Édouard Manet

Life

Koulutus

Édouard Manet syntyi Pariisissa 23. tammikuuta 1832 varakkaaseen perheeseen. Kun Manet varttui, hänen setänsä kannusti häntä maalaamaan ja piirtämään, mutta hänen isänsä halusi, että hän liittyisi laivastoon. Lopulta hän sai luvan kouluttautua taidemaalariksi. Manet työskenteli vuosina 1850-1856 akateemisen taidemaalari Thomas Couturen ateljeessa, joka maalasi suuria historiallisia maalauksia. Vapaa-ajallaan hän kopioi Louvren vanhoja mestareita.

Opiskeluaikanaan hän vieraili Saksassa, Italiassa ja Alankomaissa ja tutustui renessanssin ja barokin mestareiden, kuten Frans Halsin, sekä espanjalaisten taidemaalareiden, kuten Diego Velázquezin ja Goyan, maalauksiin.

Vuonna 1856 Manet avasi oman ateljeen. Yksi tuon ajan tunnetuimmista ranskalaisista taidemaalareista oli Gustave Courbet, joka maalasi realismiksi kutsutulla tyylillä. Courbet pyrki kuvissaan näyttämään maatilojen ja kylien köyhien työläisten elämää. Manet alkoi maalata kerjäläisiä, laulajia ja ihmisiä kahviloissa. Hänen tyylinsä ei ollut samanlainen kuin Courbet'n, koska hän käytti suuria siveltimenvetoja ilman paljon yksityiskohtia. Courbet'n maalaukset olivat tummia ja synkkiä, koska hän maalasi kaikki kankaansa ruskeiksi ennen kuin hän asetti hahmot. Manet'n maalaukset olivat kirkkaampia ja kevyempiä, niissä oli paljon valkoista maalia ja usein pieniä osia maalattu kirkkaan sinisellä ja punaisella.

Vuonna 1863 Manet meni naimisiin Suzanne Leenhoffin kanssa, joka oli ollut Manet'n isän palveluksessa opettamassa pianonsoittoa Manet'lle ja tämän nuoremmalle veljelle Eugenelle. Suzannella oli yksitoistavuotias poika, Leon Koella Leenhoff, joka poseerasi usein mallina Manet'n maalauksissa.

Impressionismi

Pariisin akatemia järjesti joka vuosi suuren näyttelyn (taidenäyttelyn), jota kutsuttiin Salon de Parisiksi. Vuonna 1863 Manet otti näyttelyyn mukaan kuvan nimeltä Lounas ruohikolla ("Le déjeuner sur l'herbe"). Salonin tuomarit kieltäytyivät ripustamasta tätä teosta galleriaan, koska siinä oli alaston nainen istumassa ruohikolla kahden vaatteisiin pukeutuneen miehen kanssa. Jos maalaus olisi kertonut muinaiskreikkalaisesta mytologiasta, tämä ei olisi ollut ongelma, mutta näillä miehillä oli yllään tavalliset puvut, ja naisen mekko ja hattu makasivat ruohikolla. Ehkä hän oli prostituoitu. Tuomarit totesivat, että maalaus oli säädytön (hyvin epäkohtelias).

Tuohon aikaan oli joukko nuoria taiteilijoita, jotka maalasivat pääasiassa maisemia. He olivat Claude Monet, Pierre-Auguste Renoir, Alfred Sisley, Frédéric Bazille, Camille Pissarro, Paul Cézanne ja Armand Guillaumin. Monet ja hänen ystävänsä saivat myös käännyttää maalauksiaan. He olivat vihaisia ja tapasivat Manet'n kanssa keskustellakseen asiasta. Keisari Napoleon III antoi luvan toiseen näyttelyyn, jota kutsuttiin Salon des Refuses -näyttelyksi ja jossa esiteltiin kaikki ne taulut, jotka oli "hylätty". Monet ihmiset kävivät katsomassa tätä näyttelyä ja huomasivat pian, että taiteessa oli uusi "liike", joka poikkesi täysin heidän tottumastaan tyylistä.

Vuonna 1874 kolmekymmentä impressionistista taiteilijaa piti ensimmäisen näyttelynsä. Tärkeimpiä impressionisteiksi kutsuttuja taiteilijoita ovat Claude Monet, Auguste Renoir, Paul Cézanne, Camille Pissarro, Alfred Sisley, Edgar Degas ja Berthe Morisot. Manet ystävystyi Berthe Morisot'n kanssa, joka myöhemmin avioitui hänen veljensä Eugene Manet'n kanssa. Manet kannusti Morisot'ta maalaamaan. Morisot puolestaan rohkaisi Manet'ta maalaamaan ulkona Monet'n ja muiden impressionistimaalareiden tapaan. Monet maalasi joitakin maisemia, merimaisemia ja kaupunkikuvia impressionistiseen tyyliin. Suurin osa hänen maalauksistaan on kuitenkin "figuratiivisia" (ne ovat kuvia ihmisistä).

Manet'n maalauksissa on yleensä ihmisiä, jotka elävät tavallista elämäänsä. Niissä ihmiset ovat kotona ja töissä tai ulkona ja nauttimassa olostaan. Yksi maalaus on hyvin erilainen. Se on kauhea kohtaus, jossa näytetään Meksikon keisari Maximillianin teloitus teloitusryhmän toimesta.

Manet kuoli kuppaan Pariisissa 51-vuotiaana. Hänet on haudattu kaupungin Passyn hautausmaalle.

Baari Folies-Bergèren baarissa , 1882, yksi Manet'n viimeisistä maalauksista.

Galleria