Shuklaphanta-kansallispuisto – Nepalin Terain niitty- ja kosteikkoalue
Shuklaphanta-kansallispuisto — Nepalin Terain niitty- ja kosteikkoaarre: villieläimet, tiikerin suojelu, vaellusreitit ja ainutlaatuiset lintuhavainnot luonnon rauhassa.
Shuklaphantan kansallispuisto on suojelualue Teraissa, Nepalin läntisimmällä alueella. Sen pinta-ala on 305 kilometrin2 (118 neliömailia). Alueella on avointa ruohomaata, metsiä, jokiuomia ja trooppisia kosteikkoja. Se sijaitsee 174–1 386 metrin (571–4 547 ft) korkeudessa. Suojelualue perustettiin vuonna 1976 nimellä Royal Shuklaphanta Wildlife Reserve ja se nimettiin myöhemmin kansallispuistoksi osana Nepalin suojelualueverkostoa. Puisto kuuluu hallinnollisesti Kanchanpurin piiriin ja sitä ylläpitää Nepalin virallinen suojeluviranomainen, joka vastaa alueen luonnonsuojelusta ja vierailijapalveluista.
Maisema ja elinympäristöt
Puisto on erinomainen esimerkki Terain alluviaalisista niitty- ja kosteikkoekosysteemeistä: laajoja tulvaniittyjä, pienempiä metsäsaarekkeita, jokia ja lampia. Alueen rajat muodostuvat osittain luonnollisista vesimuodostumista: Syali-joki muodostaa tämän kansallispuiston itärajan, ja kansainvälinen raja Intian kanssa muodostaa kansallispuiston etelä- ja länsirajan. Pieni osa suojelualueesta sijaitsee etelä-pohjoissuuntaisen valtatieyhteyden pohjoispuolella, mikä korostaa tarvetta reittien ja eläinvaellusten hallinnalle. Puiston korkeuserot mahdollistavat monimuotoiset mikroilmastot ja eri kasvillisuustyypit.
Naapurisuojelualueet ja alueellinen verkosto
Intian tiikerireservaatti Kishanpur Wildlife Sanctuary sijaitsee tämän suojelualueen eteläosassa. Se on 439 kilometrin2 (169 neliömailia) laajuinen suojelualue ja osana rajat ylittävää suojeluverkkoa. Yhdessä ne muodostavat tiikerin suojeluyksikön (TCU) Sukla Phanta-Kishanpur, ja yhteinen alue kattaa noin 1 897 kilometrin2 (732 neliömailia) suuruisen lohkon alluviaalisia niittyjä ja subtrooppisia kosteita lehtimetsiä. Tämä rajat ylittävä yhteys on tärkeä laajojen vaellusten ja geneettisen vaihtelun turvaamiseksi.
Luonto ja biodiversiteetti
Shuklaphanta on tunnettu erityisesti laajoista ruohikkoalueistaan, jotka tarjoavat elinympäristön harvinaisille ruohikko- ja kosteikkolajeille. Alueella esiintyy useita suurpetoja ja suurpetoja tukevia nisäkkäitä, kuten tiikeri, leopardi, peuraeläimet ja sapelihammaskarjan sukuun kuuluvat lajit. Puisto on myös yksi tärkeimmistä elinympäristöistä barasingha-peuralle (swamp deer), joka hyötyy laajoista tulvaniityistä. Lisäksi alueella vierailee ja pesii runsaasti kosteikko- ja ruohikkolintulajeja; pesimälajistoon kuuluu myös harvinaisia ruohikkojen lajeja.
Uhat ja suojelutoimet
Puisto kohtaa samoja haasteita kuin monet muut Terain suojelualueet: elinympäristöjen pirstoutuminen, laidunnus ja paineet maa- ja vesivarojen käytössä, salametsästys sekä ihmisen ja villieläinten välinen konflikti. Myös tie- ja infrastruktuurihankkeet voivat haitata eläinten vaelluksia. Suojeluviranomaiset ja kansainväliset yhteistyökumppanit ovat toteuttaneet muun muassa partiointia salametsästyksen torjumiseksi, yhteisölähtöisiä hankkeita paikallisen elannon parantamiseksi ja rajat ylittävää yhteistyötä tiikerin ja muiden lajien suojelussa.
