Piktit: muinainen Skotlannin kansa, kieli, historia ja perintö

Piktit — muinainen Skotlannin kansa: tutkimus heidän kielestään, historiastaan ja perinnöstään, Pictlandista Alban muodostumiseen ja vaikutukseen nykyskotlantilaiseen kulttuuriin.

Pikttiläiset olivat muinainen Pohjois- ja Itä-Skotlannin kansa.

Heidät mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa tallenteissa vuonna 297 jKr, ennen Rooman valloitusta Britanniassa. Nimi "pict" tulee latinan pictus-sanasta, joka tarkoittaa "maalattua". Tämä saattoi johtua heidän kehossaan olevista tatuoinneista. Se voi myös viitata roomalaisten kirjaamaan nimeen, jolla he kutsuivat itseään. He puhuivat piktiksiä. Se oli sukua etelässä asuvien brittien puhumille brittiläisille kielille. Piktit olivat mahdollisesti kaledonialaisten ja muiden roomalaisten historioitsijoiden mainitsemien heimojen jälkeläisiä. Skotlannin alue, jota kutsuttiin Pictlandiksi, yhdistyi vähitellen Dál Riatan gaelinkieliseen kuningaskuntaan. Näin muodostui Alban kuningaskunta, joka myöhemmin tunnettiin Skotlanniksi. Sitten Alba laajeni ja sulautti itseensä brittiläisen Strathclyden kuningaskunnan ja berniläisen Lothianin. 1100-luvulle tultaessa piktiläisestä identiteetistä oli tullut osa skotlantilaista kansaa.

Nimi ja varhaiset lähteet

Roomalaiset kirjoittajat käyttivät sanaa "Picti" kuvaamaan pohjoisia heimoja, ja nimi vakiintui lähdeteksteissä. Varhaisimmat maininnat, kuten vuodelta 297 peräisin oleva merkintä, kertovat siitä, että roomalaiset ja myöhemmät kronikoijat tunsivat nämä ryhmät jo myöhäisellä antikiteetilla. Roomalaislähteet ja keskiaikaiset kronikat antavat osin ristiriitaisia kuvauksia piktiläisistä, joten historian rekonstruointi vaatii myös arkeologian apua.

Kieli

Piktin kieli on pitkään herättänyt keskustelua. Nykyinen tutkijoiden enemmistön näkemys on, että piktin kieli oli brittiläisten kielten ryhmään kuuluva, lähisukulainen muille eteläisille brittiläisille kielille (kuten kelttiläisille brittiläisille eli britonikielille). Tämä perustuu mm. paikannimiin, nimistön tutkimukseen ja joihinkin säilyneisiin kirjoitusmerkkeihin. Aiemmin esitettyjä vaihtoehtoja, kuten piktin olevan ei-indoeurooppalainen kieli, pidetään vähemmistöteorioina.

Taide, kivipatsaat ja symbolit

Pikttiläisten tunnetuin aineellinen perintö ovat kivityyliset muistomerkit eli niin kutsutut piktikivet (symbol stones). Ne on jaettu tyyppeihin: Class I (käsittelemättömät kivet, joissa pelkkiä symboleita), Class II (risti- ja symbolilaatat, usein kristillisinä) ja Class III (ristikivet ilman perinteisiä piktisymboleita). Tyypillisiä symboleita ovat muun muassa eläinkuvat, peilit ja kammat, kaksiosaiset kiekot sekä Z- tai V-muotoiset sauvat. Näitä kiviä löytyy runsaasti mm. Aberlemnossa, Hilton of Cadbollissa ja Rosemarkiessa.

Pikttiläinen kuvataide näkyy myös metallityötaidossa: hienot hopeaesineet, soljet ja muut korut kertovat korkeasta käsityötaidosta ja kauppayhteyksistä. Taidetyyli on usein abstrakti ja symbolinen, ja se heijastaa sekä paikallisia perinteitä että kontakteja muualle Britanniaan ja saarille.

Yhteiskunta ja uskonto

Piktien yhteiskunta oli todennäköisesti klaanipohjainen ja hajaantunut useisiin alueellisiin ryhmiin tai kuningaskuntiin. Heillä oli sotilaallista voimaa ja puolustusrakenteita, kuten kukkuloiden linnoituksia. Kristinusko levisi alueelle 500–700-luvuilla; skotlantilaisten ja irlantilaisten munkkien vaikutus oli merkittävä, ja ristien ja kristillisten symbolien esiintyminen kivilaattojen yhteydessä kertoo uskonnon muuttuvasta roolista.

Yhdistyminen Dál Riataan ja Alban synty

Myöhäisellä 700–900-luvuilla piktien alueet joutuivat kasvavan gaelikielen ja -kulttuurin vaikutuspiiriin. Perinteinen kertomus Kenneth MacAlpinin (Cináed mac Ailpín) johtamasta piktien ja skottien yhdistymisestä 800-luvun puolivälissä kuvaa prosessia yksinkertaistaen; nykyluennossa kyse oli pikemminkin asteittaisesta poliittisesta ja kulttuurisesta sulautumisesta. Tästä kehittyi Alban kuningaskunta, joka laajeni myöhemmin yhdistymällä mm. Strathclyden ja Lothianin alueisiin.

Perintö ja nykyinen tutkimus

Piktien perintö näkyy Skotlannin paikannimissä, kivitaiteessa ja museoissa säilytetyissä esineissä. 1800-luvun ja 1900-luvun alun romantisoidut tulkinnat ovat antaneet asteittain sijaa tieteelliselle arkeologialle, kielitieteelle ja myös muinaisten DNA-näytteiden tutkimukselle. Viimeaikaiset geneettiset tutkimukset viittaavat siihen, että alueen asutus on pitkältä ajalta jatkunutta, ja piktien väestöllinen erikoisuus ei välttämättä hävinnyt äkillisesti vaan sulautui ajan mittaan alueen muihin ryhmiin.

Monet kysymykset ovat silti avoimia: piktien poliittinen organisaatio, sosiaalinen rakenne ja joidenkin symbolien merkitys ovat edelleen aktiivisen tutkimuksen kohteina. Uudet kaivaushankkeet, epigeneettinen tutkimus ja monialainen lähestymistapa auttavat täydentämään kuvaa tästä monisyisestä kulttuurista.

Aikajana (yhteenveto)

• n. 3. vuosisata jKr – ensimmäiset roomalaiset maininnat (esim. 297)
• 400–700-luku – piktikivien valmistus, kristinuskon leviäminen ja symbolisen kiveitaestin kukoistus
• 700–900-luku – kasvava gaelinen vaikutus, poliittiset muutokset
• 800–900-luku – Alban kuningaskunnan muodostuminen, piktien ja gaelien yhdistyminen prosessina
• 1100-luku – piktiläinen erillinen identiteetti on pitkälti sulautunut osaksi skotlantilaista kansallisuutta

Nykyään piktien perintö on tärkeä osa Skotlannin historiaa: se kiinnostaa tutkijoita ja yleisöä, ja piktikivet sekä muut esineet ovat suosittuja nähtävyyksiä ja tutkimuskohteita.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Keitä olivat piktit?

K: Milloin heidät mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa tallenteissa?

K: Mitä nimi 'Pict' tarkoittaa?

K: Mitä kieltä he puhuivat?

K: Keitä heidän esi-isänsä olivat?

Hae kirjaimella