Benjamin Brittenin ooppera The Turn of the Screw (1954) – kamariooppera
Benjamin Brittenin 1954 kamariooppera The Turn of the Screw: Henry Jamesin karmiva kertomus, tonaalinen kahdentoista sävelen teema ja intiimi 13-soittajan orkesteri.
The Turn of the Screw on Benjamin Brittenin tunnetuimpia oopperita. Se on kamariooppera eli ooppera pienelle henkilömäärälle ja hyvin pienelle orkesterille, ja sen intiimi muoto korostaa kauhun ja psykologisen jännitteen hienovaraisia nyansseja. Tarina perustuu Henry Jamesin samannimiseen novelliin, ja libreton (oopperan sanat) kirjoitti Myfanwy Piper. Piper sovitti Jamesin kertomuksen oopperamuotoon pysyen pääpiirteissään uskollisena alkuperäiselle juonelle, mutta Brittenin sävellystapa ja oopperan dramaturgia luovat uudenlaisen, musiikillisesti ja näyttämöllisesti tiiviin tulkinnan.
Esityshistoria ja kantaesitys
Venetsian biennaali pyysi Britteniä säveltämään oopperan, ja teoksen kantaesitys tapahtui 14. syyskuuta 1954 Teatro La Fenicessä Venetsiassa. Sen ensiesitys Britanniassa oli kuukautta myöhemmin, 6. lokakuuta 1954, Sadler's Wells -oopperassa Lontoossa. Ooppera sai nopeasti huomiota sekä kriitikoilta että yleisöltä — monet pitivät teosta kielellisesti ja musiikillisesti rikkaana ja oivaltavana, vaikka tulkintojen ja esitystapojen suhteen keskustelu jatkui voimakkaana.
Rakenne ja musiikki
Teos on jaettu kahteen näytökseen, ja sen sisällä on prologi sekä kuusitoista lyhyempää kohtausta. Ennen jokaisen kohtauksen alkua kuullaan muunnelma niin sanotusta "Screw"-teemasta, joka toimii oopperan sidoksena ja dramaturgisena jännitysnaruna. Tämä teema perustuu kahdentoista sävelen riviin: Britten käyttää järjestelmällisesti kaikkia oktaavin sisällä esiintyviä kahdentoista eri puolisävelaskeleen ääniä, mutta sävelkieli ei ole atonaalinen samalla tavalla kuin esimerkiksi Schönbergin dodekafoninen musiikki. Sen sijaan Britten yhdistää rivin materiaalin tonaalisiin elementteihin, jolloin syntyy sekä sarjamaisen organisointitavan että perinteisemmän sävellajitunnetun yhdistelmä.
Orkesteri on hyvin pieni: teos on kirjoitettu kolmelletoista soittajalle, mikä antaa hauraan ja kirkkaan soinnin, jossa jokainen soitin on kuultavissa ja jolla Britten rakentaa tunne- ja äänimaiseman hienovaraisin värein. Pieni kokoonpano tekee esityksistä intiimejä ja mahdollistaa erittäin yksityiskohtaisen dynamiikan ja tekstuurin hallinnan.
Henkilöt ja roolit
- Prologi – avaa kertomuksen ja kutsuu yleisön mukaan tarinan maailmaan.
- The Governess (Kasvattajatar) – oopperan keskeinen hahmo, jonka näkökulma ohjaa tarinan tapahtumia.
- Miles ja Flora – kaksosmaiset lapset, joiden ympärillä tarinan mysteeri pyörii.
- Peter Quint ja Miss Jessel – näkyvät (tai näkyviksi koetut) hahmot, joiden läsnäolo herättää pelkoa ja epäilyksiä.
- Mrs. Grose – kartanon palvelijatar ja eräänlainen todistaja lasten kohtaloille.
Roolien tulkinta on usein haastava: etenkin lasten ja aikuisten välinen dynamiikka sekä nähdyn ja kuvatun todellisuuden raja-aitojen epävarmuus ovat keskeisiä kysymyksiä, joita esittäjät ja ohjaajat joutuvat ratkomaan.
