Shuklaphantan kansallispuisto on suojelualue Teraissa, Nepalin läntisimmällä alueella. Sen pinta-ala on 305 kilometrin2 (118 neliömailia). Alueella on avointa ruohomaata, metsiä, jokiuomia ja trooppisia kosteikkoja. Se sijaitsee 174–1 386 metrin (571–4 547 ft) korkeudessa. Suojelualue perustettiin vuonna 1976 nimellä Royal Shuklaphanta Wildlife Reserve ja se nimettiin myöhemmin kansallispuistoksi osana Nepalin suojelualueverkostoa. Puisto kuuluu hallinnollisesti Kanchanpurin piiriin ja sitä ylläpitää Nepalin virallinen suojeluviranomainen, joka vastaa alueen luonnonsuojelusta ja vierailijapalveluista.

Maisema ja elinympäristöt

Puisto on erinomainen esimerkki Terain alluviaalisista niitty- ja kosteikkoekosysteemeistä: laajoja tulvaniittyjä, pienempiä metsäsaarekkeita, jokia ja lampia. Alueen rajat muodostuvat osittain luonnollisista vesimuodostumista: Syali-joki muodostaa tämän kansallispuiston itärajan, ja kansainvälinen raja Intian kanssa muodostaa kansallispuiston etelä- ja länsirajan. Pieni osa suojelualueesta sijaitsee etelä-pohjoissuuntaisen valtatieyhteyden pohjoispuolella, mikä korostaa tarvetta reittien ja eläinvaellusten hallinnalle. Puiston korkeuserot mahdollistavat monimuotoiset mikroilmastot ja eri kasvillisuustyypit.

Naapurisuojelualueet ja alueellinen verkosto

Intian tiikerireservaatti Kishanpur Wildlife Sanctuary sijaitsee tämän suojelualueen eteläosassa. Se on 439 kilometrin2 (169 neliömailia) laajuinen suojelualue ja osana rajat ylittävää suojeluverkkoa. Yhdessä ne muodostavat tiikerin suojeluyksikön (TCU) Sukla Phanta-Kishanpur, ja yhteinen alue kattaa noin 1 897 kilometrin2 (732 neliömailia) suuruisen lohkon alluviaalisia niittyjä ja subtrooppisia kosteita lehtimetsiä. Tämä rajat ylittävä yhteys on tärkeä laajojen vaellusten ja geneettisen vaihtelun turvaamiseksi.

Luonto ja biodiversiteetti

Shuklaphanta on tunnettu erityisesti laajoista ruohikkoalueistaan, jotka tarjoavat elinympäristön harvinaisille ruohikko- ja kosteikkolajeille. Alueella esiintyy useita suurpetoja ja suurpetoja tukevia nisäkkäitä, kuten tiikeri, leopardi, peuraeläimet ja sapelihammaskarjan sukuun kuuluvat lajit. Puisto on myös yksi tärkeimmistä elinympäristöistä barasingha-peuralle (swamp deer), joka hyötyy laajoista tulvaniityistä. Lisäksi alueella vierailee ja pesii runsaasti kosteikko- ja ruohikkolintulajeja; pesimälajistoon kuuluu myös harvinaisia ruohikkojen lajeja.

Uhat ja suojelutoimet

Puisto kohtaa samoja haasteita kuin monet muut Terain suojelualueet: elinympäristöjen pirstoutuminen, laidunnus ja paineet maa- ja vesivarojen käytössä, salametsästys sekä ihmisen ja villieläinten välinen konflikti. Myös tie- ja infrastruktuurihankkeet voivat haitata eläinten vaelluksia. Suojeluviranomaiset ja kansainväliset yhteistyökumppanit ovat toteuttaneet muun muassa partiointia salametsästyksen torjumiseksi, yhteisölähtöisiä hankkeita paikallisen elannon parantamiseksi ja rajat ylittävää yhteistyötä tiikerin ja muiden lajien suojelussa.

Merkitys ja kestävä käyttö

Suojelualue on osa Terai-Duar-savannien ja -ruohokenttien ekologista aluetta ja Terai Arc Landscape -maisemaa, joka on keskeinen sekä paikalliselle biodiversiteetille että ihmisten elinkeinoille. Alue on yksi parhaiten säilyneistä esimerkeistä tulvaniityistä Nepalissa, ja sen suojelu tukee laajempaa ekologista yhteyttä Intian ja Nepalin rajaseuduilla.

Matkailu ja vierailijainfo

Shuklaphanta tarjoaa mahdollisuuksia luontomatkailuun: opastettuja safareita ruohikoilla, lintujen tarkkailua kosteikoilla sekä kulttuurisia kohtaamisia paikallisyhteisöjen kanssa. Vierailijoille suositellaan opastettuja retkiä ja alueen sääntöjen noudattamista villieläinten häiriöiden minimoimiseksi. Suojelualueen vierailumahdollisuuksista ja ajankohtaisista rajoituksista saa tietoa paikallisilta suojeluviranomaisilta ja matkailuoppaista.

Shuklaphantan kaltaisilla puistoilla on paitsi luonnonarvonsa myös merkittävä rooli paikallisten yhteisöjen toimeentulon turvaamisessa ja alueellisen luonnonsuojelun edistämisessä. Jatkuva kansallinen ja kansainvälinen tuki on välttämätöntä, jotta alueen ainutlaatuinen tulvaniitty- ja kosteikkoekologia säilyy myös tuleville sukupolville.