimuksiin. Yleisiä piirteitä:
- Rekisteröintivelvollisuus: määräaikainen tai elinikäinen velvoite rekisteröityä poliisille tai muulle viranomaiselle vapautumisen tai tuomion jälkeen.
- Julkinen tiedottaminen: tiettyjen rekisteröityjen henkilöiden tiedot tehdään yleisön saataville esimerkiksi verkkosivujen, tiedotteiden tai lehtiilmoitusten kautta.
- Osavaltioiden erot: kunkin osavaltion lait, vaatimukset ja riskiluokitteluperusteet vaihtelevat merkittävästi.
Millaisia tietoja julkaistaan?
Tiedot vaihtelevat osavaltioittain, mutta tyypillisesti julkiseksi tulee ainakin:
- nimi ja kuva
- osoite tai asuinalue (joissain tapauksissa vain kuntataso)
- rikoksen tyyppi ja tapahtuma-aika
- vankilassaoloaika tai vapautumispäivämäärä
- mahdollinen luokittelu riskitason mukaan
Joissain tilanteissa tietoja rajoitetaan esimerkiksi joidenkin rikosten ja alaikäisten osalta tai suojeltujen henkilöiden vuoksi.
Valvonta, luokittelu ja kansallinen järjestelmä
Liittovaltion tasolla on ollut useita uudistuksia, jotka vaikuttavat rekistereihin ja niiden tietojen jakamiseen. Vuoden 2006 ADAM Walsh -laki uudisti rekisteröintistandardeja ja loi kansallisia rekistereitä, jotta eri osavaltioiden tiedot saataisiin yhteen ja jotta lainvalvonnan olisi helpompi seurata rekisteröityjä. Yleisesti käytössä on luokittelu, joka pyrkii arvioimaan henkilön rikosriskin ja määrittämään kuinka laajasti tietoja jaetaan.
Vaikutukset ja tarkoitus
Meganin lain tavoitteena on lisätä julkista turvallisuutta: antaa läheisympäristölle tiedot mahdollisista riskeistä, auttaa vanhempia ja kouluja suojelemaan lapsia ja tukea poliisia epäiltyjen paikantamisessa. Käytännössä vaikutukset voivat olla moninaisia:
- nopea tiedonsaanti ja parempi tilannetieto tietyissä tapauksissa
- vaikutus rikosten estoon on tutkimusten mukaan vaihteleva — yhteiskunnallinen tieto ei aina vähennä uusintarikollisuutta
- rekisteröidyille voi koitua vaikeuksia työ- ja asumismahdollisuuksissa sekä sosiaalisessa elämässä
Kriittiset näkökulmat ja oikeudelliset haasteet
Meganin lakia on kritisoitu useista syistä:
- yksityisyyden ja oikeudellisen suojaa uhkaavat sivuvaikutukset, erityisesti kun tiedot ovat laajasti julkisia
- vigilanssin ja häirinnän riski — rekisteröidyt henkilöt voivat joutua väkivallan tai häirinnän kohteeksi
- tehokkuus: tutkimukset antavat ristiriitaisia tuloksia sen suhteen, vähentääkö tiedottaminen seksuaalirikoksia pitkällä aikavälillä
- oikeudelliset kiistat koskevat mm. retroaktiivisuutta, pakkotaako rekisteröinti rangaistukselliseen asemaan (usein tuomioistuimissa on katsottu rekisteröinnin olevan hallinnollinen eikä rangaistusluonteinen seuraamus)
Joissain osavaltioissa on myöhemmin sallittu rekisterimerkinnän poistaminen tai rajoitettu julkinen saatavuus vähärikoksisilla tai nuorena tehdyn rikoksen takia.
Oikeusturva ja tiedon vastuullinen käyttö
On tärkeää, että rekisteritietoja käytetään vastuullisesti. Yleisön pitäisi muistaa, että julkinen tieto ei välttämättä kerro kaikkea — esimerkiksi rikoksen olosuhteet, hoitotilanne tai viranomaisten arviointi riskistä eivät aina näy julkisissa tiedoissa. Tiedon levittäminen tarkoituksella herjaavalla tai uhkaavalla tavalla voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Kuinka tarkistaa rekisteritiedot
Rekisteritiedot löytyvät yleisesti osavaltioiden omilta verkkosivuilta ja liittovaltion ylläpitämältä kansalliselta hakupalvelulta. Koska käytännöt vaihtelevat, ajantasaisin ja virallinen tieto saadaan yleensä paikalliselta poliisiviranomaiselta tai osavaltion ylläpitämältä rekisterisivulta. On hyvä tarkistaa tiedon ajantasaisuus ennen toimia tai päätöksiä.
