Filippin taistelu oli toisen triumviraatin sotien ratkaiseva kohtaaminen vuonna 42 eaa., jossa Marcus Antoniuksen ja Octaviuksen joukot mittelivät Brutuksen ja Cassiuksen – eli Julius Caesarin salamurhaajien – viimeisten merkittävien kannattajien kanssa Filippissä, Rooman Makedonian maakunnassa. Tapahtumaa ohjasi triumviraatin pyrkimys kostaa Julius Caesarin murha ja palauttaa vallan kahdelle vahvimmalle johtajalle, Antoniukselle ja Octavianukselle.

Taistelu koostui kahdesta erillisestä yhteenotosta, jotka käytiin muinaisen kaupungin länsipuolella olevalle tasangolle. Ensimmäinen yhteenotto sijoittui lokakuun ensimmäiselle viikolle; siinä Brutus kohtasi Octaviuksen joukot, kun taas Antonius kävi taisteluun Cassiuksen väkeä vastaan. Maasto oli laaja ja avoin, mikä teki siitä soveliaan tapahtumapaikan suurten legioona-aarrojen väliselle, järjestäytyneelle sotimiselle.

Ensimmäisessä yhteenotossa Brutus onnistui painostamaan Octavianusta ja tunkeutui hetkellisesti hänen legiooniensa leiriin. Etelämpänä Cassius kuitenkin kärsi tappion Antoniuksen käsissä ja teki itsemurhan kuultuaan väärän tiedon, jonka mukaan myös Brutus oli epäonnistunut. Cassiuksen kuolema oli Liberatorien moraalinen ja strateginen isku: vaikka kentällä tilanne ei ollut vielä ratkaistu, menetti tappio heidän kokeneimman ja vaikutusvaltaisimman sotilasjohtajansa.

Ensimmäisen taistelupäivän jälkeen molemmat osapuolet kokoontuivat uudelleen leireihinsä; kumpikin vei mukanaan vangittuja, saalista ja tappioita. Taktisesti ensimmäinen yhteenotto jäi osin tasatilanteeksi, mutta Cassiuksen menetys vaikeutti vastaanpuolen pitkän aikavälin kykyä jatkaa sodankäyntiä yhtenäisenä joukkona.

Toinen ja ratkaiseva yhteenotto käytiin 23. lokakuuta. Tässä taistelussa Brutuksen joukot murtuivat ja tappiot olivat ratkaisevia; Brutus itse teki lopulta itsemurhan, jolloin triumviraatti saavutti käytännössä määräävän vallan koko Rooman tasavallan alueella. Filippien voitto merkitsi keinoa estää järjestäytyneen vastarinnan palaaminen ja käytännössä päätti suurimman osan republikaanisesta sotilaallisesta uhasta.

Seuraukset olivat merkittävät: Antoniuksen asema nousi suureen arvoon – Filippien voitto oli hänen uransa huippukohta ja vahvisti hänen asemaansa toisen triumviraatin vanhempana kumppanina. Samanaikaisesti Octavianus vahvisti vaikutusvaltaansa, mikä loi pohjan myöhemmälle valtataistelulle ja Octavianuksen lopulliselle nousulle keisariksi. Filippien taistelu merkitsi myös sitä, että monet republikaanisen puolueen kannattajat joutuivat pakenemaan, antautumaan tai kohtaamaan proskriptiot ja omaisuuden takavarikoinnit triumviraatin järjestelmässä.

Filippien taistelun perintö näkyy sekä poliittisesti että kulttuurisesti: se päätti avoimen armeijan mittakaavan sisällissodan, joka seurasi Caesarin murhaa, ja avasi tien roomalaisen vallan uudenlaiseen keskittämiseen. Taistelun tapahtumia on kuvattu myös kirjallisuudessa ja teatterissa – esimerkiksi William Shakespearen näytelmässä Julius Caesar on Filippien kohtauksella tärkeä rooli Brutuksen ja Cassiuksen dramatisoinnissa. Nykyään Filippin lähialueelta Kreikasta löytyy arkeologisia muistomerkkejä, jotka sijoittuvat lähelle taistelukenttää ja kertovat paikasta osana Rooman myöhäis tasavallan historiaa.