AlegsaOnline.com

Skotlannin kansallispuolue (SNP) – sosialidemokraattinen itsenäisyysliike

Skotlannin kansallispuolue (SNP) — sosialidemokraattinen itsenäisyysliike: historia, politiikka, Nicola Sturgeon, parlamentin valta ja ajankohtainen itsenäisyyskeskustelu.

Tekijä: Leandro Alegsa

22-09-2025

Skotlannin kansallispuolue (Scottish National Party, SNP) (Pàrtaidh Nàiseanta na h-Alba; skotlannin gaeliksi) on merkittävä poliittinen puolue Skotlannissa, joka ajaa pääosin Skotlannin itsenäisyyttä Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Puolue sijoittuu yleisesti sosialidemokraattiseen kenttään: se korostaa julkisia palveluja, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja taloudellista tasa-arvoa yhdistettynä vahvaan kansalliseen itsemääräämisoikeuden tavoitteeseen. SNP on viime vuosikymmeninä ollut vakiovahva toimija Skotlannin politiikassa ja on usein suurin valtiollinen edustaja Skotlannin edustuksissa. Puolueen tunnettu pitkäaikainen johtaja oli Nicola Sturgeon, joka toimi Skotlannin pääministerinä vuosina 2014–2023; nykyinen puoluejohtaja ja Skotlannin pääministeri on Humza Yousaf.

Historia

SNP perustettiin 1934, kun useita pienenpiä skotlantilaisia itsenäisyysryhmiä yhdistyi. Puolue pysyi pitkään marginaalisena, mutta nousi 1960–1970-luvuilla näkyvämmäksi. 2000-luvulla SNP:stä tuli Skotlannin keskeinen hallituspuolue: Alex Salmondin johdolla puolue sai ensimmäisen kerran hallintovallan Skotlannin parlamentissa vuonna 2007 ja piti johtavan roolin myös myöhemmissä vaaleissa. Nicola Sturgeon nousi puolueen ja hallituksen johtoon vuonna 2014, ja hänen aikanaan puolue ajoi vuoden 2014 itsenäisyysäänestystä, jonka tulos oli "ei". Brexitin jälkeen itsenäisyyskysymys palasi voimakkaasti keskusteluun.

Ideologia ja keskeiset tavoitteet

SNP yhdistää kansallismielisen itsenäisyyspyrkimyksen sosiaalidemokraattisiin arvoihin. Puolueen keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa:

Skotlannin itsenäisyys ja mahdollinen paluu Euroopan unioniin itsenäisenä valtiona;
vahvat julkiset terveys- ja koulutuspalvelut sekä hyvinvointivaltion ylläpito;
ympäristöpolitiikka, uusiutuva energia ja ilmastotoimet;
taloudellinen tasa-arvo, työntekijöiden oikeudet ja sosiaaliturvan kehittäminen;
paikallisen päätösvallan laajentaminen ja demokratian vahvistaminen Skotlannin sisällä.

Vaalimenestys ja hallitusvastuu

SNP on viime vuosikymmeninä ollut Skotlannin politiikan johtava voima: puolue on ollut suurin ryhmä Skotlannin parlamentissa useissa vaaleissa ja on muodostanut hallituksen tai johtanut hallitusta sekä yksin että koalitiossa. Westminsterin vaaleissa SNP on myös saavuttanut merkittävän edustuksen Skotlannin äänestäjien keskuudessa, mikä on tehnyt siitä vaikutusvaltaisen toimijan myös koko Yhdistyneen kuningaskunnan politiikassa. Vaalimenestyksen taustalla on yhdistelmä itsenäisyysagendaa, vahvaa paikallista organisointia ja sosiaali‑ ja terveyspalvelujen puolustamista.

Itsenäisyysreferendum ja Brexit

Vuoden 2014 itsenäisyysäänestys oli SNP:lle merkkitapahtuma, vaikka äänestys päättyi itsenäisyyden vastustukseen. Kuitenkin vuoden 2016 Brexit-äänestys, jossa Skotlanti äänesti selvästi EU:ssa pysymisen puolesta, vahvisti monien itsenäisyyden kannattajien argumentteja siitä, että Skotlannin etu olisi itsenäisenä valtiona ja mahdollisesti EU‑jäsenenä. Tämä on pitänyt itsenäisyyskeskustelun vireänä poliittisena kysymyksenä sen jälkeenkin.

Johto, järjestö ja jäsenistö

SNP:llä on perinteisesti ollut vahvat paikallisosastot ja laaja kenttäaktiivisuus. Puolueella on myös nuorten ja naisten järjestöjä, sekä erilaisia työryhmiä policy‑työhön. Tunnettuja johtohahmoja Sturgeonin ja Salmondin lisäksi ovat olleet monet muut skotlantilaiset poliitikot, jotka ovat edustaneet puoluetta sekä Skotlannin parlamentissa että Westminsterissä.

Kriitikot ja sisäiset haasteet

Kuten monella pitkäaikaisella vallanpitäjällä, myös SNP on kohdannut kritiikkiä ja sisäisiä erimielisyyksiä. Kriittisiä aiheita ovat olleet hallintokysymykset, skandaalit tai henkilökohtaiset syytökset, sekä strategiset kysymykset siitä, milloin ja miten itsenäisyysäänestystä tulisi uudelleen järjestää. Puolueen sisällä on myös keskustelua siitä, miten yhdistää kansallismielinen tavoite laajaan sosiaalidemokraattiseen ohjelmaan ilman liiallista polarisoitumista.

