Pussihukka (Thylacine) sukupuuttoon kuollut tasmanialainen pussieläin
Thylacine oli lihansyöjä (lähinnä lihaa syövä) pussieläin. Thylacine tunnettiin myös nimillä tasmanialainen tiikeri, tasmanialainen susi ja tasmanialainen hyeena. Viimeinen tunnettu Thylacine kuoli Hobartin eläintarhassa 7. syyskuuta 1936. Ne elivät aikoinaan kaikkialla Australiassa ja Uudessa-Guineassa. Eläimistä on maalauksia Länsi-Australian pohjoisosassa ja Pohjoisterritoriossa. Queenslandin pohjoisosassa sijaitsevasta Riversleighista tutkijat ovat löytäneet ainakin 30 miljoonaa vuotta vanhoja thylacinen fossiilisia luita.
Luokittelu ja nimi
Thylacine tunnetaan tieteellisesti nimellä Thylacinus cynocephalus. Se kuului heimoon Thylacinidae, joka on osa pussieläinten (Marsupialia) ryhmää. Yleisnimi "thylacine" tulee kreikankielisistä sanoista, jotka viittaavat pussin ja koiran yhdistelmään. Suomessa käytetyt nimitykset korostavat eläimen raidallista selkää tai koiran ja hyeenamaisen olemuksen muistumia.
Ulkonäkö ja koko
Thylacine muistutti ulkonäöltään kapeakasvoista koiraa tai susia, mutta sillä oli pussieläimelle tyypillinen naaraan vatsapussi, jossa pesivät poikaset (joeyt). Aikuisen thylacinen ruumiin pituus ilman häntää oli yleensä noin 100–130 cm, häntä lisäsi pituutta ja paino vaihteli tyypillisesti 15–30 kg:n välillä. Selässä oli näkyvät pystysuuntaiset raidat, jotka olivat voimakkaimpia nuorilla yksilöillä ja eläimen takaosassa.
Elintavat ja ravinto
Thylacine oli pääasiassa lihansyöjä; sen ravintoon kuuluivat pienet ja keskisuuret nisäkkäät, kuten jyrsijät ja kengurulajit sekä linnut ja joskus lihavammat saaliit. Se oli pääosin yö- ja hämäräaktiivinen. Rakenne viittaa siihen, että thylacine saattoi olla lähinnä saalistaja, joka hyökkäsi yksikseen tai pareittain. Pussin läsnäolo tarkoitti, että poikaset kehittyivät pitkään emon vesopussissa.
Levinneisyys ja fossiilit
Nykyisin thylacine tunnetaan parhaiten Tasmaniasta, jossa se eli viimeiseksi ihmisen asuttamilla alueilla. Aikaisemmin laji oli levinnyt laajemmalle Australiaan ja Uuteen-Guineaan. Riversleighin löydöt Riversleighista osoittavat, että thylacine-sukuisia eläimiä esiintyi alueella jo kymmeniä miljoonia vuosia sitten, mikä kertoo suvun pitkasta evolutiivisesta historiasta.
Sukupuuttoon kuoleminen ja syyt
Thylacinen katoamiseen vaikutti useiden tekijöiden summa. Tärkeimpiä syitä olivat:
- Suora salametsästys ja pyyntiluvat: Tasmaniassa viljelijät ja karjatilat pitivät thylacinea uhkana lampaille ja karjalle, ja sitä vastaan maksettiin palkkioita (bounty), mikä lisäsi merkittävästi tappoja.
- Elinympäristön muutos: Metsien raivaaminen, laidunnus ja ihmistoiminta rajoittivat thylacinen elintilaa ja saalistusmahdollisuuksia.
- Kilpailu ja vieraslajit: Ihmisen tuomat koirat ja muut muokatut petoeläimet saattoivat kilpailuttaa ja häiritä thylacinea.
- Taudit: On esitetty, että tartuntataudit saattoivat heikentää populaatioita ennen laajempaa salametsästystä.
Virallisesti viimeisen tunnetun vankeudessa kuolleen yksilön päivämäärä on 7. syyskuuta 1936. Sittemmin laji on tunnustettu sukupuuttoon kuolleeksi, vaikka hajaantuneita ja epävarmoja havaintoja raportoidaan ajoittain.
Havaintotapaukset ja etsinnät
Viime vuosikymmeninä on tehty useita etsintäkampanjoita ja kameraprojekteja Tasmaniassa ja muualla alueella, joissa on raportoitu mahdollisia näköhavaintoja tai välähdyksiä. Useimmat näistä ovat jääneet vahvistamattomiksi tai selittyneet muiden eläinten, kuten vankanrakenteisten koirien tai dingojen, näköhavainnoilla. Vaikka sivustolla on tarinoita ja epävarmoja valokuvia, varmaa todistetta elävistä thylacineista ei ole esitetty.
Tutkimus ja geneettinen työ
Museoissa säilytetyistä näytteistä ja vankilaeläinten näytteistä tutkijat ovat pystyneet eristämään vanhaa DNA:ta, mikä on auttanut ymmärtämään thylacinen sukulaisuussuhteita muihin pussieläimiin. Geneettinen tieto on herättänyt keskustelua mahdollisista tulevaisuuden de‑extinktio‑hankkeista, mutta niiden toteuttaminen on sekä teknisesti että eettisesti haastavaa. Tämänhetkinen tutkimus keskittyy ensisijaisesti lajin biologian, evoluution ja elinympäristön historian selvittämiseen.
