Édouard Manet (ranskaksi edwaʁ manɛ), 23. tammikuuta 1832 - 30. huhtikuuta 1883, oli ranskalainen impressionistimaalari. Hän oli 1800-luvun ensimmäisiä maalareita, jotka maalasivat aiheita modernin maailman arkielämästä. Tämä teki hänestä erittäin tärkeän modernin maalaustaiteen kannalta, erityisesti realismista impressionismiin siirtymisen kannalta.

Jotkut hänen maalauksistaan olivat hyvin kiistanalaisia. Maalaukset Lounas ruohikolla ja Olympia olivat lähtökohtana sille, että ryhmä nuoria maalareita kehitti sitä, mitä myöhemmin kutsuttiin impressionismiksi.

Varhaiselämä ja koulutus

Manet syntyi ylempään keskiluokkaan kuuluneeseen perheeseen Pariisissa. Aluksi hänen suvunsa toivoi hänestä virkamiesuraa, mutta Manetin kiinnostus taiteeseen voitti. Hän opiskeli muun muassa Thomas Couturen ateljeessa, mutta halusi nopeasti irrottautua akateemisista opeista ja etsi omaa tapaansa kuvata nykyaikaa.

Tyyli ja vaikutteet

Manet yhdisti vaikutteita vanhoista mestareista, erityisesti espanjalaisista kuten Velázquezista ja Goya’sta, sekä oman aikansa realismista. Hän rikkoi perinteisiä taidekoulukunnan sääntöjä käyttämällä suoria, näkyviä siveltimenvetoja, voimakkaita kontrasteja ja tasaisempaa perspektiiviä. Mustaa väriä hän käytti usein näkyvästi — toisin kuin monet 1800-luvun akateemiset opettajat, jotka neuvoivat välttämään mustaa täytenä värinä. Manetin aihevalinnat korostivat kaupunkielämän, kahviloiden, teatterin, musiikin ja yksityisten muotokuvien arkipäiväisiä kohtauksia.

Keskeiset teokset ja julkinen vastaanotto

Manetin tunnetuimmat kiistanalaiset maalaukset syntyivät 1860- ja 1870-luvuilla. Vuoden 1863 näyttelyissä, etenkin Salon des Refusés'n yhteydessä, Lounas ruohikolla herätti laajaa keskustelua sommittelunsa ja mallien nykyaikaisuuden vuoksi. Samana vuonna esitelty Olympia aiheutti skandaalin suoran nuden esityksen ja teoksen viittauksen prostituutioon takia.

Manet ei tarkasti ottaen kuulunut impressionistien ryhmään, mutta hän oli heidän keskeinen inspiraationlähteensä ja läheinen tuttavansa monille ryhmän jäsenille. Monet hänen tekniikkansa ja aihevalintansa ennakoivat impressionistien kiinnostusta valoon ja hetkellisyyteen.

  • Le Déjeuner sur l'herbe (Lounas ruohikolla), 1863 — skandaalia herättänyt teos, joka osaltaan johti Salon des Refusés -näyttelyn syntyyn.
  • Olympia, 1863 — moderni alastonkuva, joka tulkittiin provosoivaksi.
  • Music in the Tuileries, 1862 — kuva nykyaikaisesta kaupunkielämästä.
  • The Fifer, 1866 — osoitus Manetin yksinkertaistetusta värinkäytöstä ja tasaisemmasta tilanratkaisusta.
  • Un bar aux Folies-Bergère, 1882 — yksi Manetin myöhäisistä mestariteoksista, joka kuvastaa urbaania ajanviettoa ja peilikuvaa hyödyntävää sommittelua.

Suhteet muihin taiteilijoihin

Manet oli läheinen ystävä ja keskustelukumppani useille aikansa taiteilijoille ja kirjailijoille, muun muassa Claude Monetille, Pierre-Auguste Renoirille, Edgar Degasille sekä kirjailija Émile Zolalle. Hän myös rohkaisi nuorempia taiteilijoita ja jakoi ideoita impressionistien kanssa, vaikka ei aina osallistunut heidän yhteisnäyttelyihinsä.

Myöhäisvuodet, terveys ja perintö

Manetin terveys heikkeni 1870–1880-luvuilla; hän kärsi kroonisista vaivoista, jotka rajoittivat työkykyä hänen elämänsä loppuvuosina. Huolimatta sairauksista hän maalaa myöhäistuotannossa useita merkittäviä teoksia. Manetin tapa käsitellä modernia elämää, väriä ja sommittelua vaikutti suoraan 1900-luvun taiteen kehitykseen ja hänet nähdään usein modernin maalaustaiteen eräänä uranuurtajana.

Manetin teoksia on nykyisin merkittävissä museoissa ympäri maailmaa, ja hänen työnsä luetaan usein sillaksi realismista impressionismiin ja siitä eteenpäin modernismiin.