Sonetti – historia, rakenne ja riimikaaviot

Sonetti — 14-rivinen runomuoto: historia, rakenne ja riimikaaviot selkeästi esiteltyinä, esimerkit Petrarcasta Shakespearen kautta nykyrunoilijoihin.

Sonetti (italiaksi sonetto) on tiivis ja muotonsa vuoksi helposti tunnistettava runotyyppi. Tyypillisesti sonetti on 14 riviä pitkä ja se rakentuu rytmin ja riimityksen varaan; perinteisesti se on kirjoitettu riimillä, mutta muodossa ja mittassa on eri kielissä omia tapojaan.

Historia

Sonetti syntyi ja vakiintui Italiassa keskiajalla ja saavutti suuren suosion erityisesti renessanssin aikana. Varhaisimpia sonetin muotoon kirjoittaneita runoilijoita oli 1200-luvulla elänyt Giacomo da Lentini. Hänen jälkeensä muoto levisi nopeasti eri kieliin ja runoperinteisiin: merkittäviä varhaisia sonettisteja olivat Dante Alighieri ja Guido Cavalcanti.

Petrarca (Francesco Petrarca) toi sonetin huippuunsa italialaisessa runoudessa ja hänen mallinsa vaikutti laajasti: hänen sonettejaan jäljiteltiin ja muokattiin eri maissa. Esimerkiksi Francisco de Sá de Miranda toi sonetin portugaliin, ja muoto otettiin käyttöön myös Englannissa, missä sitä edistivät mm. Thomas Wyatt ja Henry Howard, Surreyn jaarli.

Sonetti levisi myös Euroopan muihin maihin: kaukaisessa Puolassa sonetteja kirjoittivat mm. Jan Kochanowski, MikołajSęp Szarzyński ja Sebastian Grabowiecki. Monille runoilijoille muodostui tavaksi kirjoittaa sonetteja toisiinsa kytkettyinä sarjoina, niin kutsuttuina sonettisarjoina, joiden yhtenä teemana oli usein rakkaus tai henkinen kamppailu. Myös kuvanveistäjä-taidemaalari Michelangelo kirjoitti sonetteja ja käytti niitä kirjeenvaihdossa, muun muassa Vittoria Colonnan kanssa.

Englanninkielisen sonetin tunnetuimmat edustajat ovat William Shakespeare, joka kirjoitti sonettisarjan, mutta myös aikalaistensa, kuten Ben Jonson, Edmund Spenser, Michael Drayton ja Samuel Daniel, tuotannossa sonettimuoto oli tärkeä. Myöhemmät runoilijat kuten John Donne, John Milton, William Wordsworth, Percy Bysshe Shelley ja John Keats jatkoivat muodon käyttöä ja kehittivät sitä omilla tavoillaan. Yhdysvalloissa mm. Henry Wadsworth Longfellow ja Emma Lazarus kirjoittivat sonetteja.

Rakenne ja tärkeimmät piirteet

Yleisimmin erotetaan kaksi suurta sonettityyppiä:

• Italialainen (petrarkalainen) sonetti: jakautuu oktaaviin (8 riviä) ja sestettiin (6 riviä). Oktaavi esittää usein kuvauksen tai ongelman, ja sestet vastaa siihen, pohtii tai ratkaisee — tämä käännekohta tunnetaan nimellä volta (käännös).
• Englantilainen (shakespearelainen) sonetti: koostuu kolmesta neljän rivin säkeistöstä (nelisäkeet, quatrains) ja päättyy kahden rivin parirunoon (couplet), jonka tehtävä on usein tiivistää tai kääntää aiheen.

Myös mitta vaihtelee kielikohtaisesti. Italiassa sonetit on perinteisesti kirjoitettu hendekasyllabiseen (11-tavuinen) jambiseen tai läheiseen muotoon, kun taas englanninkielinen sonetti on usein kirjoitettu iambiseen pentametriin (kymmenen tavua, viisi tahtia). Suomen kieleen tuotuna mitta ja rytmi eivät aina jäljitä alkuperäistä metrikkaa, mutta muodon tiivis rakenne ja käännöksen painopisteet ovat merkittäviä kielellisessä tulkinnassa.

Riimikaaviot

Aakkosten kirjainmerkinnöillä esitetään sonetin rivien riimijärjestystä eli riimikaaviota. Alla on esitetty yleisiä kaavoja ja niiden selityksiä.

• a-b-a-b, c-d-c-c-d, e-f-e-f, g-g — tyypillinen "englantilaisen" sonetin malli (engl. Shakespearean): kolme nelisäettä ja päätöspariruno (couplet), joka usein kääntää tai tiivistää tekstin.

