John Milton (9. joulukuuta 1608 - 8. marraskuuta 1674) oli englantilainen runoilija, uskonnollinen ajattelija ja Englannin kansainyhteisön hallituksen virkamies. Hän on yksi länsimaisen kirjallisuuden merkittävimmistä henkilöistä. Hän on tunnetuin kristillisestä eepoksestaan Paradise Lost. Hänen kirjoituksensa vaikutti sekä myöhempiin runoilijoihin että uskonnollisiin ajattelijoihin.

 

Elämä lyhyesti

John Milton syntyi Lontoossa varakkaan isän pojaksi. Hän sai perus- ja klassisen kasvatuksen St Paul’s Schoolissa ja opiskeli Christ’s Collegessa Cambridge’n yliopistossa, jossa hän suoritti tutkintonsa 1620-luvun lopulla ja 1630-luvun alussa. Opintojensa jälkeen Milton vietti osan 1630-luvusta yksityisessä opiskelussa ja kirjoitti runoja sekä esseitä. Vuonna 1642 hän meni naimisiin Mary Powellin kanssa; avioliitto oli aluksi vaikea ja aiheutti Miltonin kiinnostuksen avioliittokysymyksiin ja ero-oikeuteen liittyviin kirjoituksiin.

Englannin sisällissodan ja kuningasvallan kukistumisen vuosina Milton omistautui myös poliittiselle ja uskonnolliselle kirjoittamiselle. Hän puolusti tasavaltaisia ja vapaampia julkisen keskustelun periaatteita ja työskenteli Commonwealthin hallinnon palveluksessa virassa, joka hoiti hallituksen ulkomaankirjeenvaihtoa (Secretary for Foreign Tongues). Vuonna 1652 Milton menetti näönsä; tästä huolimatta hän jatkoi kirjoittamista kuulemisen ja avustajien avulla diktaten tekstejään.

Keskeiset teokset

  • Areopagitica (1644) – vaikutusvaltainen puolustus sanan- ja painovapaudelle.
  • Useita uskonnollisia ja poliittisia pamfletteja, muun muassa tekstejä ero-oikeudesta (esim. The Doctrine and Discipline of Divorce) ja monarkian kritiikkiä.
  • Paradise Lost (1. painos 1667; laajennettu 1674) – eeppinen runoelma ihmiskunnan langenneisuudesta, joka on Miltonin merkittävin teos.
  • Paradise Regained (1671) ja Samson Agonistes (1671) – myöhemmät suuret työt, joissa käsitellään toisinaan kristillisiä ja klassisia aiheita tragedian ja evankeliumin näkökulmasta.

Kirjallinen tyyli ja teemat

Miltonia arvostetaan erityisesti laajojen eeposten käytetyn kielikuvan, runollisen auktoriteetin ja blank verse -muodon (vapaamittainen jambinen runomitta) vuoksi. Hänen teoksissaan yhdistyvät klassinen oppineisuus, Raamatun kertomukset ja oman aikansa poliittiset-uskonnolliset kysymykset. Paradise Lost kuvaa langennutta maailmaa, Jumalan oikeutta, ihmisen vapautta ja vastuun teemaa; siinä esiintyvä Saatana on monitasoinen ja moniulotteinen hahmo, mikä on herättänyt vuosisatojen aikana laajaa keskustelua ja tulkintoja.

Vaikutus ja perintö

Miltonin vaikutus englanninkieliseen kirjallisuuteen on valtava: häntä pidetään yhdeksi Englannin kansalliseepoksen tekijöistä ja hänen tyylilleen on annettu nimitys "miltonic". Hänen ajatuksensa sananvapaudesta, uskonnollisesta omantunnosta ja valistuneesta keskustelusta ovat olleet vaikutusvaltaisia myös myöhemmissä yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Monet romanttiset ja myöhemmät runoilijat — kuten William Blake, William Wordsworth ja Percy Bysshe Shelley — lukivat ja kommentoivat Miltonia aktiivisesti, ja hänen teoksensa ovat olleet keskeisiä tutkimuskohteita humanistisessa ja kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.

Viimeiset vuodet

Restoraation jälkeen (1660) Milton joutui hetkellisesti epäilyksen kohteeksi, mutta pääsi lopulta vapaaksi ja jatkoi kirjoittamista. Hän kuoli Lontoossa vuonna 1674. Vaikka hänen elinaikanaan kritiikkiäkin esitettiin, hänen maineensa kasvoi kuoleman jälkeen mitä laajimmin — tänä päivänä Miltonin sijoitetaan länsimaisen kirjallisuuden suurten runoilijoiden joukkoon.