Saltasaurus – panssaroitu titanosaurinen sauropodi Argentiinasta

Saltasaurus — panssaroitu titanosaurinen sauropodi Argentiinasta: myöhäisliitukauden kasvinsyöjä, jolla ainutlaatuinen osteodermipanssari ja merkittävät fossiililöydöt.

Saltasaurus oli suuri kasvinsyöjädinosaurus, jolla oli pitkänomainen kaula ja luiset panssarilevyt kehossaan. Se oli titanosauridinen sauropodi, joka eli myöhäisellä liitukaudella, noin 83–79 miljoonaa vuotta sitten. Fossiileja on löydetty Argentiinasta, ja lajin tunnusomaisiin piirteisiin kuuluvat pienempi vartalon koko verrattuna moniin muihin sauropodeihin sekä runsas luupanssari.

Saltasauruksesta kuvailtiin ensimmäinen laji, Saltasaurus loricatus, vuonna 1980 paleontologien José Bonaparten ja Jaime Powellin toimesta. Lajin nimi viittaa Salta-provinssiin Argentiinassa, jossa fossiileja löydettiin. Saltasaurus oli sauropodiksi varsin kookas mutta verrattain pieni titanosauri — arviolta noin 10–12 metriä pitkä ja painoltaan ehkä noin 5–8 tonnia, riippuen yksilöstä ja arviointimenetelmistä. Ruumiinrakenne oli tyypillinen sauropodeille: nelijalkainen, pitkällä kaulalla ja paksulla hännällä, mutta suhteessa lyhyemmällä kaulalla ja massiivisemmalla rungolla kuin jotkin suuret jättisauropodit.

Ulkonäkö ja panssari

Saltasaurus oli ensimmäinen sauropodisuku, jolla tiedetään olleen ihoonsa upotetuista luisista levyistä koostuva panssari. Pieniä luulevyjä (joita kutsutaan osteodermiksi ja jotka ovat nykyisten krokotiilien ominaisuus) on sittemmin löydetty muilta titanosauruksilta. Panssari ei koostunut pelkästään yhdestä tyyppisestä levyistä: löydöissä on sekä pieniä, helmimäisiä ossikkeleita että suurempia, litteitä levyjä. Tällainen panssari saattoi suojata nuoria ja aikuisia eläimiä petoeläinten hyökkäyksiltä, hajottaa iskuenergiaa sekä toimia kalsiumvarastona esimerkiksi munintaan tai luunrakenteen ylläpitoon liittyen.

Luokittelu ja merkitys

Saltasaurus kuuluu titanosaurien joukkoon ja sitä pidetään saltasauridien edustajana, jolloin se on tärkeä pala titanosaureihin ja myöhäisliitukauden sauropodeihin liittyvässä tutkimuksessa. Löydön merkitys oli suuri, koska se muutti käsitystä sauropodien puolustuskeinoista: ennen Saltasauruksen paljastumista sauropodit nähtiin usein haavoittuvina ja panssarettomina jättiläisinä, mutta Saltasaurus osoitti, että ainakin osa titanosauruksista kehitti tehokkaita suojamekanismeja.

Elinympäristö ja käyttäytyminen

Saltasaurus eli alueilla, jotka olivat myöhäisliitukaudella monimuotoisia tasankoja, jokilaaksoja ja metsäisiä alueita, joissa ravintoa riitti kasvinsyöjille. Se todennäköisesti laidunsi laumoissa ja liikkui hitaasti etsien runsasta kasvillisuutta. Panssari olisi ollut erityisen tärkeä nuorille yksilöille ja mahdollisesti suojannut laumaa myös petoeläinten hyökkäyksiltä.

Myöhemmät löydöt ja tutkimukset ovat osoittaneet, että osteodermit eivät olleet yksinomaan Saltasauruksen erikoisuus, vaan samanlaisia rakenteita on havaittu useilla muilla titanosauruksilla eri puolilla maailmaa. Tämä viittaa siihen, että luisen panssarin kehittyminen saattoi olla laajalle levinnyt adaptaatio titanosaurien keskuudessa myöhäisellä liitukaudella.

Hae kirjaimella