Synestesia
Synestesia eli synestesia on tila, jossa aivot sekoittavat aisteja. Synestesiaa sairastavia kutsutaan synesteetikoiksi.
Synestesia on yleensä perinnöllistä (synnynnäinen synestesia), mutta sen tarkkaa periytymistapaa ei tiedetä.
Psykedeelisiä huumeita käyttävät, aivohalvauksen jälkeen tai epileptisen kohtauksen aikana sairastuneet ihmiset raportoivat joskus synestesiasta. Sen on myös raportoitu olevan seurausta sokeudesta tai kuuroudesta. Synestesiaa, joka johtuu geenien ulkopuolisista tapahtumista, kutsutaan satunnaiseksi synestesiaksi. Tämä synestesia on seurausta joistakin huumeista tai aivohalvauksesta, mutta ei sokeudesta tai kuuroudesta. Siinä ääni yhdistetään näköön tai kosketus yhdistetään kuuloon.
Synestesiaa tutkittiin paljon 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, mutta 1900-luvun puolivälissä sitä tutkittiin vähemmän. Vasta viime aikoina sitä on taas tutkittu paljon ja yksityiskohtaisesti.
Joillakin muusikoilla ja säveltäjillä on eräänlainen synestesia, jonka ansiosta he "näkevät" musiikin väreinä tai muotoina. Tätä kutsutaan krometeesiaksi. Mozartilla sanotaan olleen tällainen synestesia. Hän sanoi, että D-duuri kuulosti lämpimältä, "oranssilta", kun taas b-molli oli mustanpuhuva. A-duuri oli hänelle värien sateenkaari. Tämä saattaa selittää, miksi hän kirjoitti osan musiikistaan käyttäen eri värejä eri nuottien kohdalla ja miksi suuri osa hänen musiikistaan on duurisävyissä.
Toinen säveltäjä, jolla oli värikuulo, oli venäläinen säveltäjä Alexander Skrjabin. Vuonna 1907 hän keskusteli toisen kuuluisan säveltäjän, Nikolai Rimski-Korsakovin, kanssa, jolla oli synestesia, ja he molemmat huomasivat, että jotkin sävelet saivat heidät ajattelemaan tiettyjä värejä. Skrjabin työskenteli Alexander Mozer -nimisen miehen kanssa, joka valmisti väriurut.
Miten synestesiapotilas voi nähdä kirjaimia ja numeroita?
Kokemuksia
Samantyyppinen synestesia voi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoin (voimakkaammin tai vähemmän voimakkaana).
Synesteetit sanovat usein, että he eivät tienneet kokemustensa olevan epätavallisia, ennen kuin he saivat tietää, että muilla ihmisillä ei ollut niitä. Toiset kertovat tunteneensa, että he ovat pitäneet salaisuutta koko elämänsä ajan. Useimmat synesteetikot pitävät kokemuksiaan lahjana - "piilotettuna" aistina. Useimmat synesteetikot saavat tietää lapsuudessaan, että heillä on synteesiä. Jotkut oppivat soveltamaan sitä jokapäiväisessä elämässä ja työssä. He saattavat esimerkiksi käyttää lahjaansa muistamaan nimiä ja puhelinnumeroita tai tekemään mentaalista aritmetiikkaa. Monet synesteettiset ihmiset käyttävät kokemustaan apuna luovuuden lisäämisessä, esimerkiksi piirustusten ja musiikin tekemisessä.
Yli 60 synestesiatyyppiä on raportoitu, mutta tutkijat ovat tutkineet vain pientä osaa niistä. Yleisiä synteesityyppejä ovat mm:
- Grafeemi-värisynestesia: Kirjaimilla tai numeroilla nähdään olevan omia värejä.
- Ordinaalinen kielellinen personifikaatio: Numerot, viikonpäivät ja vuoden kuukaudet koetaan omiksi persoonikseen.
- Spatial-sequence: Numerot, vuoden kuukaudet ja/tai viikonpäivät sijaitsevat tietyissä paikoissa avaruudessa. Esimerkiksi vuosi 1980 voi olla "kauempana" kuin vuosi 1990. Tai vuosi voidaan nähdä kolmiulotteisena karttana.
- Visuaalinen liike → äänisynestesia: äänien kuuleminen vastauksena liikkeen näkemiseen.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on synestesia?
V: Synestesia eli synestesia on tila, jossa aivot sekoittavat aisteja. Ihmisiä, joilla on synestesia, kutsutaan synesteetikoiksi.
K: Miten se periytyy?
V: Synestesia periytyy yleensä (synnynnäinen synestesia), mutta tarkkaa periytymistapaa ei tiedetä.
K: Voiko se johtua muista asioista kuin genetiikasta?
V: Kyllä, synestesiaa voi esiintyä myös psykedeelisiä huumeita käyttävillä ihmisillä, aivohalvauksen jälkeen tai epileptisen kohtauksen aikana. Sen on myös raportoitu olevan seurausta sokeudesta tai kuuroudesta. Tällaista synestesian tyyppiä, joka on seurausta tapahtumista, jotka eivät liity geeneihin, kutsutaan adventiiviseksi synestesiaksi, ja siinä ääni yhdistetään näköön tai kosketus yhdistetään kuuloon.
K: Kuka oli Mozart?
V: Mozart oli itävaltalainen säveltäjä ja muusikko, joka eli 1700-luvulla ja sävelsi joitakin historian kuuluisimpia musiikkikappaleita.
K: Oliko Mozartilla krometesia?
V: Kyllä, joillakin muusikoilla ja säveltäjillä on synestesian muoto, jonka ansiosta he "näkevät" musiikin väreinä tai muotoina, ja tätä kutsutaan krometesiaksi. Mozartilla oli tiettävästi tämä synestesian muoto, ja hän sanoi, että D-duuri kuulosti hänestä lämpimältä, "oranssilta", kun taas b-molli oli mustahtava ja A-duuri oli hänelle kuin sateenkaaren värimaailma.
K: Kenellä muulla oli värikuuloa?
V: Toinen säveltäjä, jolla oli värikuulo, oli venäläinen säveltäjä Aleksandr Skrjabin, joka puhui vuonna 1907 toisen kuuluisan säveltäjän Nikolai Rimski-Korsakovin kanssa, jolla oli myös synestesia, siitä, että tietyt nuotit saivat heidät ajattelemaan tiettyjä värejä.
Kysymys: Mitä Skrjabin työsti Alexander Mozerin kanssa?
V: Skrjabin työskenteli Alexander Mozerin kanssa luodakseen väriurut, jotka pystyivät tuottamaan erivärisiä valoja sillä soitettujen nuottien perusteella.
