MG-42
MG 42 (lyhennettynä saksankielisestä nimestä: Maschinengewehr 42 eli "konekivääri 42") oli yleiskäyttöinen konekivääri. Se luotiin natsi-Saksassa. Wehrmacht alkoi käyttää sitä vuonna 1942. Sitä käytettiin yhdessä MG 34 -konekiväärin kanssa (ja joskus se korvasi sen) Saksan asevoimissa. Molempia aseita valmistettiin ja käytettiin sodan loppuun asti.
MG 42 tunnettiin luotettavana, yksinkertaisena ja helppokäyttöisenä. Se tunnetaan kuitenkin parhaiten erittäin korkeasta tulinopeudestaan, joten saksalaiset kutsuivat sitä "Hitlersäge" eli "Hitlerin saha". Oli muitakin automaattisia aseita, joilla oli samanlainen tulivoima. Esimerkkejä näistä ovat ranskalainen Darne, unkarilainen Gebauer, venäläinen 7,62 mm:n ShKAS ja brittiläinen Vickers K -konekivääri. Koska MG 42 sai kuitenkin ammuksensa vyöstä ja sen piippu oli helppo vaihtaa, se pystyi ampumaan pidempään kuin nämä aseet.
MG 42:ta käytettiin uusien aseiden luomiseen natsi-Saksan antautumisen jälkeen. MG1 (MG 42/59) oli lähes täysin samanlainen kuin MG 42. MG1:stä tuli MG1A3, josta puolestaan tuli MG 3. Sveitsiläinen MG 51, SIG MG 710-3, itävaltalainen MG 74 ja espanjalainen 5,56 mm:n Ameli-kevytkonekivääri suunniteltiin kaikki MG 42:n pohjalta. Myös M60 ja belgialainen MAG kopioivat joitakin ominaisuuksia. Monet aseelliset ryhmät käyttivät MG 42:ta vielä sodan jälkeen.
Historia
Kehitys
1930-luvulla Saksan armeija alkoi käyttää MG 34:ää. MG 34:n katsottiin olevan ensimmäinen yleiskäyttöinen konekivääri. MG 34:n piippu voitiin vaihtaa nopeasti. Se pystyi myös ampumaan isoista lippaista tai vyöstä. Tämä tarkoitti sitä, että MG 34:llä pystyi ampumaan paljon pidempään kuin Browning-automaattikiväärillä, japanilaisella Type 11:llä, brittiläisellä Brenillä ja ranskalaisella Châtellerault LMG:llä. Se oli myös paljon kevyempi kuin Vickersin konekiväärin ja M1917 Browningin konekiväärin kaltaiset aseet. MG 34 oli myös hyvin vaihdettava. Se pystyi ampumaan vyö- ja rumpulippaasta. Sitä voitiin myös ampua jalustalta tai panssariajoneuvoista. Siitä tuli jopa yksi Luftwaffen tärkeimmistä puolustusaseista MG 81:n muodossa. Sitä käytettiin myös panssarivaunujen toisena tykkinä MG 34 Panzerlaufina. MG 34:llä oli kuitenkin joitakin ongelmia. Esimerkkinä tästä on se, että MG 34 hajosi helposti, jos se sai pölyä päälleen. Se oli myös melko kallis valmistaa. MG 34S valmistettiin parannuksena malliin.
Jotta nämä ongelmat voitaisiin korjata, aloitettiin kilpailu MG 34:n korvaajan löytämiseksi. Kolmea yritystä pyydettiin suunnittelemaan tämä korvaava tuote. Nämä olivat: Metall und Lackierwarenfabrik Johannes Großfuß AG, Rheinmetall-Borsig ja Stübgen. Großfuß AG:n suunnitelma osoittautui parhaaksi. Kummallista kyllä, Großfuß ei valmistanut aseita. Se valmisti lähinnä metallisia lyhtyjä. Ernst Grunow oli yksi Großfußin pääsuunnittelijoista. Hän ei tiennyt mitään konekivääreistä, kun hänelle kerrottiin, että hän osallistuisi hankkeeseen. Hän tiesi kuitenkin paljon koneista, joita käytettiin, kun tuotetta valmistettiin paljon (massatuotanto). Grunow kävi armeijan konekiväärikurssin, jotta hän ymmärtäisi konekivääreitä paremmin. Hän myös kyseli tietoja joiltakin sotilailta. Sitten hän käytti joitakin Mauserin käyttämiä ideoita ja lisäsi niihin joitakin ominaisuuksia, joista hän oli saanut tietoa armeijan konekiväärimiesten kanssa keskustelemalla ja toisen maailmansodan alkuvaiheessa tapahtuneista asioista. Uusi malli, MG 42, oli paljon helpompi rakentaa. Uuden aseen valmistamiseen kului 75 tuntia. MG 34:n rakentamiseen kului kuitenkin 150 tuntia. Uusi ase maksoi 250 RM. MG 34 maksoi kuitenkin 327 RM. MG 42 oli myös valmistettu stanssatusta metallista. Tämän vuoksi se oli helpompi valmistaa kuin muut konekiväärit.
