Salp – planktinen tunikaatti ja suihkukuljetuksen mestari merissä
Tutustu salppien maailmaan: planktinen tunikaatti ja suihkukuljetuksen mestari, joka muovaa valtamerien parvet ja suodattaa planktonia tehokkaasti.
Salp on tynnyrinmuotoinen, planktinen tunikaatti, joka kuuluu luokkaan Thaliacea. Salpit ovat läpinäkyviä tai hieman läpikuultavia, hyytelömäisiä eläimiä, joiden koko vaihtelee muutamasta millimetristä useisiin senttimetreihin — joillain lajeilla yksilöt voivat kasvaa yli kymmenen senttimetrin pituisiksi.
Liikkuminen ja ravinnonotto
Salpit liikkuvat pumppaamalla vettä läpi vartalonsa voimakkailla lihassupistuksilla: ne sulkevat ja avaavat kehon "suuta" ja työntävät vettä ulos, mikä synnyttää suihkumoottorin kaltaisen etenemisen. Tämä suihkukuljetus on yksi eläinkunnan tehokkaimmista esimerkeistä jet propulsion-liikkumisesta.
Samalla kun vesi virtaa heidän ruumiinsa läpi, se kulkee salppien sisäisten limakalvomaisten suodattimien läpi. Nämä syöttösuodattimet keräävät mikroskooppista ravintoa, ja salpit syövät pääasiassa kasviplanktonia sekä muuta pienplanktonia käyttämällä limaverkkoa tai suodatinrakennetta.
Leviäminen ja runsaat parvet
Salpit ovat yleisiä kaikissa merissä, mutta erityisen runsaita ne ovat eteläisellä valtamerellä lähellä Etelämanteretta. Siellä ne voivat muodostaa valtavia parvia ja ketjuja, usein syvissä vesissä, ja joissain tilanteissa niiden biomassa voi olla jopa suurempi kuin krillin.
Taksonomia ja kehitysvaiheet
Vaikka salpit voivat ulkonäöltään muistuttaa meduusoja, ne eivät ole polaarisesti tai rakenteeltaan lähisukulaisia niille. Salpit ovat tunikaatteja (Tunicata/Notochordata), eli ne kuuluvat selkäjänteisten laajempiin suvun miehiin. Toisin kuin niveljalkaiset, tunikaatit ovat lähempänä selkärankaisia: niiden toukkavaiheessa on selkäjänne (notochord) ja selkäpuolella kulkeva hermojuoste, vaikka aikuisilla yksilöillä nämä rakenteet muuttuvat tai vähenevät.
Salpeilla on usein monimutkainen elinkierto, jossa vuorottelevat suvuton ja suvullinen sukupolvi. Yksittäisistä, suvullisesti lisääntyvistä yksilöistä (oozoideista) syntyy suvuttomasti kuroutuvia ketjuja (blastozooideja), jotka muodostavat näkyviä parvia tai ketjuja vedessä.
Ekologinen merkitys
Salpeilla on suuri rooli meriekosysteemissä ja hiilen kierrossa. Ne kuluttavat planktonia tehokkaasti ja tuottavat tiheitä ulostepalloja ja kuolleita kappaleita, jotka voivat nopeasti vajota meren syvyyksiin ja siirtää biologista hiiltä pintavedestä syvänmeren varastoihin. Näin ne toimivat merkittävänä hiilensequestraation väylänä.
Lisäksi salpit ovat ravintoa monille lajeille; niitä syövät muun muassa kalat, merikilpikonnat ja jotkin merilinnut. Suuret salppibloomit voivat myös vaikuttaa kalastuselinkeinoihin ja planktonyhteisöjen rakenteisiin.
Yhteenveto
Salpit ovat tehokkaita, planktonisia tunikaatteja, jotka liikkuvat suihkukuljetuksella ja suodattavat vettä ravinnon saamiseksi. Ne esiintyvät laajalti maailman merissä, voivat muodostaa massiivisia parvia etenkin Eteläisellä valtamerellä, ja niillä on merkittävä vaikutus merien hiilenkiertoon ja ravintoverkkoihin.
Pelagisten salpien ympyränmuotoinen rengasrypäs.
Salp-ketju
Toinen salpausketju
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on salmiakki?
A: Salp on planktinen, tynnyrinmuotoinen säilyke.
K: Miten salp liikkuu?
V: Salp liikkuu supistamalla kehoaan, joka pumppaa vettä sen hyytelömäisen kehon läpi.
K: Mikä on salpin ravintoprosessi?
V: Salp pumppaa vettä sisäisten ravintosuodattimiensa läpi ja syö kasviplanktonia.
K: Missä salppeja tavataan yleisesti?
V: Salppeja esiintyy yleisesti kaikissa merissä, mutta niitä on enemmän eteläisellä valtamerellä (Etelämantereen lähellä), jossa ne voivat muodostaa valtavia parvia, usein syvissä vesissä.
K: Miten salpit vertautuvat krilliin runsauden suhteen?
V: Salpeja on eteläisellä valtamerellä joskus jopa runsaammin kuin krillejä.
K: Muistuttavatko salpit meduusoja?
V: Kyllä, salpit muistuttavat meduusoja niiden yksinkertaisen ruumiinmuodon ja käyttäytymisen vuoksi.
K: Mitä eroa on salpsien ja meduusojen välillä?
V: Itse asiassa salpit ovat selkärankaisia ja niillä on selkäydin, mikä tarkoittaa, että ne ovat sukua selkärankaisille eli eläimille, joilla on selkäranka.
Etsiä