Dante Alighieri

Life

Dante Alighieri syntyi vuonna 1265, 14. toukokuuta ja 13. kesäkuuta välisenä aikana, nimellä "Durante Alighieri". n. 1450 (Uffizin galleria). Hänen perheensä oli Firenzessä merkittävä ja tuki paavinvaltaa. Runoilijan äiti oli Bella degli Abati. Hän kuoli, kun Dante oli seitsemänvuotias, ja Alighiero meni pian uudelleen naimisiin Lapa di Chiarissimo Cialuffin kanssa. Lapalla oli kaksi lasta, Danten veli Francesco ja sisar "Tana" ( lyhennetty versio sanasta "Gaetana").

Dante taisteli guinealaisten joukkojen etulinjassa Campaldinon taistelussa (11. kesäkuuta 1289). Voiton jälkeen Dante sai merkittävän aseman julkisessa elämässä.

Kun Dante oli 12-vuotias, vuonna 1277, hän meni naimisiin Gemma di Manetto Donatin kanssa. Dante oli jo rakastunut toiseen tyttöön, Beatrice Portinariin, joka mainitaan myös "Jumalaisessa komediassa" (tunnetaan myös nimellä Bice). Vuosia sen jälkeen, kun Dante oli mennyt naimisiin Gemman kanssa, hän tapasi Beatricen uudelleen. Hän oli kiinnostunut runojen kirjoittamisesta.

Dante sai Gemman kanssa kuusi lasta: Jacopo, Pietro, Giovanni, Gabrielle Alighieri ja Antonia.

Koulutus, nuoriso ja runous

Danten koulutuksesta ei tiedetä paljoakaan, ja hänen oletetaan opiskelleen kotona. Tiedetään, että hän opiskeli toscanalaista runoutta. Hänen kiinnostuksensa sai hänet tutustumaan trubaduurien oksitanilaiseen runouteen ja klassisen antiikin latinalaiseen runouteen (erityisesti Vergiliukseen). 18-vuotiaana Dante tapasi Guido Cavalcantin, Lapo Giannin, Cino da Pistoian ja pian sen jälkeen Brunetto Latinin; yhdessä heistä tuli Dolce Stil Novon ("Makea uusi tyyli") johtajia. Brunetto sai myöhemmin erityismaininnan Jumalallisessa komediassa (Inferno, XV, 28) siitä, mitä hän oli opettanut Dantea.

Hänen teoksensa La Vita Nuova mukaan hän tapasi yhdeksänvuotiaana Folco Portinarin tyttären Beatrice Portinarin, johon hän rakastui "ensisilmäyksellä" ja ilmeisesti puhumatta tyttärelleen. Hän näki naisen usein 18 ikävuoden jälkeen ja vaihtoi usein terveisiä kadulla, mutta hän ei koskaan tuntenut häntä kunnolla - hän näytti tehokkaasti esimerkkiä niin sanotusta "hovirakkaudesta". Dante antoi jälkensä Stil Novolle. Rakkaus Beatriceen (kuten eri tavalla Petrarca osoittaisi Lauraansa kohtaan) olisi ilmeisesti runouden ja elämän syy yhdessä poliittisten intohimojen kanssa. Monissa hänen runoissaan hän esiintyy kuin puolijumalana, joka valvoo häntä jatkuvasti.

Kun Beatrice kuoli vuonna 1290, Dante yritti löytää "apua" latinalaisesta kirjallisuudesta.

Sen jälkeen hän omistautui filosofisille opinnoille uskonnollisissa kouluissa, kuten Santa Maria Novellan dominikaanikoulussa. Tätä "liiallista" intohimoa filosofiaa kohtaan kritisoi myöhemmin hahmo Beatrice teoksessa Purgatorio, joka on Jumalaisen komedian toinen kirja.

Danten patsas Firenzen Uffizissa.

Maanpakolaisuus ja kuolema

Bonifatius erotti nopeasti muut edustajat ja pyysi yksin Danten jäämään Roomaan. Samaan aikaan (1. marraskuuta 1301) Kaarle de Valois tunkeutui Firenzeen mustien guelfien kanssa, jotka tuhosivat seuraavien kuuden päivän aikana suuren osan kaupungista ja tappoivat monia vihollisiaan. Uusi mustagelfellien hallitus asetettiin virkaan, ja Messer Cante dei Gabrielli di Gubbio nimitettiin Firenzen Podestaksi. Dante pantiin maanpakoon kahdeksi vuodeksi ja määrättiin maksamaan suuri rahamäki.

Dante ei maksanut rahoja, osittain siksi, että hän uskoi olevansa syytön, ja osittain siksi, että mustat guelufilaiset olivat varastaneet kaikki hänen tarvitsemansa Firenzessä. Hänet tuomittiin elinkautiseen maanpakoon, ja jos hän palaisi Firenzeen maksamatta rahoja, hänet voitaisiin polttaa roviolla.

Maanpaossa hän ryhtyi etsimään pohjaa Jumalalliselle komedialle, joka on 100 kantoa käsittävä teos, joka on jaettu kolmeen kirjaan, joissa kussakin on kolmekymmentäkolme kantoa ja yksi johdantokantti.

Hän meni Veronaan Bartolomeo I della Scalan vieraaksi ja muutti sitten Sarzanaan Liguriaan. Myöhemmin hänen oletetaan asuneen Luccassa Madame Gentuccan kanssa. Joidenkin epävarmojen lähteiden mukaan hän oli myös Pariisissa vuosina 1308-1310. Vuonna 1310 Luxemburgin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Henrik VII marssitti 5 000 sotilasta Italiaan. Dante näki hänessä uuden Kaarle Suuren, joka palauttaisi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin viran ja ottaisi Firenzen takaisin haltuunsa mustilta guelfeilta. Hän kirjoitti Henrikille ja useille italialaisille ruhtinaille ja vaati heitä tuhoamaan mustat guelfit. Sekoittaen uskonnon ja yksityiset huolenaiheet hän vetosi Jumalan pahimpaan vihaan kaupunkiaan vastaan ja ehdotti useita erityisiä kohteita, jotka osuivat yksiin hänen henkilökohtaisten vihollistensa kanssa. Tänä aikana hän kirjoitti Jumalaisen komedian kaksi ensimmäistä kirjaa.

Kun Dante kuoli Ravennassa, Ravennan ruumiin vartijat panivat luut luostarin valeseinään. Vuonna 1829 hänelle kuitenkin rakennettiin hauta Firenzeen Santa Crocen basilikaan. Tuo hauta on siitä lähtien ollut tyhjä, ja Danten ruumis on edelleen Ravennassa, kaukana maasta, jota hän niin kovasti rakasti. Firenzessä sijaitsevan haudan etupuolella lukee Onorate l'altissimo poeta, mikä tarkoittaa karkeasti käännettynä "Kunnioita ylhäisintä runoilijaa".

Galleria