Sarcosuchus – jättiläiskrokotiili: liitukausi, koko ja fossiilit
Sarcosuchus — jättiläiskrokotiili liitukaudelta: valtava koko, Afrikan fossiilit ja uudet löydöt paljastavat esikrokotiilin elämän ja arvoitukset.
Sarcosuchus on sukupuuttoon kuollut jättiläiskrokotiilisuku. Se eli alemmalla liitukaudella nykyisen Afrikan alueella 135–112 miljoonaa vuotta sitten.
Tarkkaan ottaen kyseessä ei ollut nykyaikainen krokotiililaji, vaan eräänlainen esikrokotiili. Näitä varhaisempia tyyppejä kutsutaan krokodylomorfoiksi, jotka erosivat monin rakenteellisin piirteen myöhemmistä krokotiileista. Oikeat krokotiilit saapuivat vasta ylempänä liitukaudella, mutta Sarcosuchus edustaa yhtä varhaisempaa ja kookkaampaa haarautumaa näiden matelijoiden kehityshistoriassa.
Koko ja ulkonäkö
Sarcosuchus oli yksi suurimmista koskaan eläneistä krokotiilimaisista matelijoista. Pää oli erittäin leveä ja pitkä; kallojen pohjalta tehdyt arviot antavat kalloista pituuksia jopa lähes 1,8 metriä. Kokonaispituuden arviot vaihtelevat, mutta yleinen käsitys on noin 11–12 metrin luokkaa, eli se oli lähes kaksi kertaa nykyistä suolaisen veden krokotiilia pidempi. Painoarviot vaihtelevat, mutta usein mainittu suuruusluokka on noin 8 tonnia. On kuitenkin huomattava, että pituus- ja painoarviot perustuvat osittaisiin fossiileihin ja mallinnuksiin, joten tarkat luvut ovat edelleen osittain kiistanalaisia.
Ulkonäöltään Sarcosuchusilla oli voimakas, pitkänomainen kuono, leveä leuka ja paksu panssari (osteodermit) selässä ja kyljissä. Kuonon kärjessä esiintyi kookas luinen pullistuma (ns. rostral boss), jonka merkityksestä on esitetty erilaisia tulkintoja: mahdollisesti lajin- tai sukupuolentunnus, taistelukäyttö tai ääntelyyn liittyvä rakenne.
Elintavat ja ekologia
Sarcosuchus eli jokien, suisten jokilaaksojen ja tulva-alueiden lähellä. Rakenne viittaa siihen, että se oli tehokas vesieläin, joka pystyi saalistamaan kaloja, kalaeläimiä ja mahdollisesti suurikokoisia maaeläimiä, jotka tulivat juomaan. Sen massiiviset leukalihakset ja hammasrakenne sopivat sekä sieppaamiseen että suurten saaliiden kuristamiseen ja repimiseen. Fossiiliyhteydet ja ekosysteemitutkimukset viittaavat siihen, että Sarcosuchus saattoi olla alueensa huippupetoja, samoissa ympäristöissä jossa elivät myös erilaiset dinosaurukset.
Fossiilit ja tutkimushistoria
Viime aikoihin asti tunnettiin vain muutamia fossiilisia hampaita ja panssarihampaita, jotka löydettiin Saharan autiomaasta 1940- tai 1950-luvulla. Nämä varhaiset löydöt antoivat viitteitä jättimäisestä krokodylomorfista, mutta antoivat vain rajoitetusti tietoa koko eläimen anatomiasta.
Tilanne muuttui merkittävästi, kun paleontologi Paul Sereno johti kaivauksia vuosina 1997 ja 2000. Serenon ja yhteistyökumppaneiden retkillä löytyi puoli tusinaa uutta yksilöä, joista yhdessä oli noin puolet luurangosta ja suurin osa selkärangasta ehjänä. Näiden löytöjen ansiosta tutkijat pystyivät rekonstruoimaan Sarcosuchusin rakennetta ja kokoa paljon paremmin. Useimmat suurimmat yksilöt tunnetaan kuitenkin edelleen vain osittaisista kallonmurteista, joten kysymys siitä, mikä jättiläiskrokotiili oli todella suurin, on osin avoin.
Suvut ja vertailu muihin jättiläisiin
Sarcosuchusia verrataan usein muihin jättimäisiin krokodiilimaisiin, kuten pohjoisamerikkalaiseen Deinosuchukseen ja eteläamerikkalaiseen Purussaurukseen. Vaikka kaikki nämä olivat kookkaita vesieliöitä, niiden tarkka sukulaisuus ja elintavat erosivat toisistaan – esimerkiksi kronologia, kallon muoto ja elinympäristöt olivat erilaisia. Sarcosuchus erottuu erityisesti erittäin leveästä kallo- ja leukarakenteestaan sekä valtavasta koosta.
