Primäärilainsäädäntö ja sekundäärilainsäädäntö — määritelmä ja erot EU:ssa

Selkeä opas primäärilainsäädännön ja sekundäärilainsäädännön määritelmiin, eroihin ja merkitykseen EU-oikeudessa — ymmärrä, miten lainsäädäntö toimii.

Parlamentaarisissa hallintojärjestelmissä primäärilainsäädäntö ja sekundaarilainsäädäntö ovat kaksi lainmuotoa. Kansallisessa kontekstissa primäärilainsäädäntö muodostuu usein parlamentin säätämistä laeista eli parlamentin laeista ja statuuteista, kun taas sekundaarilainsäädäntö tarkoittaa usein lain nojalla viranomaisille annettuja säädöksiä tai asetuksia.

EU:n oikeusjärjestelmä: primääri-, sekundaari- ja täydentävä lainsäädäntö

Euroopan unionissa käsitteet sijoittuvat toisin: primäärilainsäädäntö tarkoittaa ensisijaisesti unionin perustamissopimuksia (kuten TEU ja TFEU) sekä niihin liittyviä määräyksiä ja protokollia. Sekundaarilainsäädäntö puolestaan koostuu näiden sopimusten nojalla säädetyistä unionin toimielinten oikeusakteista. Kolmantena oikeuslähteiden ryhmänä voidaan pitää niin kutsuttua täydentävää lainsäädäntöä, johon lukeutuvat muun muassa kansainvälinen oikeus, yleiset oikeusperiaatteet ja oikeuskäytäntö, ja joka paikoin täyttää primaarin ja sekundaarin väliin jääviä aukkoja.

Sekundaarilainsäädännön muodot

Sekundaarilainsäädäntöön kuuluvat tyypillisesti:

• Asetukset – soveltuvat suoraan ja ovat yleisesti sitovia kaikissa jäsenvaltioissa (esim. GDPR on asetustyyppinen sääntely);
• Direktiivit – sitovat jäsenvaltioille tavoitteen osalta, mutta jättävät kansalliselle lainsäätäjälle valinnan keinoista ja täytäntöönpanosta;
• Päätökset – yleensä sidovia niitä koskeville tahoille (esim. yksittäisiä yhtiöitä tai jäsenvaltioita kohtaan);
• Suositukset ja lausunnot – eivät ole sitovia, mutta voivat ohjata tulkintaa ja politiikkaa;
• Delegoidut säädökset ja toimeenpanosäännökset – erityisesti komissiolle annetut toimivallat teknisten yksityiskohtien säätämiseen.

Delegointi ja toimeenpano

Sekundaarilainsäädännön yhteydessä on tärkeää erottaa delegoidut säädökset ja toimeenpanotoimet. Delegointi tarkoittaa, että asetuksessa tai direktiivissä annetaan toimielimelle (esimerkiksi komissiolle) valtuus täydentää tai muuttaa ei-merkittäviä osia lainsäädännöstä (EU-oikeudessa tätä säätelee muun muassa TFEU:n 290 artikla). Toimeenpano (implementointi) puolestaan koskee niitä toimia, joilla varmistetaan säädöksen käytännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa (TFEU 291 artikla).

Oikeusvaikutukset ja hierarkia

• Hierarkia: primäärilainsäädäntö on perusta — sekundaarilainsäädännön on oltava sopusoinnussa sen kanssa. Tuomioistuimet voivat kumota unionin säädöksen, jos se on ristiriidassa perustamissopimusten kanssa.
• Sitovuus ja suora vaikutus: asetukset ovat suoraan sovellettavissa ja niillä voi olla suora vaikutus kansallisten oikeussuhteiden tasolla. Direktiiveillä ei yleensä ole suoraa sovellettavuutta kansalaisten välisissä suhteissa ennen niiden kansallista täytäntöönpanoa, mutta tietyissä olosuhteissa direktiivillä voi olla suora vaikutus henkilöitä kohtaan, jos jäsenvaltio ei ole täytäntöönpannut direktiiviä ajoissa.
• Valvonta: Euroopan unionin tuomioistuin valvoo, että sekundaarilainsäädäntö on perustamissopimusten mukaista ja tulkitsee unionin oikeutta.

Käytännön esimerkkejä

Esimerkkejä primääristä ja sekundääri-ilmiöistä EU:ssa:

• Primäärilainsäädäntö: EU:n perustamissopimukset, niiden muutokset ja niihin liittyvät protokollat;
• Sekundaarilainsäädäntö: EU-asetus tietosuoja-alueella (GDPR), direktiivit esimerkiksi kuluttajansuojassa, komission päätökset kilpailuoikeudellisissa kysymyksissä;
• Täydentävä: kansainväliset sopimukset, joihin EU on osapuolena, sekä Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö ja yleiset oikeusperiaatteet, jotka täydentävät ja selventävät sääntelytarvetta.

Yhteenveto

Lyhyesti: kansallisissa parlamentaarisissa järjestelmissä primäärilainsäädäntö usein tarkoittaa parlamentin säätämää lakia, kun taas EU:ssa primäärilainsäädäntö käsittää unionin perustamissopimukset. Sekundaarilainsäädäntöä ovat unionin toimielinten sopimusperusteiset säädökset (asetukset, direktiivit, päätökset jne.), ja niiden täytäntöönpanoa ja täydentämistä säätelevät delegointi- ja toimeenpanomekanismit. Kansainvälinen oikeus ja muut täydentävät lähteet auttavat paikkaamaan aukkoja tulkinnassa ja soveltamisessa.

Hae kirjaimella