Dante Alighieri: Jumalaisen komedian tekijä ja italian kielen isä
Dante Alighieri (italiaksi: [duˈrante deʎʎ aliˈɡjɛːri]), joka tunnetaan yksinkertaisesti nimellä Dante (ital: [ˈdante], UK: /ˈdænti/, US: /ˈdɑːnteɪ/; n. 1265 - 14. syyskuuta 1321) oli merkittävä italialainen myöhäiskeskiajan/varhaisrenessanssin runoilija ja ajattelija. Hänen keskeistä teostaan, Commediaa (Jumalallinen komedia), pidetään yhtenä suurimmista italiankielisistä kirjallisista teoksista ja laajasti maailmankirjallisuuden mestariteoksena.
Elämä ja poliittinen aktiivisuus
Dante syntyi Firenzen seudulla noin vuonna 1265 aatelisperheeseen (hänen isänsä oli Alighiero di Bellincione ja äitinsä useimmiten mainittu nimellä Bella). Nuorena hän sai pohjan klassiselle ja kirkolliselle kasvatukselle sekä osallistui kaupungin julkiseen elämään. Dante kuului niin kutsuttuihin valkoihin guelfeihin, jotka joutuivat taisteluun mustien guelfien kanssa polittisesta vallasta. Vuonna 1302 poliittinen vallanvaihto ja tuomio maanpakoon katkaisivat hänen yhteytensä Firenzeen: hän eli loppuelämänsä maanpaossa ja muutti useisiin Pohja-Italian kaupunkeihin, kuten Veronaan, Luccaan, Piraan ja lopulta Ravennaan, jossa hän kuoli 14. syyskuuta 1321.
Keskeiset teokset
Danten tuotanto kattaa runoutta, proosaa ja poliittista filosofiaa. Tärkeimpiä ovat:
- La Vita Nuova – runollinen teos ja proosan sekä sonettien yhdistelmä, jossa kuvaillaan hänen rakkaustaan Beatriceen ja runollista kasvuaan;
- Commedia (Jumalainen komedia) – epookkinen allegorinen eeppinen runo, jossa Dante kuvaa matkaa helvetin (Inferno), kiirastulen (Purgatorio) ja taivaan (Paradiso) läpi. Teos on jaettu kolmeen osaankaan eli canticheen: Inferno (34 laulua), Purgatorio (33 laulua) ja Paradiso (33 laulua); yhteensä teoksessa on 100 laulua;
- Convivio – runojen ja filosofisten kommentaarien kokoelma kansankielellä;
- De Monarchia – latina kielinen poliittinen traktatti, jossa Dante puolustaa maallisen monarkian ja keisarin roolia kirkon rinnalla.
Kieli ja runomuoto
Dante kirjoitti suurimman osan tuotannostaan kansankielellä, natiivisella toscanan murteella, mikä oli merkittävä valinta aikakaudella, jolloin oppineempi kirjallisuus tehtiin latinaksi. Hänen kielivalintansa ja kirjallinen työnsä vaikuttivat ratkaisevasti standardinmuodostukseen, minkä vuoksi häntä kutsutaan usein "italian kielen isäksi". Danten runomuotojen tunnetuin keksintö tai ainakin vakava kehittäminen on terza rima -rimaatiomuoto (ABA BCB CDC ...), joka antaa Jumalaiselle komedialle sen rytmin ja tiukan rakenteen. Tekstin sanasto on rikas: siinä yhdistyvät klassinen antihiiin perintö, kirkollinen latina ja käytännön kuvaus keskiajan elämästä.
Jumalainen komedia: rakenne ja teemat
Jumalainen komedia on yhtä aikaa henkilökohtainen matkakertomus, poliittinen kritiikki, teologinen ja filosofinen oppimäärä sekä historiallinen kronikka. Teoksen pääteemat käsittelevät syntiä ja arvojen järjestystä, jumalallista oikeutta, henkilökohtaista katumusta ja pelastusta. Danten oppaana alussa on Virgil (kaukainen symboli inhimilliselle järjelle), ja myöhemmin Beatrice (jumalallinen rakkaus ja usko) kuljettaa Dantea kohti jumalallista näkemystä. Teos sisältää lukuisia historiallisiin ja aikalaistuttuihin henkilöihin viittaavia kohtia, mikä tekee siitä myös arvokkaan lähteen aikakautensa asenteista ja tapahtumista.
Vastaanotto ja vaikutus
Danten maine kasvoi nopeasti hänen kuolemansa jälkeen; ensimmäinen elämäkerta hänestä kirjoitti aikalainen Giovanni Villani. Dante on inspiroinut taidetta, musiikkia, teologiaa ja kirjallisuutta lähes seitsemän vuosisadan ajan. Häntä pidetään yhdessä Petrarcan ja Boccaccion kanssa italialaisen kirjallisuuden perustajina — usein viitaten heihin kolektiivisesti tärkeinä vaikuttajina kansalliselle kirjallisuudelle. Inferno on teoksen tunnetuin ja laajimmin kuvattu osa; siinä Danten näkemykset helvetistä ovat säilyttäneet asemansa kuvastollisina ja kulttuurisesti merkittävinä.
