Pizzicato
Pizzicato tarkoittaa: jousisoittimen soittaminen nyppimällä jousia (vetämällä jousesta sormella ja päästämällä nopeasti irti). Instrumentteja, kuten viulua, alttoviulua, selloa ja kontrabassoa, soitetaan tavallisesti jousella, mutta jos säveltäjä haluaa soittajan soittavan jousen sijaan nyppimällä, nuottiin kirjoitetaan sana "pizzicato" tai vain "pizz". Kun soittajan on taas soitettava jousella, nuottiin kirjoitetaan sana "arco" (arco on italialainen sana, joka tarkoittaa "jousi").
Miten soittaa pizzicato
Kun viuluperheeseen kuuluvia soittimia soitetaan pizzicato-soittimella, soittaja tavallisesti nyppii jousen jostain oikean käden etusormella (osoittava sormi) jostain koskettimen yläpuolelta. Basistit käyttävät yleensä etu- ja keskisormea. Joskus soittaja voi lepuuttaa peukaloa koskettimen reunalla pitääkseen käden vakaana. Joskus voidaan käyttää useampia sormia erityisen nopeissa pizzicato-kohdissa. Sellonsoittajat ja kontrabasson soittajat voivat käyttää peukaloa nyppimiseen, erityisesti sointujen soittamiseen.
On myös mahdollista soittaa pizzicato vasemmalla kädellä (kädellä, joka tavallisesti tekee sormitusta). Avoimen jousen nyppiminen vasemmalla kädellä ei ole vaikeaa. Pysäytetyt jouset ovat vaikeampia, ja loistava viulisti ja säveltäjä Niccolò Paganini kirjoitti joitakin virtuoosimaisia kappaleita, joissa vasemman käden pizzicato on erittäin vaikeaa.
Toisinaan viulistia saatetaan pyytää soittamaan soitinta sylissään. Tämä tapahtuu yleensä silloin, kun he tarkoituksella jäljittelevät kitaraa.
Hyvin usein soittajien on vaihdettava hyvin nopeasti jousisoitosta nyppimiseen ja takaisin. On helppo soittaa jousitettu nuotti ja heti sen jälkeen nyplätty nuotti, jos jousitettu nuotti on päättynyt lähelle jousen kantapäätä (päähän, jossa jousi pidetään). Jos jousisävel päättyy lähelle kärkeä, soittaja tarvitsee hetken saadakseen kätensä valmiiksi nyppimistä varten. Jousen soittamiseen voi kulua hieman enemmän aikaa, koska soittajan on saatava jousi takaisin soittoasentoon.
Jos on pitkä pizzicato-kohta, on mukavampaa laskea jousi alas sen sijaan, että pitäisit sitä koko ajan oikeassa kädessä. Tämä on hyvä, kunhan soittajalla on aikaa ottaa jousi takaisin ylös, kun se palaa arcoksi.
Pizzicaton ääni
Pizzicato-sävelet kuulostavat lyhyiltä ja irrallisilta (staccato). Soittaja voi saada aikaan erilaisia ääniä nyppimällä jousen eri osissa. Korkeat nuotit kuulostavat hyvin lyhyiltä ja kuivilta. Pizzicato-sävelet kontrabassolla kuulostavat paljon resonoivammilta (isoilta ja jylhiltä). Kontrabassot soittavat usein pizzicatoa antaakseen ylimääräistä rytmistä ja harmonista tukea. Esimerkiksi: valssissa sellot ja alttoviulut saattavat säestää sävelen "um-cha-cha, um-cha-cha", kun taas kontrabassot vain soittavat "um"-ääntä (tahdin ensimmäistä iskua). Kontrabassot soittavat yleensä pizzicatoa soittaessaan jazz-yhtyeissä.
Yksi erikoisefekti saadaan aikaan vetämällä jousesta kovaa ja päästämällä se irti niin, että se napsahtaa sormilautaa vasten. Bartók käytti tätä efektiä useita kertoja. Tämä ei ole sama asia kuin jazzbasson soittajat, jotka lyövät jousia nuotin lopussa ("slap bass").
Pizzicato musiikin historiassa
Orkestereissa säveltäjät käyttivät pizzicatoa 1600-luvulla. Monteverdi käytti sitä oopperassaan Il combattimento di Tancredi e Clorinda. 1800-luvulla romanttiset säveltäjät pyysivät usein pizzicatoa. Tšaikovskin sinfoniassa nro 4 on kokonainen scherzo-osa pizzicato-jousille. Johann Strauss kirjoitti Pizzicato Polkan, ja 1900-luvulla Britten kirjoitti Simple-sinfoniaansa kokonaisen osan pizzicato jousille.