Aseesta tuli lopulta MG 39. Se oli kokonaisuudessaan samanlainen kuin MG 34. Tykkimiehen mielestä ainoa suuri muutos oli se, että se ei enää voinut ampua rumpulippaista. Tämä tarkoitti sitä, että aseen oli tulitettava vyöstä tai rummunmuotoisesta lippaasta, joka kiinnitettiin aseen kylkeen ja jonka sisällä oli vyö.
Ase otettiin virallisesti käyttöön. Asetta alettiin valmistaa vuonna 1942 nimellä MG 42. Großfuß, Mauser-Werke, Gustloff-Werke ja eräät muut saivat MG 42:n valmistussopimukset.
Huoltohistoria
MG 42:n tulinopeus oli erittäin korkea. Se pystyi ampumaan noin 1 200 laukausta minuutissa. Se oli kaksi kertaa nopeampi kuin brittiläisen Vickers-konekiväärin ja amerikkalaisen Browningin. Sotilaat pelkäsivät MG 42:ta niin paljon, että Yhdysvaltain armeija teki harjoitusfilmejä auttaakseen sotilaita käsittelemään pelkoa MG 42:n kohtaamisesta taistelussa. Näin suurella nopeudella ihmiskorva ei pysty helposti kuulemaan yksittäisen luodin laukaisun ääntä. Tämä tarkoitti sitä, että aseesta kuului "rrrrp"-ääntä muistuttava ääni. Liittoutuneiden sotilaat antoivat MG 42:lle lempinimen "Hitlerin sirkkeli".
Kun MG 42:lla ammuttiin pitkään, se käytti paljon ammuksia. Tämän vuoksi saksalainen MG 42 -tykkimies ampui aseella yleensä vain lyhyitä sarjoja.
Piipun muutoksen vuoksi MG 42:ta ei voitu käyttää toisen maailmansodan saksalaisissa panssarivaunuissa. Sitä voitiin kuitenkin käyttää yhdessä panssarivaunussa. Tämä panssarivaunu oli nimeltään Jagdpanzer IV.
Toisen maailmansodan aikana jokaisella saksalaisella konekivääriosastolla oli MG 42.
Fallschirmjäger puolustamassa Monte Cassinoa.
Saksalainen SS-sotilas MG 42:n kanssa, Ranska, 1944.
Käytä
MG 42 painoi 11,8 kg. Se oli kevyempi kuin MG 34.
MG 42:ssa oli yleensä kuuden hengen miehistö. Nämä henkilöt olivat: tykin komentaja (henkilö, joka kertoi N:o 1:lle, mitä tykillä piti tehdä), N:o 1, joka kantoi ja ampui tykkiä, N:o 2, joka kantoi jalustaa, sekä N:ot 3, 4 ja 5, jotka kantoivat ammuksia, ylimääräisiä piippuja ja työkaluja, joilla kaivettiin maastoon kuoppia. Tämä suuri ryhmä supistettiin usein vain kolmeen: ampujaan, lataajaan (joka latasi ammukset aseeseen ja kantoi piippuja) ja tähystäjään (henkilö, joka havaitsi kohteet, joihin ampuja ampui). Ryhmän johtajalle ja hänen avustajalleen annettiin MP-40-konepistooleja.
MG 42:ta käytettiin lähes kaikissa saksalaisissa panssariajoneuvoissa. Taistelussa aseen piippu voitiin vaihtaa muutamassa sekunnissa.
MG 42 oli myös erittäin kestävä. Aseen pitämiseksi toimintakunnossa tarvittiin vain hieman öljyä. MG 42:n saattoi pudottaa mutaan tai veteen ja se toimi edelleen.
Monien saksalaisten kiväärimiesten tehtävänä oli tukea konekivääriä. Jos MG 42 ja sen miehistö liikkuivat, kiväärimiehet suojasivat heitä pitääkseen heidät turvassa. Kun miehistö pystytti MG 42:n, kiväärimiehet kaivoivat maahan kuoppia, joihin MG 42:n miehistö saattoi istua. Kun MG 42 ampui, kiväärimiehet kuljettivat ammuksia tykkimiehille.
Taistelussa käytetty MG 42 kuluttaa yleensä 3 000 patruunaa päivässä.
MG 42 jalustalla.
Suunnittelu
MG 42 ampuu hihnasyötöllä 7,92 mm:n patruunoita avoimesta salvasta.