Teemat ja tulkinnat
Ooppera käsittelee useita voimakkaita ja monitulkintaisia teemoja: syyttömyyden ja korruption välistä jännitettä, auktoriteetin ja vallankäytön kysymyksiä, sekä todellisuuden ja harhan rajaa. Henry Jamesin novellille tyypillinen epävarmuus — kertojan luotettavuuden kyseenalaistaminen ja tapahtumien psykologinen ambivalenssi — säilyy vahvasti myös Brittenin oopperassa. Musiikki ja äänimaailma luovat jatkuvan jännityksen tunteen; "Screw"-muunnelmat ikään kuin kiristävät tunnelmaa kohta kohdalta.
Esityskäytännöt ja vastaanotto
Teoksen pienimuotoinen orkesterointi ja rajattu roolisto ovat tehneet The Turn of the Screw -oopperasta suositun produktioksi pienissä oopperataloissa ja festivaaleilla. Sen psykologinen intensiteetti tarjoaa ohjaajille mahdollisuuden tutkia hahmojen sisäistä elämää ja valokeiloissa syntyviä konflikteja. Kriitikot ovat arvostaneet teoksen musiikillista kekseliäisyyttä ja dramatisointia, ja ooppera on vakiinnuttanut paikkansa 1900-luvun keskeisten kamarioopperoiden joukossa.
Miksi teos on merkittävä
- Se yhdistää modernin sävelkielen ja tonaaliset elementit omaleimaisella tavalla, mikä tekee siitä helposti tunnistettavan ja musiikillisesti rikkaan.
- Intiimi kokoonpano ja selkeä dramaturgia tarjoavat voimakkaan esityskokemuksen, jossa yksityiskohdat korostuvat.
- Teoksen psykologista hienovaraista kauhua ja moniulotteista kerrontaa on tutkittu laajasti niin musiikillisesta kuin kirjallisestakin näkökulmasta.
Kaiken kaikkiaan The Turn of the Screw on ooppera, joka yhdistää taitavasti kirjallisen lähdemateriaalin ja Brittenin ilmaisuvoimaisen sävelkielen, ja joka jatkaa herättämään kiinnostusta ja tarjoamaan uusia tulkintamahdollisuuksia nykyaikaisille esityksille.
Roolit
| Rooli | Äänityyppi | Ensi-ilta, 14. syyskuuta 1954 |
| Prologi | Tenori | |
| Kuvernööri | Jennifer Vyvyan | |
| Miles | Treble | David Hemmings |
| Flora | Sopraano | Olive Dyer |
| Rouva Grose, taloudenhoitaja | Sopraano | Joan Cross |
| Neiti Jessel, entinen kotiopettaja | Arda Mandikian | |
| Peter Quint, entinen palvelija, - | Tenori | Peter Pears |
Oopperan tarina
Aika: 1800-luvun puoliväli.
Paikka: Bly, englantilainen maalaistalo
Prologi
Prologi on tarkoitettu vain yksinlaulajalle (tenori) ja pianolle. Hän kertoo meille nuoresta kotiopettajattaresta, jonka hän kerran tunsi ja joka hoiti kahta lasta Bly Housessa. Lasten vanhemmat olivat kuolleet, ja heidän piti olla setänsä hoidossa. Lontoossa asuva setä oli aivan liian kiireinen hoitamaan lapsia, ja hän palkkasi lastenhoitajan. Hän käski kotiopettajatarta (jota oopperassa kutsutaan vain "kotiopettajattareksi"), ettei tämä saisi koskaan kirjoittaa hänelle lapsista. Hänen on tehtävä kaikki heitä koskevat päätökset itse. Hän ei saa koskaan kysyä mieheltä Bly Housen historiasta, ja hänen on aina jatkettava lasten hoitamista.
