Hiekkadollarit (Clypeasteroida) — litteät, kaivautuvat merisiilit
Tutustu hiekkadollareihin (Clypeasteroida) — litteät, kaivautuvat merisiilit, niiden valkoiset testit, liikkuvat piikit ja elinympäristöt lauhkeista trooppisiin vesiin.
Hiekkadollarit ovat litteitä, kaivautuvia merisiilejä, jotka kuuluvat Clypeasteroida-luokkaan. Echinarachnius parma, tavallinen hiekkasiili, on laajalle levinnyt pohjoisella pallonpuoliskolla vuorovesivyöhykkeestä huomattaviin syvyyksiin. Hiekkadollarit tavataan lauhkeilla ja trooppisilla vyöhykkeillä, mutta jotkin lajit eivät esiinny esimerkiksi Isossa-Britanniassa. p76
Morfologia ja tunnistettavat piirteet
Kaikilla hiekkadollareilla on jäykkä luuranko, jota kutsutaan testiksi. Testi on tyypillisesti litteä, pyöreä tai hiukan soikea levy, joka rantaesiintymissä usein valkoisena löydettynä paljastuu hiekan alta. Elävillä yksilöillä testin pinnan peittää iho, johon kuuluu lyhyitä liikkumiseen ja kaivautumiseen sopeutuneita piikkejä. Piikit eivät ole yhtä pitkät kuin kuorilla (kivimerisiileillä), vaan ne ovat matalia ja tiheitä, mikä auttaa lihaksellisessa liikkeessä ja hionnan estossa.
Hiekkadollarien testissä näkyy selkeästi viisi parittaista huokosriviä, jotka muodostavat niin sanotun petaloidikuviion (terälehtimäisen kuvion) testin yläpuolelle. Nämä huokoset eli ambulakraaliset aukot ovat reikiä luurangossa, joiden kautta kaasujen vaihtoon ja hienosäätöön käytettävät putkijalat työntyvät ulos.
Liikkuminen ja kaivautumiskäyttäytyminen
Hiekkadollarit liikkuvat sekä piikkien että putkijalkojen avulla. Piikit auttavat ne kaivautumaan hiekkaan ja pysymään suojassa virtauksilta. Monet lajit peittyvät nopeasti hiekkaan suojautuakseen saalistajilta ja auringon valolta. Kaivautumisen lisäksi ne voivat liikkua hitaasti hiekalla etsiessään ravintoa.
Ruokinta
Hiekkadollarit ovat pääasiassa pohjan orgaanista ainesta, mikroleviä ja pieneliöiden muodostamaa detritusta syöviä lajikkeita. Ne siirtävät hiekkaa ja liejua piikkien ja cilien avulla kohti suuta testin alapuolella. Monilla lajeilla on pieni mutta monimutkainen leukarakennelma, joka muistuttaa muiden merisiilien "Aristoteleen lyijyä" ja auttaa murskaamaan ja ohjaamaan ravintoa.
Lisääntyminen ja kehitys
Hiekkadollarit lisääntyvät yleensä ulkoisen hedelmöityksen kautta: sukusolut vapautuvat veteen, missä hedelmöitys tapahtuu. Hedelmöittyneistä munista kehittyy planktonisia larvamuotoja (echinopluteus), jotka ajelehtivat vedessä jonkin aikaa ennen laskeutumista ja muutosta aikuisen muotoon. Larvivaihe mahdollistaa laajalle leviämisen merivirtojen avulla.
Esiintyminen ja elinympäristö
Hiekkadollarit elävät tyypillisesti pehmeillä pohjilla, kuten hiekassa tai liejussa, usein matalissa ranta-alueissa mutta myös syvemmillä pohjilla. Eri lajit sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin: jotkut sietävät vuorovesivyöhykkeen vaihtelua ja aaltojen liikettä, toiset viihtyvät vakaammissa syvänmeren ympäristöissä. Testit huuhtoutuvat rannoille, missä ne ovat tuttu nähtävyys rantaetsijöille.
Saalistajat ja puolustus
Saalistajia ovat muun muassa kaloja, rapuja ja meritähdet. Hiekkadollarit käyttävät suojautumiskeinoina kaivautumista, matalaa profiilia ja joskus massiivisia parvia tai tiheitä esiintymiä, jotka vähentävät yksilön todennäköisyyttä joutua saaliiksi. Lisäksi testin kestävä rakenne suojaa pehmeitä elimiä.
Fossiilisuus ja ihmisen merkitys
Hiekkadollarien testit säilyvät usein hyvin fossiileina ja niitä käytetään geologisissa ja paleontologisissa tutkimuksissa tutkiessa menneitä meriekosysteemejä. Ihmisille testit ovat myös suosittuja matkamuistoja ja koriste-esineitä. Vaikka monet lajit eivät ole nykytilanteessa uhanalaisia, rannikkojen elinympäristöjen heikkeneminen, saastuminen ja kalastuksen aiheuttamat muutokset voivat paikallisesti vaikuttaa populaatioihin.
