Lohko-uimaiset (Sarcopterygii): keuhkokalat, kelaantit ja tetrapodien esi-isät

Tutustu Sarcopterygiiin — lohko‑uimaiset kuten keuhkokalat ja kelaantit, Siluurikauden ~418 Mv vanhat tetrapodien esi-isät ja niiden kiehtova evoluutio.

Sarcopterygii on kalojen luokka. Ne ovat lohko-uimaisia kaloja, kuten keuhkokalat ja kelaantit. Ne ovat luisevien kalojen klaasi, joka esiintyi ensimmäisen kerran siluurikaudella 418 miljoonaa vuotta sitten (mya). Tämän ryhmän yhdestä linjasta ovat peräisin tetrapodit.

Tunnistavia piirteitä

Lohko-uimaisille on ominaista paksut, lihaksikkaat ja luurankoiset evät, joiden sisällä on sarja luita ja niveltymiä, ei vain ohuita säikeitä kuten säde-uimaisilla (Actinopterygii). Näitä evän luurakenteita pidetään tärkeinä välietappeina evän muuttumisessa raajoiksi. Useilla lohko-uimaisilla on myös keuhkomaisia hengityselimiä tai keuhkoihin johtavia rakenteita, jotka mahdollistavat ilman hengittämisen hapettomissa tai kuivuvissa vesistöissä.

Nykyiset ryhmät

Nykyään elossa olevia lohko-uimaisia edustavat pääasiassa:

• Kelaantit (coelacanthit) — tunnetuimmat suvut ovat Latimeria-lajit. Ne elävät syvissä merialueissa ja olivat pitkään tunnettuina ainoastaan fossiileista ennen 1900-luvun löytöjä.
• Keuhkokalat — makeanveden asukkaita, joilla on hyvin kehittyneet keuhkomaiset elimet. Tunnettuja nykyisiä sukuja ovat esimerkiksi Neoceratodus, Protopterus ja Lepidosiren.

Fossiiliset edustajat ja evoluutio

Lohko-uimaiset olivat monimuotoinen ja laajalle levinnyt ryhmä erityisesti devonikaudella (noin 419–359 mya), jota kutsutaan usein "kalojen aikakaudeksi". Tärkeitä fossiiliehdokkaita, jotka auttavat ymmärtämään siirtymää vedestä maalle, ovat esimerkiksi Eusthenopteron, Panderichthys ja välietappina tunnettu Tiktaalik. Nämä muodot näyttävät asteittaisia muutoksia evissä, kallon rakenteessa ja niveltelyssä, jotka mahdollistivat liikkumisen matalassa vedessä ja lopulta maalla.

Merkitys

Sarcopterygii on evoluutiobiologian kannalta keskeinen ryhmä, koska siitä kehittyivät tetrapodit — kaikki maaeläimet, mukaan lukien sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät (myös ihmiset). Lohko-uimaisten rakenteet ja fysiologia tarjoavat suoran ikkunan siihen, miten raajat, keuhkot ja nelijalkaisen liikkumisen perusmekanismit syntyivät.

Säilyminen ja uhanalaisuus

Useat nykyiset lohko-uimaiset lajit ovat harvinaisia ja alueellisesti uhanalaisia. Esimerkiksi kelaanttien populaatiot ovat pieniä ja niiden elinympäristöt herkkiä kalastukselle ja ympäristömuutoksille. Keuhkokalojen suojelutila vaihtelee lajeittain — jotkut ovat yleisempiä, toiset taas erityisen herkkiä vedenlaadun muutoksille.

Yhteenveto

Lohko-uimaiset (Sarcopterygii) muodostavat evolutiivisesti merkittävän kalaryhmän, joka erottautuu lihaksikkaista, luurakenteellisista evistään ja hengityselinten muunnelmista. Heidän kauttaan voidaan jäljittää tärkeät askeleet vedestä kohti maalla elämistä, ja ryhmä sisältää sekä nykypäivän harvinaisia lajeja että runsaan fossiiliaineiston, joka valaisee selkärankaisten historiaa.

Hae kirjaimella