Fatiman neitsyt Maria on roomalaiskatolinen nimitys Neitsyt Marialle, koska hän ilmestyi kolmelle paimentolaislapselle, Lucia Santosille ja hänen kahdelle serkulleen, Jacintalle ja Francisco Martolle. Näkymän uskotaan ilmestyneen Fátiman kaupungissa Portugalissa vuonna 1917 kuuden peräkkäisen kuukauden kolmantenatoista päivänä 13. toukokuuta alkaen. Hänen portugalinkielinen nimensä on Nossa Senhora de Fátima. Häntä kutsutaan myös nimellä Rukousnainen tai Fátiman ruusukkorukousnainen.
Ilmestysten kulku
Virallisen kertomuksen mukaan ilmestykset tapahtuivat kuukausittain toukokuusta lokakuuhun 1917. Pääilmoitusajatukset olivat 13. päivä kuhunkin kuukauteen, mutta elokuun ilmestys tapahtui poikkeuksellisesti 19. päivänä, koska lapset oli pidätetty 13. elokuuta. Viimeinen ja tunnetuin ilmestys oli 13. lokakuuta 1917, jolloin satunnaisen suuren joukon todistajien mukaan tapahtui niin kutsuttu "Auringon ihme" (Milagre do Sol).
Ilmestysten keskeinen sanoma
Ilmestysten yhteydessä Maria antoi lasten välityksellä useita kehotuksia ja viestejä, jotka voidaan tiivistää seuraavasti:
- rukouksen, erityisesti ruusukon (ruusukkorukouksen), merkitys;
- katumuksen ja sovituksen tärkeys;
- omistautuminen Neitsyt Marian Immaculatan sydämelle (Immaculate Heart) ja erityinen pyyntö Venäjän omistamisesta/consecrationin kautta (eli Venäjän kääntymisen merkitys maailmanrauhan edistämiseksi);
- varoitukset tulevista kärsimyksistä ja kehotus kääntymykseen, jotta suuremmat onnettomuudet vältettäisiin.
Kolme "salaisuutta"
Lapset mainitsivat myös kolme niin kutsuttua salaisuutta, jotka Lucia myöhemmin kirjasi muistiin. Ne tunnetaan yleisesti nimellä "Fátiman kolme salaisuutta". Ensimmäinen kuvaa näkyä helvetistä, toinen liittyy maailman tapahtumiin (mm. kehotus katumukseen ja Venäjän omistamiseen) ja kolmas oli salaisuus, jonka katolinen kirkko teki tunnetuksi osittain vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Vatikaani julkaisi kolmannen osan virallisesti vuonna 2000, ja siinä kuvailtiin muun muassa marttyyrien ja kirkon vainon kuvaa sekä symbolista näytelmää.
Auringon ihme ja todistajat
13. lokakuuta 1917 paikalle kokoontui arviolta kymmeniä tuhansia ihmisiä. Monet kertovat nähneensä, kuinka aurinko tuntui "pyörivän", vaihtavan värejä tai lähestyvän maata — tapahtumaa kutsutaan Auringon ihmeeksi. Ilmiöä on kommentoitu monella tapaa: uskonnollisesta näkökulmasta se on vahva ihmetapahtuma, kun taas skeptikot ja luonnontieteilijät ovat esittäneet erilaisia selityksiä. Tapahtuman laajamittainen yleisö ja sen moninaiset todistajalausunnot tekivät siitä merkittävän osan Fátiman ilmiön perintöä.
Kirkon suhtautuminen ja pyhiinvaelluspaikka
Roomalaiskatolinen kirkko tutkitsi ilmestyksiä ja antoi lopulta niiden uskonnolliselle luonteelle myönteisen arvion. Nykyään Fátima on yksi maailman merkittävimmistä katolisista pyhiinvaelluskeskuksista. Paikan päällä sijaitsee mm. Ilmestyskappeli (Capelinha das Aparições), Neitsyt Marian ruusukko-basilika (Basilica of Our Lady of the Rosary) sekä myöhempi moderni Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Basilica of the Holy Trinity). Pyhiinvaellukset keskittyvät erityisesti 13. toukokuuta ja 13. lokakuuta pidettäviin juhlapäiviin, ja paikan vuosittainen kävijämäärä on miljoonissa.
Henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen merkitys
Fátiman ilmestykset ovat vaikuttaneet sekä yksityiseen hartauteen että kirkolliseen politiikkaan. Monet paavit ovat vierailleet Fátimassa ja liittäneet henkilökohtaisia tapahtumia paavin toimintaan Fátimaan: esimerkiksi paavi Johannes Paavali II on julkisesti yhdistänyt pelastumisensa Neitsyt Marian esirukouksiin ja sijoitti osan salamurhayrityksessä käytetystä kuulasta Neitsyt Marian patsaan kruunupalaan. Fátiman viesti on myös inspiroinut laajaa marialismin (Marian-vanhurskauden) ja ruusukkorukouksen suosiota ympäri maailmaa.
Kiistat ja kriittinen näkökulma
Fátiman ilmestykset ovat herättäneet myös epäilyksiä ja keskustelua. Skeptikot ovat esittäneet psykologisia, sosiaalisia ja luonnonilmiöihin perustuvia selityksiä havaituista näyistä ja "ihmeistä". Lisäksi Fátimaan liittyvä poliittinen ulottuvuus, erityisesti vaatimukset Venäjän omistamisesta ja vaikutukset katolisen kirkon ulkopoliittisiin toimintoihin, on aiheuttanut keskustelua. Kirkko on pyrkinyt vastaamaan näihin kysymyksiin julkaisujen, tutkimusten ja virallisten päätösten kautta.
Nykytila
Nykyään Fátima on sekä hengellisen hartauden keskus että kulttuurinen muistomerkki, joka yhdistää uskonnollisia palveluja, kansainvälisiä pyhiinvaelluksia ja historiallisen muistamisen. Jacinta ja Francisco Marto kanonisoitiin, ja Lucia Santos eli munkkina luostarissa ja kuoli vuonna 2005; hänen elämäntyöstään ja kirjallisista muistiinpanoistaan on runsaasti lähdeaineistoa ilmestysten tutkimiseksi ja tulkinnaksi. Fátiman perintö jatkuu katolisessa elämässä ja laajemmin kristillisessä hartaudessa ympäri maailmaa.