Kansainvälinen näkökulma
Seksuaalirikollisten julkinen rekisteröinti vaihtelee voimakkaasti eri maissa. Joissakin maissa on vastaavia rekistereitä ja tiedonjakokäytäntöjä, kun taas toisaalla painotetaan enemmän tietosuojaa ja kuntoutusta. Yhdysvaltain malli korostaa laajaa julkista tiedottamista, mikä tekee siitä poikkeuksellisen näkyvän verrattuna moniin eurooppalaisiin malleihin.
Yhteenveto
Meganin laki on merkittävä osa Yhdysvaltain tapaa käsitellä seksuaalirikollisuutta: se pyrkii suojelemaan yleisöä lisäämällä tiedonkulkua, mutta se herättää myös vakavia kysymyksiä yksityisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja tehokkuudesta. Koska osa säännöksistä on osavaltioiden vastuulla, käytännöt ja vaikutukset vaihtelevat, ja lainsäädäntöä sekä sen soveltamista arvioidaan jatkuvasti uudelleen.
Megan Kanka
Richard ja Maurine Kanka asuivat kolmen lapsensa kanssa pienessä kaupungissa New Jerseyssä. Heinäkuun 29. päivänä 1994 heidän tyttärensä Megan houkuteltiin naapurin taloon katsomaan olematonta koiranpentua. Siellä hänen sieppaajansa Jesse Timmendequas raiskasi ja murhasi hänet. Timmendequas oli juuri hiljattain vapautunut vankilasta, kun hänet oli tuomittu toistamiseen lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Hän oli istunut kuusi vuotta kymmenestä tuomiostaan. Tyttöä etsitessä ei löytynyt mitään. Paikallinen poliisi keskittyi nopeasti kolmeen tunnettuun seksuaalirikolliseen, jotka asuivat kadonnutta tyttöä vastapäätä. Poliisi vapautti kaksi epäillyistä, kun he varmistivat, missä he olivat. Timmendequasista tuli pääepäilty. Hänet vapautettiin useiden tuntien kuulustelujen jälkeen. Saatuaan etsintäluvan etsivät tutkivat Timmendequasin roskiksia ja löysivät Megan Kankaan vaatekappaleen. Timmendequasia kuulusteltiin uudelleen, ja useiden tuntien jälkeen hän kertoi poliisille: "Hän on puistossa". Kun poliisi sitten kysyi, oliko Kanka vielä elossa, Timmendequas sanoi: "Ei, hän on kuollut. Laitoin muovipussin hänen päänsä päälle".
Kankat olivat järkyttyneitä huomatessaan, että he asuivat vastapäätä katua tuomitun lapsiseksirikollisen kanssa. Kaksi päivää Megan Kankaan murhan jälkeen Megan Kankaan vanhemmat perustivat "Megan Nichole Kanka Foundation" -säätiön. Säätiön tehtävänä on tunnistaa tuomittujen lapsiseksirikollisten sijainti jokaisessa yhteisössä.
Lait
Maurine Kanka ryhtyi ajamaan lakeja, joiden mukaan asukkaille on ilmoitettava tuomittujen seksuaalirikollisten läsnäolosta heidän yhteisöissään. New Jersey oli ensimmäinen osavaltio, joka hyväksyi "Meganin lain". Vuonna 1995 New Jerseyn korkein oikeus vahvisti osavaltion lain. Jatkuvat ponnistelut johtivat siihen, että presidentti Bill Clinton allekirjoitti liittovaltion version "Meganin laista". Jacob Wetterling Crimes Against Children Law eli "Meganin laki" allekirjoitettiin toukokuussa 1996. Tämä oli ensimmäinen osa. Lain toinen eli ilmoitusosa allekirjoitettiin 13. marraskuuta 1996. Siinä annettiin osavaltioille vuosi aikaa säätää osavaltiokohtaiset versiot Meganin laista. Columbian osavaltio ja 47 osavaltiota noudattivat määräaikaa ja hyväksyivät omat versionsa laista. Lain ilmoitusosassa edellytetään, että osavaltioiden on julkistettava tiedot kaikista seksuaalirikollisista. Ne voivat kukin valita, miten ne haluavat panna tämän osan täytäntöön. Lain mukaan seksuaalirikolliset ryhmitellään riskiryhmiin rikoksen luonteen ja yksityiskohtien perusteella. Yleisölle ei ilmoiteta "matalan riskin" seksuaalirikollisista. Keskisuuren riskin rikoksentekijöitä koskevat tiedot annetaan kouluille ja päiväkodeille. Korkean riskin seksuaalirikollisten tiedot annetaan yleisölle.
