Saarin altaan alue (Saargebiet) – Kansainliiton hallinnoima alue 1920–1935
Tutustu Saarin altaan alueeseen (Saargebiet): Kansainliiton hallinnoima alue 1920–1935, Saarbrückenin historia, väestö ja alueen yhteydet Preussiin, Baijeriin ja nykyiseen Saarlandiin.
Saaren altaan alue (saksaksi: Saarbeckengebiet, Saarterritorium; ranskaksi: Le Territoire du Bassin de la Sarre) tunnettiin yleisesti yksinkertaisesti Saarina tai saksaksi: Saargebiet. Se oli Kansainliiton hallinnoima alue Versaillesin sopimuksen määräyksestä 15 vuoden ajan vuodesta 1920 alkaen. Alue muodostettiin osista Preussin Reinin maakuntaa ja Baijerin Reinin pfalzista ja se oli pinta-alaltaan hieman pienempi kuin nykyinen Saksan Saarlandin osavaltio.
Hallinto ja kansainvälinen asema
Neuvosto- ja sotajärjestelyjen mukaisesti Saarin altaa asetettiin Kansainliiton valvontaan, ja aluetta johti Kansainliiton asettama hallintokomissio (Governing Commission), jonka jäsenten tuli edustaa eri valtioita. Komissio toimi pääasiassa Saarbrückenissä sijaitsevasta hallinnosta käsin. Versaillesin sopimus myös antoi Ranskalle erityisoikeuksia alueen kivihiilivarantoihin: Saarin kaivokset olivat tärkeä korvauslähde sodan jälkeisissä korvausjärjestelyissä, mikä loi pysyvän taloudellisen ja poliittisen sidoksen Ranskaan.
Väestö, kieli ja yhteiskunta
Alueen asukasluku oli vuonna 1933 noin 812 000. Suurin osa väestöstä oli saksankielistä ja alueen teollinen rakenne keskittyi raskaan teollisuuden ja erityisesti kivihiilen tuotantoon ja siihen liittyvään metalliteollisuuteen. Kaupungit kuten Saarbrücken olivat alueen hallinnollisia ja teollisia keskuksia. Kansainvälinen hallintomuoto, ranskalaisten taloudelliset intressit ja paikallinen puoluekenttä synnyttivät alueella poliittisesti jännittyneen ilmapiirin 1920- ja 1930-luvuilla; myös natsistisen Saksan vaikutus kasvoi 1930-luvun alussa.
Kansanäänestys 1935 ja paluu Saksaan
Saarin asema piti ratkaista 15 vuoden määräajan jälkeen järjestettävällä kansanäänestyksellä. Kansanäänestys pidettiin 13. tammikuuta 1935, ja äänestystuloksessa enemmistö äänesti alueen liittymisen puolesta takaisin Saksaan. Tuloksen jälkeen Saarin alue liitettiin takaisin Saksaan, ja palautus toteutettiin vuoden 1935 alkupuolella, jolloin alueen kansainvälinen hallinto päättyi ja se palautui Saksan hallintaan.
Merkitys ja jälkivaikutukset
Saarin asema oli keskeinen esimerkki ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä kansainvälisestä järjestelystä, jossa alueita asetettiin kansainväliseen valvontaan sotakorvausten ja turvallisuusintressien takia. Saar osoitti kuinka taloudelliset resurssit (erityisesti kivihiili) saattoivat muokata valtioiden välisiä suhteita ja paikallista politiikkaa. Alueella koettu tilanne vaikutti myös myöhempiin järjestelyihin: toisen maailmansodan jälkeen Saar sai taas erityisaseman ja oli Ranskan vaikutuspiirissä ennen lopullista liittämistä Länsi-Saksaan vuonna 1957.
- Tärkeät päivämäärät: Kansainliiton hallinto 1920–1935; kansanäänestys 13.1.1935; palautus Saksaan 1935.
- Pääkaupunki: Saarbrücken.
- Väkiluku (1933): noin 812 000.
Hallituksen komissio
Versaillesin sopimuksen mukaan korkeasti teollistuneen Saarlandin oli määrä olla Kansainliiton hallinnassa 15 vuoden ajan, ja sen hiilialueet oli määrä antaa Ranskalle. Kansainliiton edustajana toimineessa hallituskomissiossa oli viisi jäsentä. Vähintään yhden jäsenen oli oltava ranskalainen ja yhden Saarista kotoisin olevan.
15 vuoden ajanjakson lopussa, vuonna 1935, Saarenmaan asukkaat äänestivät siitä, miten he halusivat maansa. He äänestivät liittymisestä natsi-Saksaan.
Tänä aikana sillä oli oma valuutta, Saaren frangi, ja omat postimerkit.
Komission puheenjohtajat
Kansainliiton valvontaa alueella edustivat seuraavat hallituksen komission puheenjohtajat:
- Victor Rault, Ranska (26. helmikuuta 1920 - 18. maaliskuuta 1926)
- George Washington Stephens, Kanada (18. maaliskuuta 1926 - 8. kesäkuuta 1927)
- Sir Ernest Colville Collins Wilton, Yhdistynyt kuningaskunta (8. kesäkuuta 1927 - 1. huhtikuuta 1932)
- Sir Geoffrey George Knox, Yhdistynyt kuningaskunta (1. huhtikuuta 1932 - 1. maaliskuuta 1935)
Kansanäänestys
Vuonna 1933 monet natsien vastaiset saksalaiset pakenivat Saarille, koska se oli ainoa osa Saksaa, joka oli jäänyt Kolmannen valtakunnan valvonnan ulkopuolelle. Tämän seurauksena natsien vastaiset ryhmät halusivat Saarlandin pysyvän Kansainliiton valvonnassa niin kauan kuin Adolf Hitler hallitsi Saksaa. Ranskalla oli kuitenkin paljon valtaa Saarissa, muun muassa hiilikaivosten hallinta. Monet saarioiset eivät pitäneet Ranskasta, ja 13. tammikuuta 1935 järjestetyssä kansanäänestyksessä 90 prosenttia äänestäjistä halusi liittyä Saksaan ja 8,86 prosenttia halusi pysyä Kansainliiton alaisuudessa. Vain 0,40 prosenttia (eli neljä äänestäjää tuhannesta) halusi liittyä Ranskaan.
Natsihallinto
Liittoneuvosto hyväksyi 17. tammikuuta 1935 alueen yhdistämisen Saksan kanssa. Maaliskuun 1. päivänä natsi-Saksa otti alueen haltuunsa ja nimitti Josef Bürckelin "Reichskommissar für die Rückgliederung des Saarlandes" eli "Saarlandin jälleenyhdistämisen valtakunnankomissaariksi".
Natsit muuttivat tai pidättivät monia entisiä Saargebietin poliitikkoja ja viranhaltijoita.
Kun uudelleen yhtiöittäminen oli saatu päätökseen, kuvernööristä tuli 17. kesäkuuta 1936 Reichskommissar für das Saarland, "Saarlandin valtakunnankomissaari".
Saksa vuonna 1941. Saaria ja osaa miehitetystä Ranskasta kutsuttiin Westmarkiksi. Se on esitetty tummankeltaisella sävyllä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Saarland Saksan nykyaikainen osavaltio
- Saar (protektoraatti), Ranskan valvonnassa oleva protektoraatti (1947-1956).
- Sarre (departementti), Ranskan departementti (1798-1814).
- Saar-joki
- Natsi-Saksa
- Danzigin vapaa kaupunki
Etsiä