Kulttuurinen merkitys
Thylacine on herättänyt laajaa kiinnostusta sekä tieteessä että populaarikulttuurissa. Se on symboloinut ihmisen aiheuttamaa sukupuuttoa ja se esiintyy kirjoissa, dokumenteissa ja monissa tarinoissa. Tasmanian alkuperäiskansojen perinteissä ja eurooppalaisten asuttajien kirjanpidossa thylacine on ollut osa maisemaa vuosisatojen ajan.
Yhteenveto
Thylacine oli ainutlaatuinen pussieläin, joka muodosti tärkeän osan Australasian petoyhteisöä. Sen katoaminen muistuttaa ihmisen vaikutuksesta luonnon monimuotoisuuteen ja toimii varoittavana esimerkkinä siitä, miten nopeasti uhanalainen laji voi kadota ilman tehokasta suojelua ja hallintaa. Tutkimus jatkuu fossiilien, museonäytteiden ja historiallisen aineiston avulla, jotta thylacinen elämää ja syitä sen sukupuuttoon kuolemiseen ymmärrettäisiin paremmin.
Thylacinen sukupuuttoon kuoleminen
Thylaciinit olivat yleisiä kaikkialla Australiassa. Fossiilisia jäännöksiä on löydetty Queenslandista, maalauksia Länsi-Australiasta, ja muumioitunut ruumis löytyi Nullabor Plainin luolasta Etelä-Australiassa. Ruumiin ikä oli 4650 vuotta. Kilpikonnat alkoivat kadota Australian mantereelta noin 5 000 vuotta sitten. Tämä on suunnilleen sama aika kuin dingon saapuminen Australiaan. Merenpinnan nousun vuoksi 10 000 vuotta sitten Tasmanian erotti Australian mantereesta Bass Strait, jota dingo ei koskaan ylittänyt. Kun eurooppalaiset saapuivat Australiaan vuonna 1788, Thylacine eli vain Tasmaniassa.
Abel Tasmanin laivalla marraskuussa 1642 olleet merimiehet kertoivat nähneensä "tygrin" jalanjälkiä. Ranskalainen tutkimusmatkailija Antoine Bruni d'Entrecasteaux löysi vuonna 1792 thylacinen leukaluun. Toukokuun 13. päivänä 1792 hän teki ensimmäisen vahvistetun havainnon, jota kuvailtiin suuren koiran kokoiseksi, mustalla raidoitetuksi. Vuonna 1805 kuvernööriluutnantti Paterson lähetti Sydneyhin kuvauksen thylacinesta. Hänen mukaansa eläin oli harvinainen ja harvinainen.
Thylacineja metsästettiin, koska maanviljelijät sanoivat niiden tappavan lampaita. Tasmanian hallitus antoi rahaa maanviljelijöille jokaisesta tapetusta thylacinesta. Viimeisen Thylacinen ampui ja tappoi maanviljelijä Wilfred Batty Mawbannassa Tasmaniassa 13. toukokuuta 1930. Hallitus otti käyttöön lakeja niiden suojelemiseksi muutama kuukausi ennen viimeisen yksilön kuolemaa. Ne ovat nyt sukupuuttoon kuolleita, mikä tarkoittaa, että maailmassa ei ole enää yhtään elossa olevaa thylaciinia.
Tialsiini Hobartin eläintarhassa, 1933
Ulkonäkö
Thylacine oli noin 1,8 metriä pitkä, ja sen häntä oli jopa 53 senttimetriä pitkä. Se olisi ollut noin 58 senttimetriä (23 tuumaa) pitkä ja saattoi painaa jopa 30 kiloa (66 paunaa). Se oli väriltään harmaa ja ruskea, ja sen selässä oli 16 mustaa tai ruskeaa raitaa. Se oli muodoltaan kuin koira, mutta selkä, takapuoli ja häntä muistuttivat enemmän kengurua. Sen häntä oli melko jäykkä. Sillä oli hyvin lyhyet jalat. Sillä oli hampaat kuten koiralla, mutta enemmän viiltohampaita. Thyalcine pystyi avaamaan suunsa noin 120 astetta.
Thylacine oli yöeläin, joka metsästi yöllä. Ne söivät wallabeja, rottia, lintuja, aisoja, kaneja ja lampaita.
Thylaciinit olivat pussieläimiä, mikä tarkoittaa, että naaras kantoi poikasia pussissa. Pussi avautui taaksepäin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Thylacine?
A: Thylacine on lihansyöjäeläin, joka tunnettiin myös nimillä Tasmanian tiikeri, Tasmanian susi ja Tasmanian hyeena.
K: Milloin viimeinen tunnettu Thylacine kuoli?
V: Viimeinen tunnettu Thylacine kuoli Hobartin eläintarhassa 7. syyskuuta 1936.
Kysymys: Missä Thylaciinit asuivat aikoinaan?
V: Thylaciinit elivät aikoinaan eri puolilla Australiaa ja Uutta-Guineaa.
K: Mistä löytyy maalauksia Thylacineista?
V: Thylacineja esittäviä maalauksia on löydetty Länsi-Australian pohjoisosasta ja Northern Territory -alueelta.
K: Mitä tutkijat ovat löytäneet Queenslandin pohjoisosassa sijaitsevasta Riversleighista?
V: Tutkijat ovat löytäneet ainakin 30 miljoonaa vuotta vanhoja Thylacinen fossiilisia luita Riversleighista Pohjois-Queenslandista.
K: Millainen eläin on Thylacine?
V: Thylacine on pääasiassa lihaa syövä pussieläin.
Kysymys: Mitä muita nimiä Thylacine-eläimellä on?
V: Thylacinen muita nimiä ovat tasmanialainen tiikeri, tasmanialainen susi ja tasmanialainen hyeena.