Perinteisen "italialaisen" tai petrarkalaisen sonetin kaava usein merkitään esimerkiksi näin:

• a-b-b-a, a-b-b-a, c-d-e, c-d-e — yleinen muoto on abba abba cde cde tai abba abba cdcdcd; sekstetin riimit voivat vaihdella (cde cde, cde edc, cdcdcd jne.).

Eräs vaihtoehtoinen englantilainen malli on spenseriläinen sonetti, jonka kehitti Edmund Spenser:

a-b-a-b, b-c-b-c, c-d-c-d, e-e — Spenser yhdisti nelisäkeosaansa ketjutetut riimit, mikä loi jatkuvamman riimi- ja äänteellisen jatkumon säkeiden välille.

Rimmausten järjestys ja sijoittelu vaikuttavat runon jännitteen rakentumiseen: italiassa oktaavin yhtenäisyys (abbaabba) luo tiukan kehän, jonka jälkeen sestetin vapauttaa keskustelun uudelle tasolle, kun taas englanninkielinen malli rakentaa argumenttia vaiheittain kolmessa nelisäkeessä ja lopettaa terävään, usein käänteiseen coupletiin.

Volta — käännöskohtaus

Volta tarkoittaa sonetin sisäistä käännöstä tai sävyvaihdosta: italiassa se sijoittuu tyypillisesti oktaavin ja sestetin väliin (rivin 8–9 tuntumassa), englannilaisessa muodossa volta voi tulla myös parirunoon (rivin 13) tai aiemman nelisäkeen lopussa. Volta on sijoittelu- ja merkityksellistä rakentavaa toimintoa runossa: se siirtää näkökulmaa, esittää ratkaisun tai tuo yllättävän käänteen.

Sonettisarjat ja sonettien kruunu

Runoilijat ovat usein yhdistäneet sonetteja laajemmiksi kokonaisuuksiksi tai sarjoiksi kertoakseen pidempiä tarinoita tai seuratakseen tunnesuhteiden kehitystä. Tällaiset sarjat ovat usein teemallisesti sidoksissa (esim. rakkaus, kaipuu, henkinen kamppailu).

Erityinen muoto on sonettien kruunu (engl. sonnet crown). Kruunussa useiden sonettien ketjussa viimeinen rivi ensimmäisestä sonetista muodostaa ensimmäisen rivin toisesta sonetista jne., ja lopulta viimeisen sonetin viimeinen rivi toistaa ensimmäisen sonetin ensimmäisen rivin, jolloin muodostuu kehä. Slovenialainen runoilija France Prešeren muistetaan erityisesti teoksesta Sonettien seppele, joka on tunnettu esimerkki kruunusta.

Moderni muoto ja variaatiot

1900-luvulla sonetin jäykkä riimikaavio ja tiukka metri menettivät osan asemastaan, mutta muoto ei kadonnut: monet modernit runoilijat ovat muokanneet sonettia, purkaneet sen sääntöjä tai käyttäneet muotoa ironisesti tai uudelleen tulkitsen. Esimerkiksi Edna St. Vincent Millay oli moderni englanninkielinen runoilija, joka usein käytti sonettimuotoa, ja monet nykyrunoilijat jatkavat sonetin käyttöä niin perinteisemmin kuin kokeilevamminkin tavoin.

Nykyään näkee myös vapaamuotoisia sonetteja, lyhennettyjä muunnelmia (esim. Gerard Manley Hopkinsin kehittämä curtal sonnet) ja kielellisesti uudelleenajettuja versioita, joissa riimi ja mitta saattavat olla kevyemmin sidottuja, mutta muodon ajatuksellinen tiiviys säilyy.

Milloin sonetti sopii käytettäväksi?

Sonetti toimii hyvin, kun halutaan:

• asetella tiivis, kiteytetty ajatus tai tunne, joka vaatii huolellista rakennetta;
• korostaa käännöstä tai oivallusta runon lopussa;
• harjoitella säemuotoa, mittaa ja riimitystä runoudessa.

Vaikka sonetti on muotona vanha, sen haasteellisuus ja tiivistämisen mahdollisuudet tekevät siitä edelleen kiinnostavan työkalun sekä perinteiselle että modernille runoudelle.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on sonetti?

K: Kuka oli ensimmäinen soneteistaan tunnettu runoilija?

K: Kuka teki sonettien muodon tunnetuksi?

K: Kuinka monta riviä on perinteisessä "englantilaisessa" tai "Shakespearen" sonetissa?

K: Mikä on englantilaisen sonetin riimikaavio?

K: Kuka kirjoitti joitakin kuuluisia englanninkielisiä sonetteja?

Hae kirjaimella