Aspiriini (asetyylisalisyylihappo): käyttö, vaikutukset ja riskit

Aspiriini (asetyylisalisyylihappo) on vanha ja laajasti käytetty lääke. Sitä käytetään yleisimmin kipulääkkeenä tai kuumeen tai tulehduksen vähentämiseen. Lisäksi aspiriinilla on verihiutaleiden muodostumista estävä vaikutus: se estää pysyvästi tiettyjen verihiutaleiden toimintaa ja siten vähentää verihiutaleiden kykyä muodostaa hyytymiä. Tästä syystä pieniä annoksia käytetään sydän‑ ja verisuonisairauksien estoon. Aspiriini on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä.

Mitä aspiriini tekee ja miten se vaikuttaa

Aspiriini kuuluu särkylääkkeiden ja tulehduskipulääkkeiden ryhmään. Sen pääasiallinen vaikutus perustuu entsyymi COX:n (siklooksigenaasi) estoon, mikä vähentää prostaglandiineiksi kutsuttujen tulehdusvälittäjäaineiden tuotantoa. Tämä selittää kipua ja tulehdusta vähentävän vaikutuksen. Aspiriinin vaikutus verihiutaleisiin on pysyvä: se estää verihiutaleiden toiminnan useiden päivien ajan, kunnes elimistö muodostaa uusia verihiutaleita.

Käyttöaiheet ja annostus

Kipu ja kuume: lyhytaikaisesti käytettynä lievään tai kohtalaiseen kipuun ja kuumetiloihin.
Tulehdus: suuremmat annokset voivat vähentää tulehdusta, mutta nykyään usein käytetään muita tulehduskipulääkkeitä (NSAID), jotka sopivat paremmin pitkäaikaiseen käyttöön.
Sydän‑ ja verisuonitautien ehkäisy: pienannoksista (yleensä 75–100 mg/vrk) hyödynnetään veritulppien ehkäisyssä potilailla, joilla on korkea riski sydänkohtaukselle tai aivohalvaukselle (sekundaaripreventio). Primaaripreventioon (ensisijaisen tautitapahtuman estoon terveillä henkilöillä) aspiriinin käyttöä arvioidaan nykyisin tarkemmin verenvuotoriskin vuoksi; lääkärin ohje on tärkeä.
Annostus: kipu‑/kuumeannos aikuisilla yleensä 300–1000 mg kerrallaan, toistettuna tarvittaessa, mutta enimmäisannos päivässä vaihtelee (yleensä 3–4 g). Sydänlääkityksessä käytetään pieniä päivittäisannoksia, tavallisesti 75–100 mg.

Seuraile aina pakkausselostetta tai lääkärin määräyksiä annostuksesta.

Sivuvaikutukset ja riskit

Ruoansulatuskanavan haitat: yleisimpiä ovat vatsakipu, närästys, pahoinvointi, ja pidempiaikaisessa käytössä mahahaavat ja verenvuodot (esim. mahahaava, ruoansulatuskanavan verenvuoto).
Verenvuotoriski: aspiriini lisää verenvuotoriskiä, koska se heikentää verihiutaleiden toimintaa. Tämä on erityisen merkittävää samanaikaisesti verenohennuslääkkeitä käyttävillä.
Munuaishaitat: suuret annokset tai pitkäaikainen käyttö voi vahingoittaa munuaisia ja heikentää munuaisten toimintaa, erityisesti jos samanaikaisesti on muita riskitekijöitä.
Kuulo ja tinnitus: kovaääninen korvien soiminen (tinnitus) tai kuulon heikkeneminen voivat olla merkkejä liiallisesta salisylaattialtistuksesta.
Allergiset reaktiot ja astma: osa ihmisistä saa aspiriinista yliherkkyysreaktioita, ja astmaa sairastavilla aspiriini voi laukaista kohtauksia (aspiriiniherkkyys, aikaisemmin tunnettu myös osana AERD-oireyhtymää).
Reyen oireyhtymä: lapsilla ja nuorilla aspiriinin käyttö viral‑infektion yhteydessä voi aiheuttaa Reyen oireyhtymän, vakavan maksaan ja aivoihin vaikuttavan tilan. Siksi aspiriinia ei yleensä suositella alle 16-vuotiaille virustauti‑epäilyn yhteydessä.

Vasta‑aiheet ja varotoimet

Älä käytä aspiriinia jos olet allerginen aspiriinille tai jos sinulla on vakava verenvuototaipumus, aktiivinen ruoansulatuskanavan verenvuoto tai vaikea maksasairaus. Henkilöiden, joilla on keuhko‑ tai munuaissairaus, kihti, hyperurikemia (korkea virtsahappopitoisuus veressä), hemofilia, diabetes tai korkea verenpaine, tulisi käyttää aspiriinia vain lääkärin ohjeiden mukaan ja riskejä arvioiden. Myöskään henkilöiden, jotka ovat allergisia sille, ibuprofeenille tai naprokseenille, ei tulisi ottaa aspiriinia ilman terveydenhuollon ammattilaisen arviointia.

Aspiriini voi myös vaikuttaa kihtipotilaiden virtsahappotasapainoon: pienet annokset voivat heikentää virtsahapon erittymistä ja pahentaa kihtiä, kun taas suuret annokset lisäävät erittymistä. Keskustele hoitavan lääkärin kanssa, jos sinulla on kihti.

