Ensisijainen ja toissijainen lainsäädäntö
Parlamentaarisissa hallintojärjestelmissä primaarilainsäädäntö ja sekundaarilainsäädäntö ovat kaksi lain muotoa. Primäärilainsäädäntö muodostuu parlamentin laeista eli statuuteista. Sekundaarilainsäädäntö (jota kutsutaan myös delegoiduksi lainsäädännöksi) on lisävaltuuksien antamista toiselle hallinnonalalle lailla tai säädöksellä. Euroopan unionissa primaarilainsäädäntö ja sekundaarilainsäädäntö ovat kaksi kolmesta oikeusprosessista. Kolmas on täydentävä lainsäädäntö, johon kuuluu kansainvälinen oikeus ja joka kattaa kaikki primaari- ja sekundaarilainsäädännön väliset aukot.
Ensisijainen lainsäädäntö
Parlamentaarisissa järjestelmissä kolmesta hallinnonhaarasta - toimeenpanovallan, lainsäädäntövallan ja oikeuslaitoksen - lainsäädäntövalta on suurin. Muissa hallitusmuodoissa, kuten esimerkiksi demokratiassa, kolme hallitushaaraa ovat yhtä voimakkaita. Kun parlamentti säätää lain, jota kutsutaan laiksi, se sitoo kahta muuta hallinnonhaaraa. Lait tehdään lainsäätäjien enemmistöäänestyksellä. Tarkka prosessi vaihtelee eri parlamentaarisissa järjestelmissä. Kaksikamarisessa (kaksikamarisessa) järjestelmässä on yleensä alahuone (kuten Yhdistyneen kuningaskunnan alahuone) ja ylähuone (kuten parlamentin ylähuone). Uusi laki alkaa lakiesityksenä, joka yleensä käsitellään alahuoneessa. Sen on läpäistävä molemmat talot, ennen kuin siitä voi tulla laki. Muissa järjestelmissä käytetään yksikamarista tai yhden kamarin lainsäädäntöä. Kummassakin järjestelmässä laista tulee laki. Tuomareilla ja tuomioistuimilla ei ole juuri mitään valtuuksia kyseenalaistaa lain pätevyyttä.
Yhdysvalloissa ensisijainen lainsäädäntö on liittovaltion tasolla kongressin laki. Säädöstä, jolla siirretään toimivalta tai vastuu virastolle, kutsutaan valtuutussäädökseksi. Yhdysvaltain hallituksen toimeenpanovallan tai osavaltion hallituksen primaarilainsäädännön tuloksena luomaa lakia kutsutaan sääntelylaiksi.
Toissijainen lainsäädäntö
Toissijainen lainsäädäntö (jota kutsutaan myös alempiasteiseksi lainsäädännöksi) on kaikkea muuta lainsäädäntöä, joka ei ole parlamentin laki. Se on hyvin samankaltainen kuin hallintolainsäädäntö Yhdysvalloissa. Hallitusten lainsäädäntöelin delegoi usein valtuuksia, jotta ministerit voivat antaa toissijaista lainsäädäntöä. Toissijaiseen lainsäädäntöön kuuluvat myös direktiivit, asetukset ja komiteoiden tai neuvostojen päätökset. Useimmissa Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin laeissa on säännöksiä, jotka mahdollistavat sekundaarilainsäädännön antamisen.
Toissijaista lainsäädäntöä on kahdenlaista: delegoitua lainsäädäntöä ja erityislainsäädäntöä.
- Delegoidun lainsäädännön avulla muut hallinnonalat voivat tehdä lakiin muutoksia tarpeen mukaan. Uutta lakiesitystä ei tarvitse käynnistää parlamentissa.
- Erikoislainsäädännöllä tarkoitetaan tietyille virkamiehille annettuja valtuuksia laatia lakeja, sääntöjä tai asetuksia.