1. näytös
Kuvernööri ihmettelee, millaisia lapset ovat. Lapset ihmettelevät, millainen heidän uusi kotiopettajattarensa on. Kun kuvernööri saapuu Bly Houseen, taloudenhoitaja rouva Grose ja lapset tervehtivät häntä (kumartaen). Hänestä Miles-poika näyttää oudon tutulta. Miles käy sisäoppilaitosta, mutta hän on tullut kotiin lomalle. Koulusta saapuu kirje, jossa sanotaan, että hänet on erotettu koulusta, koska hän on uhkaillut muita lapsia. Opettajatar on varma, että Miles on sisarensa Floran tavoin liian kiltti ja viaton tehdäkseen niin kauheita asioita. Myös rouva Grose ajattelee samoin. Kotiopettajatar päättää olla välittämättä kirjeestä.
Kotiopettajatar laulaa ihanasta asemastaan talossa ja kauniista lapsista, joita hänellä on hoidettavanaan. Mutta yöllä hän kuulee oudot askeleet ja huudon ovensa ulkopuolella. Yhtäkkiä hän näkee kalpeakasvoisen miehen istuvan talon tornissa. Kun mies katoaa, hän pelästyy ja miettii, onko hän nähnyt aaveen. Sitten hän kuitenkin lohduttautuu, kun hän kuulee lasten laulavan lastenlaulua "Tom, Tom, Piperin poika". Kuvernööri epäilee nähneensä mitään, mutta päättää kertoa rouva Groselle. Taloudenhoitaja kertoo kuvernöörille Peter Quintistä, joka oli ennen palvelijana Bly Housessa. Rouva Grosen kertomus näyttää viittaavan siihen, että Quint oli tehnyt Milesille ikäviä asioita. Milesillä oli tuolloin kotiopettajatar neiti Jessel. Rouva Grose antaa ymmärtää, että Quintillä oli seksuaalinen suhde neiti Jesselin kanssa ja että heillä molemmilla oli seksuaalinen suhde lasten kanssa. Taloudenhoitaja sanoi, ettei hän voinut tehdä asialle mitään, koska Quint löysi ovelasti kaikki hänelle tulleet kirjeet ja uhkasi häntä fyysisellä väkivallalla. Mutta kun neiti Jessel tuli raskaaksi ja ihmiset saivat selville, kuinka paha hän oli, hän hylkäsi lapset ja pakeni. Pian sen jälkeen hän kuoli. Pian tämän jälkeen Quint kuoli salaperäisesti jäisellä tiellä lähellä Bly Housea.
Seuraavana aamuna kotiopettajatar opettaa Milesille latinaa, kun tämä menee transsiin ja laulaa laulun, joka osoittaa, että Quint oli pahoinpidellyt häntä.
Myöhemmin samana päivänä kuvernööri istuu Floran kanssa järven rannalla. Flora nimeää maailman meret ja päätyy Kuolleeseen mereen. Flora vertaa Kuollutta merta (jossa mikään ei voi elää) Bly Houseen. Tämä huolestuttaa kuvernööriä. Kun Flora leikkii rannalla nukellaan, kuvernööri näkee yhtäkkiä järven toisella puolella oudon naisen, joka näyttää tarkkailevan Floraa. Se on neiti Jesselin haamu, joka on palannut hakemaan Floraa. Kuvernööri kiidättää Floran kotiin turvaan.
Sinä yönä Miles ja Flora livahtivat metsään tapaamaan neiti Jesseliä ja Peter Quintia. Lapset haaveilevat maailmasta, jossa unelmat käyvät toteen. Kuvernööri ja rouva Grose saapuvat paikalle, kun lapset ovat juuri joutumassa riivattua, ja henget lähtevät. Miles laulaa laulun siitä, kuinka hän on ollut tuhma poika.