Merkitys ja kestävä käyttö
Suojelualue on osa Terai-Duar-savannien ja -ruohokenttien ekologista aluetta ja Terai Arc Landscape -maisemaa, joka on keskeinen sekä paikalliselle biodiversiteetille että ihmisten elinkeinoille. Alue on yksi parhaiten säilyneistä esimerkeistä tulvaniityistä Nepalissa, ja sen suojelu tukee laajempaa ekologista yhteyttä Intian ja Nepalin rajaseuduilla.
Matkailu ja vierailijainfo
Shuklaphanta tarjoaa mahdollisuuksia luontomatkailuun: opastettuja safareita ruohikoilla, lintujen tarkkailua kosteikoilla sekä kulttuurisia kohtaamisia paikallisyhteisöjen kanssa. Vierailijoille suositellaan opastettuja retkiä ja alueen sääntöjen noudattamista villieläinten häiriöiden minimoimiseksi. Suojelualueen vierailumahdollisuuksista ja ajankohtaisista rajoituksista saa tietoa paikallisilta suojeluviranomaisilta ja matkailuoppaista.
Shuklaphantan kaltaisilla puistoilla on paitsi luonnonarvonsa myös merkittävä rooli paikallisten yhteisöjen toimeentulon turvaamisessa ja alueellisen luonnonsuojelun edistämisessä. Jatkuva kansallinen ja kansainvälinen tuki on välttämätöntä, jotta alueen ainutlaatuinen tulvaniitty- ja kosteikkoekologia säilyy myös tuleville sukupolville.
Historia
Alue oli Nepalin hallitsevan luokan metsästysalue. Se julistettiin kuninkaalliseksi metsästyspuistoksi vuonna 1969. Vuonna 1973 alue muutettiin Royal Sukla Phanta Wildlife Reserve -alueeksi. Aluksi sen pinta-ala oli 155 kilometriä 2(60 neliömailia). Aluetta laajennettiin nykyiseen kokoonsa 1980-luvun lopulla. Toukokuussa 2004 siihen lisättiin 243,5 kilometrin 2(94,0 neliömi) puskurivyöhyke. Vuonna 2017 suojelualueen asema muutettiin kansallispuistoksi.
Nimi Suklaphanta tulee yhdestä suojelualueella sijaitsevasta niitystä. Sukla Phanta -niminen pääniitty on Nepalin suurin yhtenäinen niittyalue. Sen pinta-ala on noin 16 km 2(6,2 neliömetriä).
Shuklaphannan kansallispuiston viidakot olivat aikoinaan muinaisen valtakunnan aluetta. Tuon valtakunnan rauniot ovat yhä nähtävissä joissakin paikoissa. Rani Talin, puistossa sijaitsevan järven, lähellä on yhä tiilinen vyöhyke. Kehän ympärysmitta on 1 500 metriä (59 000 tuumaa). Paikalliset pitävät sitä Tharu-kuningas Singpalin linnoituksen jäänteinä.
Kartta Sukla Phanta Wildlife Reserve ja puskurivyöhyke, Nepa
Ilmasto
Alueen ilmasto on subtrooppinen monsuuni-ilmasto. Alueen keskimääräinen vuotuinen sademäärä on 1 579 mm. Sademäärät ajoittuvat kesäkuusta syyskuuhun ja ovat suurimmat elokuussa. Talvikuukaudet joulukuu ja tammikuu ovat melko kylmiä. Päivälämpötilat ovat tähän aikaan vuodesta 7-12 °C (45-54 °F). Joskus voi esiintyä myös pakkasta. Helmikuusta alkaen lämpötila nousee 25 °C:een maaliskuussa. Huhtikuun loppuun mennessä lämpötila nousee 42 °C:een. Kun ensimmäiset sadekuuroja edeltävät sateet saapuvat alueelle toukokuussa, kosteus lisääntyy.
Kasvit
Puistossa on noin 700 kasvilajia. Niihin kuuluu 553 verisuonikasvia, 18 pteridofyyttiä, 410 dikotomista ja 125 monokotista. Ruohot peittävät lähes puolet suojelualueen kasvillisuudesta. Tärkeimmät ruoholajit ovat Imperata cylindrica ja Heteropogon contortus. khagra-ruoko (Phragmites karka) ja Saccharum spontaneum. Ne kasvavat seitsemää pientä järveä ympäröivillä soilla. Tärkein metsätyyppi on sal. Khair ja sissoo kasvavat jokien varsilla. Puiden peittämä ruohikko on suuri uhka tärkeimpien kasvien pitkäaikaiselle säilymiselle. Puut peittävät alleen kaikki niiden alla kasvavat heinäkasvit, lähinnä ne, jotka tarvitsevat enemmän auringonvaloa. Puiden siemeniä leviää kaikkialle nurmialueille. Ne itävät useimmiten olemassa olevien puiden lähellä. Lisäksi puut edistävät varjoa rakastavien heinäkasvien kasvua ja estävät aurinkoa rakastavien lajien kasvua. Tämä sukkessioprosessi muuttaa yleensä ruohoalueet ajan mittaan metsämaiksi.
