Stamfordin sillan taistelu

Tausta

Englannin kuningas Edward Tunnustaja kuoli tammikuussa 1066 jättämättä perillistä. Tämä aiheutti kamppailun siitä, kenestä tulisi kuningas hänen jälkeensä. Useat eri puolilta Luoteis-Eurooppaa kotoisin olevat ehdokkaat katsoivat kukin, että heidän pitäisi olla seuraava kuningas. Näihin kuului myös Norjan kuningas Harald Hardrada. Anglosaksisen kronikan mukaan norjalaiset kokosivat 300 laivan laivaston hyökätäkseen Englantiin. Norjan armeijaan kuului noin 11 000 miestä. Syyskuussa Englannin rannikolle saapunut Hardrada sai seurakseen joukkoja, jotka Tostig Godwinson oli värvännyt Flanderissa ja Skotlannissa. Tostig oli vihainen vanhemmalle veljelleen Haroldille (jonka Witan oli valinnut kuninkaaksi Edwardin kuoltua). Hän menetti asemansa Northumbrian jaarlina ja joutui maanpakoon vuonna 1065. Tostig oli keväällä 1066 järjestänyt useita hyökkäyksiä Sussexin rannikolla sijaitsevaan Englantiin. Kuningas uskoi, että Tostigin hyökkäys rannikolle oli merkki siitä, että Normandian herttua Vilhelm oli hyökkäämässä Englantiin.

Loppukesällä 1066 norjalaisjohtoiset hyökkääjät purjehtivat ensin Humber- ja sitten Ouse-jokea pitkin ennen kuin he hyökkäsivät Yorkiin. Kun he rantautuivat Riccallissa, Godwinson sai silloin ensimmäisen kerran tietää heidän hyökkäyksestään. 20. syyskuuta he kukistivat Fulfordin taistelussa pohjoisen Englannin armeijan, jota johtivat Mercian jaarli Edwin ja hänen veljensä Northumbrian jaarli Morcar. Tämän voiton jälkeen he saivat Yorkin antautumaan. He valtasivat kaupungin lyhyeksi aikaa ja ottivat kaupungista panttivankeja ja tarvikkeita. Sitten he palasivat laivoihinsa Riccallissa. Hardrada tarjosi northumbrialaisille rauhaa vastineeksi siitä, että nämä tukisivat hänen valtaistuintaistoaan. Sitten hän vaati lisää panttivankeja koko Yorkshiresta.

Tällä hetkellä Godwinson oli Etelä-Englannissa. Hän odotti Normandian herttuan hyökkäystä Ranskasta. Herttua William oli toinen Englannin valtaistuimelle pyrkijä. Kun Godwinson sai tietää norjalaishyökkäyksestä, hän suuntasi kovaa vauhtia pohjoiseen kotikärryjensä ja niin monen thegnin kanssa kuin pystyi keräämään. Hän teki matkan Lontoosta Yorkshireen, noin 190 mailin matkan, vain neljässä päivässä. Godwinson sai tietää, että northumbrialaiset oli määrätty lähettämään lisää panttivankeja ja tarvikkeita norjalaisille Stamford Bridgelle. Godwinson kiirehti Yorkin kautta hyökätäkseen heidän kimppuunsa tässä paikassa 25. syyskuuta. Ennen kuin englantilainen armeija tuli näkyviin, hyökkääjät eivät edes tienneet, että lähistöllä oli englantilainen armeija.

Taistelu

Kukaan ei ole varma taistelun tarkasta tapahtumapaikasta. Paikkaa ei ole merkitty luostarilla, wikt:markkerilla tai ristillä. Kaupungin lounaispuolella sijaitseva alue, jota kutsutaan nimellä "battle flats", saattaa kuitenkin olla taistelun todellinen tapahtumapaikka. Viikingit yllätettiin täysin. He lepäsivät päivän helteessä. Hardrada oli niin luottavainen, että hän jätti kolmanneksen viikinkijoukoista sekä suuren osan armeijan panssareista leiriinsä Riccallissa. Englannin armeijan hyökätessä alamäkeen monet viikingeistä olivat täysin valmistautumattomia. Pääosa viikinkien armeijasta oli sillan toisella puolella. Pieni viikinkijoukko piti hallussaan sillan lähestymiskohdan, mutta heidät lakaistiin nopeasti syrjään. Legendan mukaan yksi ainoa viikinkisoturi piti kapean sillan jonkin aikaa englantilaisia vastaan. Hän tappoi noin 40 englantilaissoturia ennen kuin hänet tapettiin.

Sitä seuranneissa rajuissa taisteluissa sekä Hardrada että Tostig saivat surmansa. Suurin osa sillalla olleista viikingeistä sai surmansa. Alkuperäisestä 300 aluksen laivastosta oli jäljellä vain 24 laivan miehitys paluumatkalla Norjaan. On sanottu, että ennen taistelujen alkamista Godwinson tarjoutui palauttamaan veljelleen kreivin arvon, jos tämä vaihtaisi puolta. Tostig kuitenkin kieltäytyi jyrkästi.

Jälkivaikutukset

Stamford Bridge oli Godwinsonille tärkeä voitto. Se osoitti, että hän oli erittäin pätevä komentaja. Se osoitti myös, miten hyvin hänen kotikärrynsä olivat koulutettuja. Stamford Bridge jää kuitenkin aina Hastingsin taistelun varjoon, joka käytiin vajaat kolme viikkoa myöhemmin. Stamford Bridgen taistelu jätti Godwinsonin armeijan hyvin väsyneeksi ja levon tarpeessa. Hän oli menettänyt kahden kreivinsä joukot aiemmassa taistelussa. Hän sai kuitenkin uutisen, että herttua William oli noussut maihin. Hän marssitti väsyneen armeijansa nopeasti Lontooseen ja pysähtyi Waltham Abbeyhin tarpeeksi pitkäksi aikaa rukoilemaan uuden voiton puolesta. Lokakuun 12. päivänä hän oli Lontoossa yrittäen löytää lisää sotilaita, joita hän voisi lisätä armeijaansa ennen kuin hän kohtaa Williamin Hastingsissa. Lokakuun 14. päivänä Godwinson muodosti armeijansa harjanteelle, josta hän katsoi alas taistelukentälle. Tästä alkoi Hastingsin taistelu ja anglosaksisen vallan loppu Englannissa.