Danzigin vapaakaupunki (Freie Stadt Danzig) 1920–1939 — Itämeren satama

Danzigin vapaakaupunki (saksaksi Freie Stadt Danzig, puolaksi Wolne Miasto Gdańsk) oli itsehallinnollinen satama Itämeren satamassa ja kaupunkivaltio. Se perustettiin 10. tammikuuta 1920 vuoden 1919 Versaillesin sopimuksen III osan XI jaksolla ja asetettiin Kansainliiton suojelukseen, ja Puolalle varattiin erityisoikeudet, koska se oli Puolan käytävän ainoa satama.

Vapaakaupunki lakkasi olemasta vuoden 1939 jälkeen, kun natsi-Saksa miehitti ja liitti sen itseensä. Saksan hävittyä vuonna 1945 Danzig miehitettiin ja liitettiin Puolaan puolalaisella nimellä Gdańsk.

Tausta ja synnyn tarkoitus

Danzigin vapaakaupungin perustamisen taustalla oli Versailles'n rauhansopimuksen pyrkimys tarjota vastapaino Saksan ja Puolan etuihin jälkisotaa järjestettäessä. Ratkaisulla haluttiin antaa nuorelle puolivaltiolle yhteys mereen ja samalla estää koko kaupungin suora liittäminen Saksaan. Danzig jätettiin itsehallinnolliseksi yksiköksi, jonka suojelijan asemaan tuli Kansainliitto.

Hallinto ja oikeudet

Vapaakaupungilla oli oma perustuslaillinen järjestelmänsä: se valitsi oman senaattinsa (hallitus) ja eduskuntansa (Volkstag). Samalla alueella oli Kansainliiton edustajia ja Puolalle turvattuja erityisoikeuksia. Puola sai käyttää Danzigin satamaa ja sen kautta kulkeneita tulli- ja liikennejärjestelyjä, minkä lisäksi Puolalla oli oikeus edustajuuteen kaupungissa ja eräisiin turva- ja talousjärjestelyihin.

Väestö ja kulttuuri

Kaupungin asukkaista suuri osa oli saksankielisiä. Myös puolankielinen vähemmistö ja paikalliset kašubit muodostivat merkittävän osan väestöstä. 1920- ja 1930-luvuilla etninen ja poliittinen jännite kasvoi: kansallismieliset ja myöhemmin natsipuolueen kannattajat lisäsivät painetta kaupungin politiikassa, mikä heikensi vähemmistöjen asemaa ja itsehallinnon toimintamahdollisuuksia.

Talouden merkitys ja satama

Danzigin satama oli Itämeren merkittävä satama- ja kauppakeskus. Kaupungin talous perustui pitkälti merenkulkuun, satamatoimintaan, laivanrakennukseen ja vienti-tuontiliikenteeseen. Koska Puola tarvitsi toimivan meriyhteyden, valtio kehitti myös omaa satamaverkostoaan – muun muassa Gdynian satamaa – vastaamaan kasvaviin tarpeisiin.

Poliittinen kehitys 1930-luvulla ja liittäminen

1930-luvulla natsismilla oli kasvava kannatus Danzigin sisällä, ja paikalliset natsijärjestöt saivat yhä enemmän valtaa. Tämä heikensi Kansainliiton ja paikallisten demokraattisten elinten vaikutusvaltaa. Syyskuussa 1939 natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan ja otti Danzigin välittömästi haltuunsa; alue liitettiin myöhemmin Saksan hallinnon alaisuuteen. Tapahtumat edelsivät toisen maailmansodan laajempaa leviämistä Euroopassa.

Jälkivaikutukset ja väestönsiirrot

Sodan jälkeen, vuonna 1945, Danzig palautui liittoutuneiden toimesta ja liitettiin virallisesti Puolaan nimellä Gdańsk. Sodan aikana ja sen jälkeen tapahtuneet rajamuutokset johtivat suuriin väestönsiirtoihin: etninen saksalaisväestö joutui osin pakenemaan tai karkotettiin, ja alueelle asutettiin puolalaisia uudisasukkaita. Kaupungin hallinnollinen ja kulttuurinen profiili muuttui merkittävästi.

Merkitys historiassa

Danzigin vapaakaupunki on esimerkki 1920-luvun kansainvälisistä ratkaisuyrityksistä, joissa pyrittiin sovittamaan ristiriitaisia kansallisia ja taloudellisia etuja.
Tapahtumat alueella heijastavat 1930-luvun Euroopan poliittista radikalisoitumista ja näyttävät, miten paikalliset jännitteet saattoivat liittyä laajempiin imperialistisiin tavoitteisiin.
Nykyinen Gdańsk kantaa edelleen näkyviä kerrostumia sekä saksalaisesta että puolalaisesta menneisyydestä, ja kaupunki on tärkeä merenkulku- ja kulttuurikeskus Puolassa.

Lisätietoja aiheesta voi etsiä historiaan, kansainvälisiin sopimuksiin ja Itämeren alueen 1900-luvun keskiajan poliittisiin kehityslinjoihin liittyvistä lähteistä.

Toimipaikka

Alue

Danzigin vapaakaupunki käsitti Danzigin (Gdańsk) suurkaupungin sekä Zoppotin (Sopot), Tiegenhofin (Nowy Dwór Gdański), Neuteichin (Nowy Staw) ja noin 252 kylää ja 63 kyläkylää. Sen pinta-ala oli 1 966 km ²(759,1 sq mi).

