Anton Bruckner

Life

Brucknerin isä oli urkuri ja koulumestari pienessä kylässä Itävallassa. Jo nelivuotiaana Bruckner osoitti musiikillista lahjakkuutta. Hän soitti virsilauluja pienellä viululla ja löysi sitten niihin sopivat soinnut perheen spinetillä. Kymmenvuotiaana hän soitti joskus kylän urkuja jumalanpalveluksissa. Isän kuoltua vuonna 1837 hänestä tuli kuoropoika Pyhän Florianin luostarikoulussa, jossa hänestä tuli vuonna 1848 luostarikirkon urkuri. Hän aloitti säveltämisen tuolloin ja kirjoitti Requiemin d-molli. Hän piti Schubertin ja Mendelssohnin musiikista, ja he vaikuttivat hänen sävellystapaansa.

Vaikka hän oli tyytyväinen St Florianissa, hänen ystävänsä kehottivat häntä etsimään parempaa työtä. He saivat hänet hakemaan urkurin paikkaa Linzin katedraalista, jonka hän sai helposti. Samaan aikaan hän yritti oppia lisää harmoniasta ja osallistui kuuluisan opettajan Simon Sechterin kurssille. Sitten hän kävi orkestraatiokurssin opettaja Otto Kitzlerin luona. Hän kiinnostui suuresti romanttisten säveltäjien, kuten Lisztin, Berliozin ja erityisesti Wagnerin musiikista. Vuonna 1864 hän kirjoitti d-molli-messun kuorolle ja orkesterille, jossa näkyi selvästi Wagnerin vaikutus. Vuonna 1866 hän sai valmiiksi ensimmäisen yhdeksästä sinfoniastaan. Hän kirjoitti myös joitakin erittäin kauniita motetteja, jotka kuuluvat 1800-luvun parhaaseen roomalaiskatoliselle kirkolle kirjoitettuun musiikkiin.

Vuonna 1866 hän vietti kolme kuukautta parantolassa hermoromahduksen jälkeen. Myöhempinä vuosinaan hän kärsi usein masennuksesta.

Vuonna 1868 hänestä tuli Wienin konservatorion professori, jossa hän opetti harmoniaa ja kontrapunktia. Tämä oli erinomainen työ. Elämänsä viimeiset 25 vuotta hän vietti opettamalla ja säveltämällä sinfonioita. Hän myös matkusti ja piti urkukonsertteja Pariisin Notre Damessa sekä Lontoon Royal Albert Hallissa ja Crystal Palacessa.

Hänen musiikkinsa oli hyvin modernia aikaansa nähden, ja jotkut, kuten kuuluisa musiikkikriitikko Eduard Hanslick, eivät pitäneet siitä. Hanslick sanoi, että Bruckner sävelsi kuten Wagner, mutta vaikka Bruckner oli oppinut Wagnerilta, hän ei vain kopioinut häntä. Brucknerin musiikissa näkyy hänen oma vahva persoonallisuutensa. Hanslick, joka piti enemmän Brahmsin sinfonioista, teki Brucknerille paljon pahaa kirjoittamalla huonoja arvosteluja hänen musiikistaan. Hän oli Wienin yliopiston musiikin laitoksen dekaani eikä halunnut, että Bruckneria nimitettäisiin yliopiston lehtoriksi. Bruckner sai kuitenkin kyseisen viran vuonna 1875. Hänestä tuli yhä tunnetumpi, erityisesti sen jälkeen, kun suuri kapellimestari Arthur Nikisch johti hänen sinfoniansa nro 7 ensiesityksen Leipzigin Gewandhausissa vuonna 1884. Hän sai monia kunnianosoituksia. Kuollessaan hän ei ollut vielä saanut valmiiksi sinfoniaansa nro 9. Hänet haudattiin St Florianiin.

Persoonallisuus

Bruckner pysyi aina yksinkertaisena ihmisenä, joka pukeutui ja käyttäytyi kuin joku pienen kylän asukas. Hän ei koskaan tuntenut itseään kovin itsevarmaksi ja kyseli aina muilta ihmisiltä, oliko hän tarpeeksi hyvä työhönsä. Hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut kunnon suhdetta kenenkään kanssa, vaikka hän rakastui useisiin nuoriin naisiin.

Musiikki ja saavutukset

Brucknerin sinfoniat osoittavat hienoa kykyä kehittää ideoita hitaasti pitkän ajan kuluessa. Jotkut hitaat osat kestävät noin 30 minuuttia. Hänen musiikkinsa rakentuu vaiheittain suuriin huipentumiin urkumusiikin tapaan. Hänen scherzonsa (kolmannet osat) ovat sävykkäitä tanssiliikkeitä, jotka usein kuulostavat maalaistansseilta. Hänen musiikissaan näkyy suuri harmoninen ja polyfoninen taito. Bruckner teki usein korjauksia (muutoksia) musiikkiinsa. Tämä aiheuttaa nykyään usein ongelmia kapellimestareille, kun heidän on päätettävä, mitä versiota he käyttävät. Monet muusikot ovat sitä mieltä, että usein Brucknerin ensimmäiset versiot olivat parhaita. Uudistukset olivat usein leikkauksia, joilla sinfoniasta haluttiin tehdä lyhyempi, jotta orkesterit soittaisivat sitä mieluummin, mutta leikkaukset pilaavat musiikin virtauksen. Nykyään tunnustamme Brucknerin yhdeksi suurimmista sinfonioiden kirjoittajista sekä suureksi kuoromusiikin säveltäjäksi.