Meganin lain puutteet
Meganin laki ei ole ongelmaton.
- Jopa 20 prosenttia rikoksentekijöistä on kadonnut annettuaan väärän osoitteen.
- Seksuaalirikolliset saattavat tehdä rikoksia oman asuinalueensa ulkopuolella, jossa heitä ei tunnisteta helposti.
- Ilmoituslait voivat luoda vääränlaisen turvallisuuden tunteen, vaikka suurin vaara lapsille on perheenjäsenet ja perheen ystävät.
- Joissakin osavaltioissa rikoksentekijöitä koskevia tietoja luovutetaan vain, jos viranomaiset päättävät, että se on tarpeen.
- Vaikka monet osavaltiot ovat avoimia ja luovuttavat rikoksentekijöiden tietoja helposti, jotkin osavaltiot ovat hyvin rajoittavia sen suhteen, kenelle tietoja luovutetaan.
- Seksuaalirikollisten luetteloon merkityt henkilöt voivat joutua vaaraan joutua omankädenoikeuden kohteeksi tai asunnottomiksi.
- Rikoksentekijätietokannat voivat olla epätarkkoja ja sekoittaa yhden henkilön toiseen.
- Vapaamuotoiset sopimukset voivat mahdollisesti johtaa lievempään tuomioon, joka ei edellytä rekisteröitymistä seksuaalirikolliseksi.
- Joitakin rikoksentekijöitä, jotka eivät aiheuta vaaraa yleisölle, saatetaan vaatia rekisteröitymään, kuten henkilö, joka on tuomittu seksuaalirikoksesta, jossa on ollut osallisena samanikäinen alaikäinen, lakisääteistä raiskausta koskevan lain nojalla.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Meganin laki?
V: Meganin laki on Yhdysvalloissa voimassa oleva lakikokonaisuus, joka velvoittaa lainvalvontaviranomaiset antamaan yleisön saataville tietoja rekisteröidyistä seksuaalirikollisista.
K: Miksi Meganin laki luotiin?
V: Meganin laki luotiin Megan Kankan murhan jälkeen.
K: Mitä tietoja yksittäiset osavaltiot antavat yleisölle Meganin lain nojalla?
V: Yksittäiset osavaltiot päättävät, mitä tietoja annetaan, mutta useimmat antavat rikoksentekijän nimen, kuvan, osoitteen, vankilapäivän ja rikoksen luonteen.
K: Miten rekisteröityjä seksuaalirikollisia koskevat tiedot usein näytetään?
V: Tiedot ovat usein esillä ilmaisilla julkisilla verkkosivustoilla, mutta ne voidaan julkaista myös sanomalehdissä, jakaa esitteissä tai muilla tavoin.
K: Kuka päättää, mitä tietoja Meganin lain nojalla annetaan saataville?
V: Yksittäiset osavaltiot päättävät, mitä tietoja asetetaan saataville ja miten niitä jaetaan.
K: Ovatko rekisteröityjä seksuaalirikollisia koskevat tiedot yleisön saatavilla kaikissa Yhdysvaltojen osavaltioissa?
V: Kyllä, kaikki Yhdysvaltojen 50 osavaltiota ovat hyväksyneet Meganin lain.
K: Mikä on Meganin lain tavoite?
V: Meganin lain tavoitteena on saattaa rekisteröityjä seksuaalirikollisia koskevat tiedot yleisön saataville, jotta yhteisöä voidaan suojella tuomituilta seksuaalirikollisilta.
