Dante Alighieri (italiaksi: [duˈrante deʎʎ aliˈɡjɛːri]), joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Dante (ital: [ˈdante], UK: /ˈdænti/, US: /ˈdɑːnteɪ/; n. 1265 - 14. syyskuuta 1321) oli merkittävä italialainen myöhäiskeskiajan/varhaisrenessanssin runoilija ja ajattelija. Hänen keskeistä teostaan, Commediaa (Jumalallinen komedia), pidetään yhtenä suurimmista italiankielisistä kirjallisista teoksista ja laajasti maailmankirjallisuuden mestariteoksena.

Elämä ja poliittinen aktiivisuus

Dante syntyi Firenzen seudulla noin vuonna 1265 aatelisperheeseen (hänen isänsä oli Alighiero di Bellincione ja äitinsä useimmiten mainittu nimellä Bella). Nuorena hän sai pohjan klassiselle ja kirkolliselle kasvatukselle sekä osallistui kaupungin julkiseen elämään. Dante kuului niin kutsuttuihin valkoihin guelfeihin, jotka joutuivat taisteluun mustien guelfien kanssa polittisesta vallasta. Vuonna 1302 poliittinen vallanvaihto ja tuomio maanpakoon katkaisivat hänen yhteytensä Firenzeen: hän eli loppuelämänsä maanpaossa ja muutti useisiin Pohja-Italian kaupunkeihin, kuten Veronaan, Luccaan, Piraan ja lopulta Ravennaan, jossa hän kuoli 14. syyskuuta 1321.

Keskeiset teokset

Danten tuotanto kattaa runoutta, proosaa ja poliittista filosofiaa. Tärkeimpiä ovat:

  • La Vita Nuova – runollinen teos ja proosan sekä sonettien yhdistelmä, jossa kuvaillaan hänen rakkaustaan Beatriceen ja runollista kasvuaan;
  • Commedia (Jumalainen komedia) – epookkinen allegorinen eeppinen runo, jossa Dante kuvaa matkaa helvetin (Inferno), kiirastulen (Purgatorio) ja taivaan (Paradiso) läpi. Teos on jaettu kolmeen osaankaan eli canticheen: Inferno (34 laulua), Purgatorio (33 laulua) ja Paradiso (33 laulua); yhteensä teoksessa on 100 laulua;
  • Convivio – runojen ja filosofisten kommentaarien kokoelma kansankielellä;
  • De Monarchia – latina kielinen poliittinen traktatti, jossa Dante puolustaa maallisen monarkian ja keisarin roolia kirkon rinnalla.

Kieli ja runomuoto

Dante kirjoitti suurimman osan tuotannostaan kansankielellä, natiivisella toscanan murteella, mikä oli merkittävä valinta aikakaudella, jolloin oppineempi kirjallisuus tehtiin latinaksi. Hänen kielivalintansa ja kirjallinen työnsä vaikuttivat ratkaisevasti standardinmuodostukseen, minkä vuoksi häntä kutsutaan usein "italian kielen isäksi". Danten runomuotojen tunnetuin keksintö tai ainakin vakava kehittäminen on terza rima -rimaatiomuoto (ABA BCB CDC ...), joka antaa Jumalaiselle komedialle sen rytmin ja tiukan rakenteen. Tekstin sanasto on rikas: siinä yhdistyvät klassinen antihiiin perintö, kirkollinen latina ja käytännön kuvaus keskiajan elämästä.

Jumalainen komedia: rakenne ja teemat

Jumalainen komedia on yhtä aikaa henkilökohtainen matkakertomus, poliittinen kritiikki, teologinen ja filosofinen oppimäärä sekä historiallinen kronikka. Teoksen pääteemat käsittelevät syntiä ja arvojen järjestystä, jumalallista oikeutta, henkilökohtaista katumusta ja pelastusta. Danten oppaana alussa on Virgil (kaukainen symboli inhimilliselle järjelle), ja myöhemmin Beatrice (jumalallinen rakkaus ja usko) kuljettaa Dantea kohti jumalallista näkemystä. Teos sisältää lukuisia historiallisiin ja aikalaistuttuihin henkilöihin viittaavia kohtia, mikä tekee siitä myös arvokkaan lähteen aikakautensa asenteista ja tapahtumista.

Vastaanotto ja vaikutus

Danten maine kasvoi nopeasti hänen kuolemansa jälkeen; ensimmäinen elämäkerta hänestä kirjoitti aikalainen Giovanni Villani. Dante on inspiroinut taidetta, musiikkia, teologiaa ja kirjallisuutta lähes seitsemän vuosisadan ajan. Häntä pidetään yhdessä Petrarcan ja Boccaccion kanssa italialaisen kirjallisuuden perustajina — usein viitaten heihin kolektiivisesti tärkeinä vaikuttajina kansalliselle kirjallisuudelle. Inferno on teoksen tunnetuin ja laajimmin kuvattu osa; siinä Danten näkemykset helvetistä ovat säilyttäneet asemansa kuvastollisina ja kulttuurisesti merkittävinä.

Danten merkitys on moninainen: hän oli runoilija, poliitikko, filosofinen ajattelija ja kielen uudistaja. Hänen teoksensa ovat yhä tutkittuja, käännettyjä ja esitettyjä maailmanlaajuisesti, ja ne vaikuttavat yhä käsityksiimme keskiajan maailmasta, etiikasta ja kirjallisuuden voimasta.