Danten merkitys on moninainen: hän oli runoilija, poliitikko, filosofinen ajattelija ja kielen uudistaja. Hänen teoksensa ovat yhä tutkittuja, käännettyjä ja esitettyjä maailmanlaajuisesti, ja ne vaikuttavat yhä käsityksiimme keskiajan maailmasta, etiikasta ja kirjallisuuden voimasta.
Dante Alighieri, jonka Giotto maalasi Bargellon palatsin kappeliin Firenzessä. Tämä vanhin muotokuva Dantesta on maalattu hänen elinaikanaan ennen hänen karkotustaan kotikaupungistaan.
Dante-muotokuva Firenzen Palazzo dei Giudicin freskosta.
Life
Dante Alighieri syntyi vuonna 1265, 14. toukokuuta ja 13. kesäkuuta välisenä aikana, nimellä "Durante Alighieri". n. 1450 (Uffizin galleria). Hänen perheensä oli Firenzessä merkittävä ja tuki paavinvaltaa. Runoilijan äiti oli Bella degli Abati. Hän kuoli, kun Dante oli seitsemänvuotias, ja Alighiero meni pian uudelleen naimisiin Lapa di Chiarissimo Cialuffin kanssa. Lapalla oli kaksi lasta, Danten veli Francesco ja sisar "Tana" ( lyhennetty versio sanasta "Gaetana").
Dante taisteli guinealaisten joukkojen etulinjassa Campaldinon taistelussa (11. kesäkuuta 1289). Voiton jälkeen Dante sai merkittävän aseman julkisessa elämässä.
Kun Dante oli 12-vuotias, vuonna 1277, hän meni naimisiin Gemma di Manetto Donatin kanssa. Dante oli jo rakastunut toiseen tyttöön, Beatrice Portinariin, joka mainitaan myös "Jumalaisessa komediassa" (tunnetaan myös nimellä Bice). Vuosia sen jälkeen, kun Dante oli mennyt naimisiin Gemman kanssa, hän tapasi Beatricen uudelleen. Hän oli kiinnostunut runojen kirjoittamisesta.
Dante sai Gemman kanssa kuusi lasta: Jacopo, Pietro, Giovanni, Gabrielle Alighieri ja Antonia.
Koulutus, nuoriso ja runous
Danten koulutuksesta ei tiedetä paljoakaan, ja hänen oletetaan opiskelleen kotona. Tiedetään, että hän opiskeli toscanalaista runoutta. Hänen kiinnostuksensa sai hänet tutustumaan trubaduurien oksitanilaiseen runouteen ja klassisen antiikin latinalaiseen runouteen (erityisesti Vergiliukseen). 18-vuotiaana Dante tapasi Guido Cavalcantin, Lapo Giannin, Cino da Pistoian ja pian sen jälkeen Brunetto Latinin; yhdessä heistä tuli Dolce Stil Novon ("Makea uusi tyyli") johtajia. Brunetto sai myöhemmin erityismaininnan Jumalallisessa komediassa (Inferno, XV, 28) siitä, mitä hän oli opettanut Dantea.
Hänen teoksensa La Vita Nuova mukaan hän tapasi yhdeksänvuotiaana Folco Portinarin tyttären Beatrice Portinarin, johon hän rakastui "ensisilmäyksellä" ja ilmeisesti puhumatta tyttärelleen. Hän näki naisen usein 18 ikävuoden jälkeen ja vaihtoi usein terveisiä kadulla, mutta hän ei koskaan tuntenut häntä kunnolla - hän näytti tehokkaasti esimerkkiä niin sanotusta "hovirakkaudesta". Dante antoi jälkensä Stil Novolle. Rakkaus Beatriceen (kuten eri tavalla Petrarca osoittaisi Lauraansa kohtaan) olisi ilmeisesti runouden ja elämän syy yhdessä poliittisten intohimojen kanssa. Monissa hänen runoissaan hän esiintyy kuin puolijumalana, joka valvoo häntä jatkuvasti.
Kun Beatrice kuoli vuonna 1290, Dante yritti löytää "apua" latinalaisesta kirjallisuudesta.
Sen jälkeen hän omistautui filosofisille opinnoille uskonnollisissa kouluissa, kuten Santa Maria Novellan dominikaanikoulussa. Tätä "liiallista" intohimoa filosofiaa kohtaan kritisoi myöhemmin hahmo Beatrice teoksessa Purgatorio, joka on Jumalaisen komedian toinen kirja.
Danten patsas Firenzen Uffizissa.