Puolan oikeudet

Puolan suurlähettiläät edustivat vapaakaupunkia ulkomailla. Vapaakaupunki ja Puola yhdistävää rautatietä hallinnoi Puola. Samoin kaupungin satamassa sijaitseva erillinen sotilasasema, Westerplatte (entinen kaupungin ranta), luovutettiin Puolalle. Siellä oli myös kaksi postitoimistoa, joista toinen oli Danzigin postilaitoksen ja toinen Puolan ylläpitämä.

Kansainliiton korkeat komissaarit

Kansainliiton valtuuttamat alueet, joita jäsenmaat hallinnoivat Kansainliiton puolesta. Danzigia ja Saarialuetta hallinnoi kuitenkin Kansainliitto itse, ja eri maiden edustajat toimivat korkeana komissaarina:

	Nimi	Jakso	Maa
1	Reginald Thomas Tower	1919-1920	UK
2	Edward Lisle Strutt	1920	UK
3	Bernardo Attolico	1920	Italia
4	Richard Cyril Byrne Haking	1921-1923	UK
5	Mervyn Sorley McDonnell	1923-1925	UK
6	Joost Adriaan van Hamel	1925-1929	Alankomaat
7	Manfredi di Gravina	1929-1932	Italia
8	Helmer Rosting	1932-1934	Tanska
9	Seán Lester	1934-1936	Irlannin vapaavaltio
10	Carl Jakob Burckhardt	1937-1939	Sveitsi

Väestö

Vapaakaupungin väkiluku oli 357 000 vuonna 1919. Saksankielisiä oli 98 prosenttia, ja loput puhuivat pääasiassa joko kashubia tai puolaa.

Versaillesin sopimus erotti Danzigin Saksasta. Sopimus teki kaupungissa asuvista ihmisistä vapaakaupungin kansalaisia. Saksalaiset asukkaat menettivät saksalaisuutensa, ja jos he halusivat pysyä saksalaisina, heidän oli mentävä asumaan vapaakaupungin alueen ulkopuolelle.

Politiikka

Danzigin vapaan kaupungin valtionpäämiehet

	Danzigin senaatin puheenjohtajat	Otti toimiston	Vasen toimisto	Puolue
1	Heinrich Sahm	6. joulukuuta 1920	10. tammikuuta 1931	ei ole
2	Ernst Ziehm	10. tammikuuta 1931	20. kesäkuuta 1933	DNVP
3	Hermann Rauschning	20. kesäkuuta 1933	23. marraskuuta 1934	NSDAP
4	Arthur Karl Greiser	23. marraskuuta 1934	23. elokuuta 1939	NSDAP
	Valtion presidentti
5	Albert Förster	23. elokuuta 1939	1. syyskuuta 1939	NSDAP

Toukokuussa 1933 natsipuolue voitti kaupungin paikallisvaalit. Heillä ei kuitenkaan ollut kahden kolmasosan enemmistöä, jonka turvin he olisivat voineet muuttaa Danzigin vapaan kaupungin perustuslakia. Hallitus otti käyttöön juutalaisvastaisia ja myös katolilaisvastaisia lakeja puolalaisia ja kašubialaisia asukkaita vastaan.

Puola kieltäytyi aina sallimasta Danzigin aseman muuttamista. Huhtikuussa 1939 puolalainen päävaltuutettu sanoi, että Puola oli valmis taistelemaan, jos Danzigin asemaa muutettaisiin...

Toinen maailmansota ja sen jälkimainingit

Natsihallitus äänesti jälleenyhdistymisen puolesta Saksan kanssa 2. syyskuuta 1939, päivä sen jälkeen, kun Saksan hyökkäys Puolaan alkoi.

Noin 90 prosenttia kaupungista raunioitui toisen maailmansodan lopulla. Maaliskuun 30. päivänä 1945 Neuvostoliitto valtasi kaupungin. Uskotaan, että yli 90 prosenttia sotaa edeltäneestä väestöstä oli joko kuollut tai paennut vuoteen 1945 mennessä.

Liittoutuneille valtioille kerrottiin Potsdamin konferenssissa, että entinen vapaavaltio oli nyt osa Puolaa. (Jaltan konferenssissa oli epäselvää, luodaanko vapaakaupunki uudelleen vai ei).

Aiheeseen liittyvät sivut

Gdańsk
Danzigin käytävä

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Danzigin vapaakaupunki?

A: Itämeren rannalla sijaitseva itsehallinnollinen satama- ja kaupunkivaltio, joka perustettiin Versaillesin sopimuksella vuonna 1920 ja asetettiin Kansainliiton suojelukseen.

Q: Milloin Danzigin vapaakaupunki perustettiin?

V: Se perustettiin 10. tammikuuta 1920.

Kysymys: Mitä erityisoikeuksia Puolalle varattiin vapaakaupunkiin liittyen?

V: Vapaalla kaupungilla oli Puolalle varattuja erityisoikeuksia, koska se oli Puolan käytävän ainoa satama.

K: Milloin vapaakaupunki lakkasi olemasta?

V: Vapaakaupunki lakkasi olemasta vuoden 1939 jälkeen, kun natsi-Saksa miehitti ja liitti sen itseensä.

K: Kuka miehitti ja liitti Danzigin vapaakaupungin vuonna 1939?

V: Natsi-Saksa miehitti ja liitti Danzigin vapaan kaupungin vuonna 1939.

K: Mitä Danzigille tapahtui Saksan hävittyä sen vuonna 1945?

V: Puola miehitti ja liitti Danzigin puolalaisella nimellä Gdańsk.

K: Mikä oli vuoden 1919 Versaillesin sopimus?

V: Versaillesin sopimus oli rauhansopimus, joka allekirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan päätteeksi liittoutuneiden valtojen ja Saksan välillä vuonna 1919.