Kansainväliset suhteet

SNP profiloituu kansainvälisesti pro‑eurooppalaisena ja kansainvälisten yhteistyökuvioiden kannattajana. Puolue kannattaa yleensä EU‑jäsenyyttä ja rakentavaa yhteistyötä muiden Skotlannin ja brittiläisten poliittisten toimijoiden kanssa kansainvälisissä kysymyksissä.

Skotlannin kansallispuolueen rooli Skotlannin tulevaisuudessa riippuu jatkossa sekä kotimaan poliittisista voimasuhteista että laajemmasta brittiläisestä ja eurooppalaisesta kehityksestä. Puolue jatkaa itsenäisyyden ajamista samalla kun se hallinnoi arkea Skotlannin julkisissa palveluissa.

Politiikat

Useimmat SNP:n kannattajat uskovat seuraaviin asioihin:

Skotlannin kansalaisille olisi järjestettävä kansanäänestys siitä, pitäisikö Skotlannin erota Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja muodostaa itsenäinen valtio.
Britannian pitäisi päästä eroon kaikista ydinaseistaan.
Ylähuoneeseen pitäisi järjestää vaalit.

Historia

Skotlannin kansallinen puolue perustettiin vuonna 1934. Toisen maailmansodan aikana sen johtaja Douglas Young kehotti skotlantilaisia olemaan liittymättä sotaponnisteluihin, minkä vuoksi hänestä ei pidetty yleisesti. Ensimmäinen SNP:n kansanedustaja oli Robert McIntyre, joka pääsi parlamenttiin Motherwellin vaalipiirin lisävaaleissa vuonna 1945, mutta hän menetti paikkansa saman vuoden parlamenttivaaleissa. Puolue kamppaili 1950-luvulla, mutta saavutti suurempaa menestystä 1960-luvulla, ja vuonna 1967 Winnie Ewing valittiin puolueen kansanedustajaksi Hamiltonin täytevaaleissa. Vuoden 1970 parlamenttivaaleissa SNP voitti vain yhden paikan, mutta helmikuun 1974 parlamenttivaaleissa se sai seitsemän paikkaa. Pohjanmeren öljylöydön jälkeen SNP järjesti kampanjan nimeltä "It's Scotland's oil", joka tarkoitti, että heidän mielestään öljyn pitäisi hyödyttää vain skotlantilaisia, ja puolue sai lokakuun 1974 parlamenttivaaleissa 11 paikkaa ja 30 prosenttia äänistä Skotlannissa.

Kun James Callaghanin työväenpuolueen hallitus alkoi menettää enemmistöään parlamentissa, se teki sopimuksia pienempien puolueiden, kuten liberaalipuolueen, SNP:n ja Walesin nationalistien kanssa. SNP suostui tukemaan tätä vain, jos Skotlannin kansalle järjestettäisiin kansanäänestys hajautetun parlamentin perustamisesta. Kansanäänestystä kannatti 51 prosenttia skotlantilaisista, mutta työväenpuolueen hallitus päätti, että kansanäänestyksessä ei ollut äänestänyt tarpeeksi ihmisiä, ja tämän vuoksi SNP kieltäytyi tukemasta työväenpuolueen hallitusta. Vuoden 1979 parlamenttivaaleissa SNP:n edustajapaikkoja oli enää kaksi.

Puolue menestyi huonosti vuosien 1983, 1987 ja 1992 parlamenttivaaleissa. Alex Salmondista tuli puolueen johtaja vuonna 1990, ja vuonna 1997 puolue sai 6 parlamenttipaikkaa. Tony Blairin työväenpuoluehallitus perusti Skotlannin parlamentin vuonna 1999, ja uuden parlamentin vaaleissa SNP sijoittui toiseksi työväenpuolueen jälkeen saaden 35 paikkaa 128:sta. Vasta vuoden 2007 Skotlannin parlamenttivaaleissa SNP teki jälleen merkittävän läpimurron, ja näissä vaaleissa puolue sai eniten paikkoja, 47 paikkaa 128:sta, ja sen jälkeen muodostettiin vähemmistöhallitus, jonka pääministeriksi tuli Alex Salmond.

Puolue yritti järjestää Skotlannille kansanäänestyksen itsenäisyydestä vuonna 2010, mutta muut Skotlannin parlamentin suuret puolueet estivät sen. Vuonna 2011 he voittivat Skotlannin parlamentin vaaleissa 69 paikkaa 129:stä ja pystyivät hallitsemaan yksin. He järjestivät 18. syyskuuta 2014 Skotlannin itsenäisyyskansanäänestyksen, jossa 55 prosenttia äänesti Yhdistyneestä kuningaskunnasta itsenäistymistä vastaan. Salmond erosi Skotlannin pääministerin tehtävästä, ja hänen tilalleen tuli Nicola Sturgeon. Hänen johdollaan SNP voitti Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttivaaleissa vuonna 2015 56 Skotlannin 59 paikasta parlamentin alahuoneessa.