Maanpakolaisuus ja kuolema
Bonifatius erotti nopeasti muut edustajat ja pyysi yksin Danten jäämään Roomaan. Samaan aikaan (1. marraskuuta 1301) Kaarle de Valois tunkeutui Firenzeen mustien guelfien kanssa, jotka tuhosivat seuraavien kuuden päivän aikana suuren osan kaupungista ja tappoivat monia vihollisiaan. Uusi mustagelfellien hallitus asetettiin virkaan, ja Messer Cante dei Gabrielli di Gubbio nimitettiin Firenzen Podestaksi. Dante pantiin maanpakoon kahdeksi vuodeksi ja määrättiin maksamaan suuri rahamäki.
Dante ei maksanut rahoja, osittain siksi, että hän uskoi olevansa syytön, ja osittain siksi, että mustat guelufilaiset olivat varastaneet kaikki hänen tarvitsemansa Firenzessä. Hänet tuomittiin elinkautiseen maanpakoon, ja jos hän palaisi Firenzeen maksamatta rahoja, hänet voitaisiin polttaa roviolla.
Maanpaossa hän ryhtyi etsimään pohjaa Jumalalliselle komedialle, joka on 100 kantoa käsittävä teos, joka on jaettu kolmeen kirjaan, joissa kussakin on kolmekymmentäkolme kantoa ja yksi johdantokantti.
Hän meni Veronaan Bartolomeo I della Scalan vieraaksi ja muutti sitten Sarzanaan Liguriaan. Myöhemmin hänen oletetaan asuneen Luccassa Madame Gentuccan kanssa. Joidenkin epävarmojen lähteiden mukaan hän oli myös Pariisissa vuosina 1308-1310. Vuonna 1310 Luxemburgin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Henrik VII marssitti 5 000 sotilasta Italiaan. Dante näki hänessä uuden Kaarle Suuren, joka palauttaisi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin viran ja ottaisi Firenzen takaisin haltuunsa mustilta guelfeilta. Hän kirjoitti Henrikille ja useille italialaisille ruhtinaille ja vaati heitä tuhoamaan mustat guelfit. Sekoittaen uskonnon ja yksityiset huolenaiheet hän vetosi Jumalan pahimpaan vihaan kaupunkiaan vastaan ja ehdotti useita erityisiä kohteita, jotka osuivat yksiin hänen henkilökohtaisten vihollistensa kanssa. Tänä aikana hän kirjoitti Jumalaisen komedian kaksi ensimmäistä kirjaa.
Kun Dante kuoli Ravennassa, Ravennan ruumiin vartijat panivat luut luostarin valeseinään. Vuonna 1829 hänelle kuitenkin rakennettiin hauta Firenzeen Santa Crocen basilikaan. Tuo hauta on siitä lähtien ollut tyhjä, ja Danten ruumis on edelleen Ravennassa, kaukana maasta, jota hän niin kovasti rakasti. Firenzessä sijaitsevan haudan etupuolella lukee Onorate l'altissimo poeta, mikä tarkoittaa karkeasti käännettynä "Kunnioita ylhäisintä runoilijaa".
Galleria
· 
Danten patsas Piazza Danten aukiolla Napolissa
· 
Dante Alighierin kuolemanaamio (Palazzo Vecchiossa, Firenzessä).
· 
Dante Alighierin muistohauta Basilica di Santa Crocessa Firenzessä.
· 
Danten hauta Ravennassa, rakennettu vuonna 1780.
· 
Erminio Blottan kirjoittama Dante, Blvd. Oroño Rosario, Argentiina
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Kuka oli Dante Alighieri?
V: Dante Alighieri oli merkittävä italialainen runoilija myöhäiskeskiajalla/varhaisrenessanssiajalla. Hänet tunnetaan keskeisestä teoksestaan Commedia (Jumalallinen komedia), jota pidetään yhtenä italian kielen suurimmista kirjallisista teoksista ja maailmankirjallisuuden mestariteoksena.
K: Millä nimellä Dantea kutsutaan?
V: Dantea kutsutaan usein "italian kielen isäksi" ja il Sommo Poeta (korkein runoilija). Hänet tunnetaan myös yhtenä "kolmesta lähteestä" Petrarcan ja Boccaccion ohella.
Kysymys: Milloin Dante eli?
V: Dante eli noin vuosina 1265-1321.
K: Mikä on Jumalallinen komedia?
V: Jumalallinen komedia on Dante Alighierin kirjoittama eeppinen runoelma, joka koostuu kolmesta kirjasta - Inferno, Purgatorio ja Paradiso - joista kukin sisältää 33 kantosta. Se on ollut taiteilijoiden inspiraation lähde lähes seitsemän vuosisadan ajan.
Kysymys: Mikä on Jumalaisen komedian kuuluisin jakso?
V: Jumalaisen komedian tunnetuin osa on sen ensimmäinen kolmannes, joka koostuu 34 kantosta ja jonka nimi on Inferno ja joka sisältää Danten näkemyksen helvetistä.
K: Kuka kirjoitti ensimmäisen elämäkerran Dante Alighieristä?
V: Giovanni Villani kirjoitti ensimmäisen elämäkerran.