Tieteellinen merkitys
Sarcosuchus on tärkeä laji krokodylomorfien evoluution ymmärtämisessä: se näyttää, kuinka varhaiset krokodylomorfit saavuttivat suuria kokoja ja valtasivat vesiekosysteemien huippupedon aseman ennen nykyaikaisten krokotiilien hallitsemaa vaihetta. Löydöt auttavat myös rekonstruktioissa liitukauden ekosysteemeistä Saharan alueella ja antavat viitteitä ravintoverkoista ja elinympäristöjen rakenteesta tuolloin.
Kaiken kaikkiaan Sarcosuchus on näyttävä esimerkki siitä, miten monimuotoinen ja joskus valtava krokodylomorfien maailma oli liitukaudella, ja se herättää edelleen kiinnostusta sekä tutkijoiden että yleisön keskuudessa.
Paleobiologia
Toisin kuin muut jättiläiskrokotiilit, Sarcosuchus oli jokisaalistaja. Koska sen ulkoneva leuka ja vahvat hampaat on suunniteltu tarttumiseen ja murskaamiseen, sen ensisijainen saaliseläin saattoi olla suuria eläimiä ja pienempiä dinosauruksia, jotka se väijyi, raahasi veteen, murskasi, hukutti ja sitten repi kappaleiksi.
Sarcosuchuksen pitkä ja ohut kuono muistutti kuitenkin hyvin paljon nykyisten gharialien, valegharialien ja hoikkasääristen krokotiilien ohuita kuonoja, jotka kaikki ovat lähes yksinomaan kalansyöjiä eivätkä kykene tarttumaan suuriin saaliisiin. Tätä voidaan verrata sekä nykyiseen Niilinkrokotiiliin että sukupuuttoon kuolleeseen Deinosuchukseen, joilla molemmilla on erittäin leveä ja raskas kallo, joka soveltuu suurten saaliiden käsittelyyn. Tämä yhdistettynä siihen, että sen elinympäristössä oli runsaasti suuria, lonkerosuomuisia kaloja, saa monet uskomaan, että Sarcosuchus ei ollut dinosaurusten tappaja vaan yksinkertaisesti suuri kalansyöjä, nykyaikaisen gharialin pienennetty versio.
Ympäristö
110 miljoonaa vuotta sitten, varhaisella liitukaudella, Sahara oli vielä suuri trooppinen tasanko, jossa oli järviä ja kasvillisuuden reunustamia jokia ja puroja. Löydettyjen fossiilien määrän perusteella vesieläin Sarcosuchus oli todennäköisesti runsas näissä lämpimissä, matalissa ja makean veden elinympäristöissä.
Toisin kuin nykyaikaiset todelliset krokotiilit, jotka ovat kooltaan ja muodoltaan hyvin samankaltaisia ja asuvat yleensä eri alueilla, Sarcosuchus oli vain yksi monista erikokoisista ja -muotoisista Crocodyliformes-eläimistä, jotka kaikki asuivat samalla alueella. Samasta kalliomuodostelmasta löydettiin Sarcosuchuksen kanssa myös neljä muuta sukupuuttoon kuollutta Crocodyliformes-lajia, muun muassa kääpiökrokotiili, jolla oli pieni, 8 cm:n pituinen kallo. Ne täyttivät monenlaisia ekologisia markkinarakoja sen sijaan, että ne olisivat kilpailleet keskenään resursseista.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sarkosukki?
V: Sarcosuchus on sukupuuttoon kuollut jättiläiskrokotiilimäisten matelijoiden suku.
K: Milloin Sarcosuchus eli?
V: Sarcosuchus eli 135-112 miljoonaa vuotta sitten alemman liitukauden aikana.
K: Oliko Sarcosuchus nykyaikainen krokotiililaji?
V: Ei, tarkkaan ottaen Sarcosuchus ei ollut nykyaikainen krokotiilityyppi vaan esikrokotiili.
K: Millä nimellä varhaisempia krokotiilityyppejä kutsutaan?
V: Aikaisempia krokotiilityyppejä kutsutaan krokodylomorfoiksi.
K: Milloin todelliset krokotiilit saapuivat?
V: Todelliset krokotiilit saapuivat ylemmällä liitukaudella.
K: Kuinka suuri Sarcosuchus oli?
V: Sarcosuchus oli lähes kaksi kertaa nykyistä suolaisen veden krokotiilia pidempi ja painoi noin 8 tonnia.
K: Milloin Sarcosuchuksesta löydettiin uusia yksilöitä ja mitä niistä paljastui?
V: Vuosina 1997 ja 2000 Paul Sereno löysi puoli tusinaa uutta Sarcosuchus-yksilöä, muun muassa yhden yksilön, jonka luurangosta puolet ja selkärangasta suurin osa oli ehjä. Kaikki muut jättiläiskrokotiilit tunnetaan vain muutamien osittaisten kallojen perusteella, joten kysymys siitä, mikä niistä todella on suurin, on avoin.
Etsiä