Yhteisvaikutukset

Verenohennuslääkkeet (esim. warfarin ja muut antikoagulantit): samanaikainen käyttö lisää verenvuodon riskiä.
Muut tulehduskipulääkkeet (esim. ibuprofeeni, naprokseeni): voivat lisätä haittoja ja osa NSAID‑lääkkeistä voi heikentää aspiriinin sydänsuojaavaa vaikutusta.
Steroidit: lisäävät ruoansulatuskanavan verenvuotoriskiä.
Joissakin lääkkeissä, kuten metotreksaatissa ja tietyissä verenpaine- tai diureettilääkkeissä, aspiriinilla voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia. Kerro aina lääkärille kaikista käyttämistäsi lääkkeistä.

Yliannostus ja hätätilanteet

Aspiriinin yliannostus voi olla vakava. Akuutissa salisylaattimyrkytyksessä oireita ovat mm. pahoinvointi, oksentelu, huimaus, hyperventilaatio ja hengitysvaikeudet, korkea kuume, sekavuus ja kouristukset. Jos epäilet yliannostusta, hakeudu välittömästi ensiapuun. Hoito voi sisältää aktiivihiilen antamisen (jos otto on äskettäin tapahtunut), elimistön happo‑emästasapainon korjausta ja vaikeissa tapauksissa hemodialyysiä.

Raskaus, imetys ja lapset

Raskauden aikana aspiriinia ei yleensä suositella, erityisesti raskauden loppupuolella, koska se voi aiheuttaa sikiön verenvuoto‑ongelmia ja ennenaikaista pikkuaivon verisuonten sulkeutumista. Poikkeuksena on pienannosaspiriini (yleensä 75–150 mg), jota lääkäri voi määrätä tietyissä tilanteissa, esim. preeklampsian riskin vähentämiseksi. Imetyksen aikana pieni määrä aspiriinia siirtyy rintamaitoön, mutta suurten annosten käyttöä kannattaa välttää ja neuvotella lääkärin kanssa. Lapsille aspiriinia ei suositella virustautien yhteydessä Reye‑riskin vuoksi.

Käytännön neuvot

Noudata aina annosteluohjeita ja keskustele lääkärin tai apteekkihenkilökunnan kanssa ennen aspiriinin yhdistämistä muihin lääkkeisiin.
Ilmoita lääkärille, jos sinulla on ruoansulatuskanavan verenvuotoa tai haavaumia, verenvuotohäiriöitä tai jos käytät muita verensairauksia hoitavia lääkkeitä.
Ennen leikkausta tai hammastoimenpidettä kerro aina, että käytät aspiriinia—lääkärin ohjeesta se voidaan joutua lopettamaan 7–10 päivää ennen toimenpidettä, koska verihiutaleiden vaikutus on pysyvä siihen asti kunnes uudet verihiutaleet syntyvät.
Älä anna aspiriinia lapselle tai nuorelle, jolla on kuumeinen virusinfektio, ilman lääkärin ohjetta.

Lyhyt historia

Aspiriini keksittiin Saksassa vuonna 1897. Yritys Bayerilla on rekisteröinyt tavaramerkin "aspiriini" -tavaramerkille useissa maissa (tavaramerkki noin 80 maassa), mutta monissa maissa sana on siirtynyt yleisnimeksi eikä ole enää yksinomaan tavaramerkin suojaama.

Yhteenveto: Aspiriini on tehokas ja monikäyttöinen lääke, jolla on sekä hyötyjä että merkittäviä riskejä. Sen käyttöä tulee arvioida yksilöllisesti ottaen huomioon odotetut edut ja verenvuoto‑ tai muut haittariskit. Keskustele aina terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen pitkäaikaista käyttöä tai jos sinulla on perussairauksia.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mihin aspiriinia käytetään?

V: Aspiriinia käytetään yleisimmin kipulääkkeenä tai kuumeen tai tulehduksen vähentämiseen. Sillä on myös verihiutaleiden muodostumista estävä vaikutus, joka vähentää verihiutaleiden määrää veressä ja vähentää veren hyytymistä, joten se on hyödyllinen sydänkohtausten ehkäisyssä.

K: Onko aspiriini yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä?

V: Kyllä, aspiriini on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä.

K: Liittyykö aspiriinin käyttöön sivuvaikutuksia?

V: Kyllä, tähän lääkkeeseen liittyy joitakin mahdollisia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi suuret määrät voivat vahingoittaa munuaisia. Aspiriinia käyttäville lapsille voi kehittyä Reyen oireyhtymä, joka aiheuttaa maksan rasvoittumista eikä se toimi kunnolla, ja myös aivot voivat laajentua. Reyesin oireyhtymä voi olla kohtalokas, mutta useimmat lapset selviävät siitä hoidon avulla.

K: Kenen ei pitäisi ottaa aspiriinia kysymättä ensin lääkäriltä neuvoa?

V: Henkilöiden, joilla on keuhko- tai munuaissairaus, kihti, hyperurikemia (korkea virtsahappopitoisuus veressä), hemofilia (veren hyytymishäiriö), diabetes tai korkea verenpaine, ei pitäisi ottaa aspiriinia muuten kuin pätevän lääkärin ohjeiden mukaan. Myöskään henkilöiden, jotka ovat allergisia sille, ibuprofeenille tai naprokseenille, ei pitäisi ottaa aspiriinia. Astmaa sairastavien henkilöiden, joilla aspiriini aiheuttaa kohtauksia, tulisi välttää aspiriiniin perustuvien tulehduskipulääkkeiden käyttöä.

K: Milloin aspiriini keksittiin?

V: Aspiriini keksittiin Saksassa vuonna 1897.

K: Onko Bayerilla tavaramerkkiä "aspiriinille"?

V: Kyllä, Bayerilla on tavaramerkki tuotenimelle "aspiriini" 80 maassa; "aspiriinia" pidetään kuitenkin edelleen tämän lääkkeen yleisenä nimenä myös muissa maissa.