Imperata cylindrica on yksi tärkeimmistä ruoholajeista, joita tavataan puiston phantasissa.
Eläimet
Avoimet niityt ja kosteikot peittävät suuren alueen järvien ympärillä. Tämä alue on erilaisten eläinten koti. Joissa, järvissä ja lammissa havaittiin 28 kalalajia ja 12 matelija- ja sammakkoeläinlajia. havaittiin. Näihin kuuluvat mahseer ja rohu, ryöstökrokotiili, intialainen kalliopyton, monitorilisko, intialainen kobra, krait ja itämainen rotankäärme.
Nisäkkäät
Nykyisissä tarkistusluetteloissa on 46 nisäkäslajia. Niistä 18 on suojeltu CITES-sopimuksen nojalla, kuten bengalintiikeri, intianleopardi, laiskakarhu, suohirvi, elefantti ja jänis. Sarvikuono siirrettiin Chitwanin kansallispuistosta.
Puiston niittyjen suohirvikokoelma on maailman suurin. Jäniksen populaatiolla saattaa olla kansainvälistä merkitystä. Vuonna 2013 suojelualueella oli 2170 suohirveä. Keväällä 2016 suojelualueella kuvattiin kamerapyydyksellä ensimmäistä kertaa ruostepilkukissa.
Linnut
Yhteensä on havaittu 423 lintulajia. Puistossa elää Nepalin suurin bengalilintukanta. Se on suofrancolinin, Jerdon's bushchatin, rufous-rumped grassbirdin, chestnut-capped babblerin ja Jerdon's babblerin länsiraja. Keltasilmätiaisen osalta se on luoteisraja, ja se on suomenkehrääjän itäraja. Se on myös Hodgson's bushchatin tärkein säännöllinen talvehtimispaikka. Metsäkanalintuihin kuuluvat mm. pilkkupöllö, hämäräpöllö, ruskopöllö ja itämainen pietarsaarentorvi (Oriental pied hornbill). Metsät ovat tärkeitä myös suursiruetana- ja valkovuokkotukille. Valkoposkikorppikotka, sirolokikorppikotka, pikkukirvinen, harmaapäätyinen kalasääski, tikli ja ruohokorppikotka ovat pesiviä asukkaita. Kesävierailijoita ovat saruskurki, maastohaikara ja harjusruoholintu. Talvella täällä vierailevat, mutta ne eivät ole yleisiä, isokoskelo, valkokauluksinen vesipääsky, ruostehäntäinen kärpässiippa ja rufous-gorgeted kärpässiippa.
Tammikuussa 2005 tehdyssä kartoituksessa havaittiin yhteensä 19 Hodgson's bushchatia. Vuotta myöhemmin vuonna 2006 havaittiin vain 8 urosta.
Monitorilisko
Suohirvi
Keltasilmätiainen
Harmaapäinen kalakotka
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Missä Shuklaphannan kansallispuisto sijaitsee?
V: Shuklaphantan kansallispuisto sijaitsee Teraissa Kaukolännen alueella Nepalissa.
K: Millaista maastoa tämä kansallispuisto kattaa?
V: Alueella on avointa ruohomaata, metsiä, jokiuomia ja trooppisia kosteikkoja.
K: Mikä on tämän kansallispuiston korkeusalue?
V: Tämän kansallispuiston korkeuserot ovat 174-1 386 metriä (571-4 547 jalkaa).
K: Milloin se perustettiin kuninkaalliseksi villieläinten suojelualueeksi?
V: Se perustettiin vuonna 1976 nimellä Royal Shuklaphanta Wildlife Reserve.
K: Mikä muodostaa tämän kansallispuiston itärajan?
V: Syali-joki muodostaa tämän kansallispuiston itärajan.
K: Kuinka suuri on Kishanpurin villieläinten suojelualue?
V: Kishanpur Wildlife Sanctuaryn pinta-ala on 439 km2 (169 sq mi).
K: Mihin ekologiseen alueeseen se kuuluu?
V: Se kuuluu Terai-Duar-savannien ja ruohikkoalueiden ekologiseen alueeseen.
Etsiä