Yleisimmät lajit ja mielenkiintoisuudet
- Echinarachnius parma — yleinen pohjoisella pallonpuoliskolla ja usein esillä luontokuvissa ja rantalöydöissä.
- Eräillä lajeilla petaloidinen kuvio on erityisen selkeä ja kaunis, minkä takia testit ovat kysyttyjä kokoelmaesineitä.
Hiekkadollarit ovat mielenkiintoinen esimerkki merieläinten sopeutumisesta hiekkaisille ja liejuisille pohjille: niiden litteä muoto, piikkien järjestely ja huokoskuvion toiminta tekevät niistä erottuvia ja ekologisesti tärkeitä pohjaeläimiä.
Kuvaus
Elävillä hiekkatäplillä on pieniä piikkejä, jotka peittävät sen koko ruumiin. Ne ovat pehmeämpiä ja paljon lyhyempiä kuin merisiilillä. Kuten kaikilla piikkinahkaisilla, myös hiekkadollareilla on putkijalat. Niitä ei käytetä liikkumiseen vaan pelkästään hengittämiseen. Hiekkasimpukan putkijalat itse asiassa työntyvät ulos simpukan yläosasta. Hiekkadollari-testissä on yleensä kuvio, joka näyttää kukan terälehdiltä. Kuvio koostuu monista pienistä rei'istä, ja näistä rei'istä tulivat ulos hiekkadollarin putkijalat, kun se oli elossa.
Hiekkasimpukka käyttää pieniä piikkejään liikkuakseen ja kaivautuakseen hiekkaan. Se tekee tämän usein hautautuakseen hiekkaan. Joskus hiekkadollari hautautuu hiekkaan vain osittain, ja se nousee ylös hiekasta kyljellään seisten.
Hiekkadollarin alapuolella on tähtikuvio, joka levittäytyy keskeltä suuaukon kohdalta. Tämä tähtikuvio muodostuu urista, joita kutsutaan ravintouriksi. Hiekkadollarit suodattavat hiekkaa ja vettä ja pyydystävät planktonia ja muita asioita piikkeihinsä. Sitten piikit siirtävät ravintoa piikkien avulla ravintouraan, ja ruoka kulkeutuu ravintouraa pitkin suuhun. Sen ravinto koostuu äyriäisten toukista, pienistä kopepodista, diatomeista, levistä ja detrituksesta.
Tämän hiekkadollaritestin kukanmuoto osoittaa, missä putken jalat työntyivät ulos.
Elämäntapa
Hiekkasimpukat ovat kaikkein erikoistuneimpia merisiilejä. Kaikki niiden ominaisuudet ovat sopeutuneet kaivautumiseen. Ne elävät aivan hiekan alla joko tasaisesti tai vinossa. Vinossa ne pitävät reunan vastakkaisiin virtauksiin päin, oletettavasti saadakseen ravintoa. Tämän erinomaisen elinympäristön ovat vallanneet muut merisiiliryhmät. Sydänsiilit, toinen järjestys, ovat vielä tehokkaampia kaivautumaan.p76 Hiekkasiilit voivat elää jopa 10 vuotta.
Värit
Useimmat elävät hiekkadollarit ovat väriltään tummia, kuten ruskeita tai violetteja. Tummempi väri auttaa niitä pysymään naamioituneina ja piiloutumaan helposti hiekkaan, mutaan tai merenpohjaan. Hiekkadollareiden testeissä ei ole harjaksia eikä putkijalkoja, ja auringon vaikutuksesta ne yleensä valkaistuvat valkoisiksi.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä ovat hiekkadollarit?
V: Sand Dollarit ovat Clypeasteroida-luokkaan kuuluvia litteitä ja kaivautuvia merisiilejä.
K: Mikä on Common Sand Dollarin tieteellinen nimi?
V: Common Sand Dollar -siilin tieteellinen nimi on Echinarachnius parma.
K: Missä hiekkatäplää voi löytää?
V: Hiekkadollareita tavataan lauhkeilla ja trooppisilla vyöhykkeillä, mutta ei Isossa-Britanniassa.
K: Mikä on Sand Dollarsin testi?
A: Test in Sand Dollars on jäykkä luuranko, joka tunnetaan valkoisena kiekkona ja jota löytyy rannoilta huuhtoutuneena.
K: Mikä on Sand Dollarsin iho?
V: Sand Dollarsin iho muodostuu testin liikkuvista piikeistä, joiden kautta liike tapahtuu niiden vaikutuksesta.
K: Kuinka monta parittaista huokosriviä Sand Dollareilla on?
V: Sand Dollareilla on viisi parittaista huokosriviä, jotka on järjestetty terälehtimäiseen kuvioon.
K: Mikä on Sand Dollarsin huokosten tehtävä?
V: Sand Dollarsin huokoset ovat luurangossa olevia reikiä, joiden kautta kaasujen vaihtoon käytettävät putkijalat työntyvät ulos kehosta.
Etsiä