MG 42 voi ampua vain täysautomaattisesti. Yksittäiset laukaukset ovat erittäin vaikeita jopa MG 42:n kanssa kokeneille henkilöille. Tämä johtuu aseen suuresta tulinopeudesta.
MG 42:n piippu voidaan vaihtaa nopeasti. Sen piipussa on laite, joka helpottaa tätä. Tämä ominaisuus on samanlainen kuin Thompson Light Rifle -kiväärissä.
Erilaiset MG 42 -tyypit
MG 45
Vuonna 1944 Kolmannella valtakunnalla oli pulaa materiaaleista. Tämä johti siihen, että he kehittivät MG 45:n (tai MG 42V:n). Sen tulinopeus oli vieläkin suurempi ja se oli helpompi valmistaa.
T24 konekivääri
Yhdysvaltain armeija yritti kopioida MG 42:ta sodan aikana. He ajattelivat, että se voisi korvata Browningin automaattikiväärin ja M1919A4:n jalkaväen sotilaille. Saginaw Steering Gear valmisti prototyypin ja kutsui sitä T24-konekivääriksi. Kuitenkin huomattiin, että .30-06 patruuna, jota ase ampuisi, saattaisi olla liian pitkä. Prototyypissä oli myös suunnitteluongelma. Näiden ongelmien vuoksi hanke lopetettiin.
M53
Jugoslavia rakensi MG 42:n Zavodi Crvena Zastava -yhtiössä M53-konekiväärinä. He tekivät tämän lisenssillä. Tämä ase ampui edelleen 7,92 x 57 mm:n Mauser-patruunaa. Näin M53 oli lähes tarkka kopio saksalaisesta MG 42:sta. Ainoa suuri ero oli, että sen tulinopeus oli pienempi kuin MG 42:n. Joitakin M53-koneita lähetettiin Irakiin 1980-luvulla. Niitä käytettiin paljon myös molempien Persianlahden sotien aikana. M53 tunnettiin lempinimellä Šarac.
MG 3
Beretta MG 42/59 oli vain MG 42 pienin muutoksin. Italian armeija käyttää sitä edelleen. Rheinmetallin MG 3 on myös vain MG 42, johon on tehty joitakin muutoksia. MG 3 on käytössä Saksan asevoimissa (Bundeswehr).
MG 74
Viimeinen MG 42 -tyyppi on nimeltään MG 74. Se kehitettiin Itävallassa. Se on ollut Itävallan puolustusvoimien pääkonekivääri vuodesta 1974 lähtien.
Itävallan liittovaltion armeijan käyttämä MG 74.
Monenlaisia MG 42.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on MG 42?
V: MG 42 on yleiskäyttöinen konekivääri, joka luotiin natsi-Saksassa ja tuli laajasti Wehrmachtin käyttöön vuonna 1942.
K: Miten MG 42:a verrattiin MG 34:ään?
V: MG 42:ta käytettiin joskus MG 34:n korvaajana, mutta molempia aseita valmistettiin ja käytettiin sodan loppuun asti. MG 42 tunnettiin luotettavana, yksinkertaisena ja helppokäyttöisenä, ja sen tulinopeus oli paljon suurempi.
Kysymys: Miksi saksalaiset kutsuivat MG 42:ta "Hitlersägeiksi"?
V: Saksalaiset kutsuivat MG 42:ta "Hitlersäge" eli "Hitlerin saha" sen erittäin korkean tulinopeuden vuoksi.
K: Millä muilla automaattiaseilla oli samanlainen tulivoima kuin MG 42:lla?
V: Muita MG 42:n kaltaisia automaattisia aseita, joilla oli samanlainen tulivoima kuin MG 42:lla, olivat ranskalainen Darne, unkarilainen Gebauer, venäläinen 7,62 mm:n ShKAS ja brittiläinen Vickers K -konekivääri.
K: Mikä erotti MG 42:n näistä muista aseista?
V: MG 42 pystyi ampumaan pidempään kuin nämä muut aseet, koska se sai ammuksensa vyöstä ja sen piippu oli helppo vaihtaa.
K: Mitä uusia aseita MG 42:sta kehitettiin natsi-Saksan antautumisen jälkeen?
V: MG1 (MG 42/59) oli lähes täysin samanlainen kuin MG 42, ja siitä tuli perusta MG1A3:lle ja lopulta MG 3:lle. Muita MG 42:sta kehitettyjä aseita ovat muun muassa sveitsiläinen MG 51, SIG MG 710-3, itävaltalainen MG 74 ja espanjalainen 5,56 mm:n Ameli-kevytkonekivääri. Myös M60 ja belgialainen MAG kopioivat joitakin ominaisuuksia.
Kysymys: Oliko MG 42 edelleen käytössä sodan jälkeen?
V: Kyllä, monet aseelliset ryhmät käyttivät MG 42:ta vielä sodan jälkeen.