2. näytös
Peter Quintin ja neiti Jesselin haamut ilmestyvät uudelleen. He kiistelevät siitä, kuka vahingoitti ketä ensin, kun he olivat elossa, ja syyttävät toisiaan siitä, etteivät he toimineet tarpeeksi nopeasti lasten riivaamiseksi. Huoneessaan kotiopettajatar on huolissaan pahuudesta, jota hän tuntee talossa.
Seuraavana aamuna perhe menee kirkkoon. Lapset laulavat laulun, joka kuulostaa Jumalaa ylistävältä laululta. Rouva Grose ei ymmärrä laulun merkitystä, ennen kuin kuvernööri kertoo, että he laulavat kauhuista. Kuvernööri juoksee pois ja menee huoneeseensa. Hän tuntee neiti Jesselin läsnäolon ja näkee tämän istuvan kirjoituspöytänsä ääressä. Nyt kotiopettajatar tietää, ettei hän voi hylätä lapsia. Hän kirjoittaa lasten sedille, että hänen on tavattava hänet.
Kun kuvernööri kysyy Milesiltä, mitä koulussa tapahtui, Quintin ääni kuuluu. Miles huutaa ja kynttilä sammuu. Quint houkuttelee Milesin hakemaan kirjeen. Hän varastaa sen ja ryntää pois. Miles häiritsee aikuisten huomiota soittamalla pianoa, joten he eivät huomaa Floran lähtevän järvelle. Rouva Grose ja kuvernööri löytävät Floran järven rannalta. Kuvernööri yrittää saada Floraa sanomaan, että hän näkee rouva Jesselin, mutta Flora huutaa, ettei näe ketään. Rouva Grose vie Floran kotiin.
Viimeisessä kohtauksessa Flora on tullut hulluksi. Rouva Grose kertoo kuvernöörille, että hänen kirjeensä sedälle on varmaan varastettu. Hän kysyy Milesilta, onko tämä varastanut sen. Miles kiistää asian, mutta näkee koko ajan Peter Quintin, joka kehottaa häntä olemaan kertomatta heille totuutta hänestä. Lopulta Miles huutaa: "Peter Quint! Senkin piru!" ja kuolee sitten. Kuvernööri jää pitelemään kuollutta poikaa sylissään.
Instrumentointi
Orkesterin soittimet ovat: 2 viulua, alttoviulu, sello, kontrabasso, huilu/alttohuilu/piccolo, klarinetti/bassoklarinetti, harppu, oboe/cor anglais, piano, celesta ja lyömäsoittimet.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on The Turn of the Screw?
V: The Turn of the Screw on Benjamin Brittenin ooppera, joka perustuu Henry Jamesin tarinaan.
K: Minkälainen ooppera The Turn of the Screw on?
V: The Turn of the Screw on kamariooppera eli ooppera pienelle henkilömäärälle ja hyvin pienelle orkesterille.
K: Milloin The Turn of the Screw esitettiin ensimmäisen kerran?
V: Ooppera esitettiin ensi kertaa 14. syyskuuta 1954 Teatro La Fenicessä Venetsiassa.
K: Kuka kirjoitti The Turn of the Screw -oopperan libreton?
V: Libretto eli oopperan sanat on kirjoittanut Myfanwy Piper.
K: Miten The Turn of the Screw -oopperan musiikki on rakennettu?
V: Ooppera on jaettu kahteen näytökseen ja prologiin, ja lisäksi se on jaettu kuudentoista kohtaukseen. Ennen jokaisen kohtauksen alkua kuulemme muunnelman "Screw"-teemasta, joka perustuu kahteentoista oktaavin ääniin.
Kysymys: Kuinka monta soittajaa on The Turn of the Screw -teoksen orkesterissa?
V: The Turn of the Screw -elokuvan orkesterissa on vain 13 soittajaa.
K: Missä The Turn of the Screw -teoksen ensiesitys pidettiin Britanniassa?
V: The Turn of the Screw -elokuvan ensimmäinen esitys Britanniassa tapahtui 6. lokakuuta 1954 Sadler's Wells -oopperassa Lontoossa.
Etsiä