Pussihukka
Thylacine oli lihansyöjä (lähinnä lihaa syövä) pussieläin. Thylacine tunnettiin myös nimillä tasmanialainen tiikeri, tasmanialainen susi ja tasmanialainen hyeena. Viimeinen tunnettu Thylacine kuoli Hobartin eläintarhassa 7. syyskuuta 1936. Ne elivät aikoinaan kaikkialla Australiassa ja Uudessa-Guineassa. Eläimistä on maalauksia Länsi-Australian pohjoisosassa ja Pohjoisterritoriossa. Queenslandin pohjoisosassa sijaitsevasta Riversleighista tutkijat ovat löytäneet ainakin 30 miljoonaa vuotta vanhoja thylacinen fossiilisia luita.
Thylacinen sukupuuttoon kuoleminen
Thylaciinit olivat yleisiä kaikkialla Australiassa. Fossiilisia jäännöksiä on löydetty Queenslandista, maalauksia Länsi-Australiasta, ja muumioitunut ruumis löytyi Nullabor Plainin luolasta Etelä-Australiassa. Ruumiin ikä oli 4650 vuotta. Kilpikonnat alkoivat kadota Australian mantereelta noin 5 000 vuotta sitten. Tämä on suunnilleen sama aika kuin dingon saapuminen Australiaan. Merenpinnan nousun vuoksi 10 000 vuotta sitten Tasmanian erotti Australian mantereesta Bass Strait, jota dingo ei koskaan ylittänyt. Kun eurooppalaiset saapuivat Australiaan vuonna 1788, Thylacine eli vain Tasmaniassa.
Abel Tasmanin laivalla marraskuussa 1642 olleet merimiehet kertoivat nähneensä "tygrin" jalanjälkiä. Ranskalainen tutkimusmatkailija Antoine Bruni d'Entrecasteaux löysi vuonna 1792 thylacinen leukaluun. Toukokuun 13. päivänä 1792 hän teki ensimmäisen vahvistetun havainnon, jota kuvailtiin suuren koiran kokoiseksi, mustalla raidoitetuksi. Vuonna 1805 kuvernööriluutnantti Paterson lähetti Sydneyhin kuvauksen thylacinesta. Hänen mukaansa eläin oli harvinainen ja harvinainen.
Thylacineja metsästettiin, koska maanviljelijät sanoivat niiden tappavan lampaita. Tasmanian hallitus antoi rahaa maanviljelijöille jokaisesta tapetusta thylacinesta. Viimeisen Thylacinen ampui ja tappoi maanviljelijä Wilfred Batty Mawbannassa Tasmaniassa 13. toukokuuta 1930. Hallitus otti käyttöön lakeja niiden suojelemiseksi muutama kuukausi ennen viimeisen yksilön kuolemaa. Ne ovat nyt sukupuuttoon kuolleita, mikä tarkoittaa, että maailmassa ei ole enää yhtään elossa olevaa thylaciinia.
Tialsiini Hobartin eläintarhassa, 1933
Ulkonäkö
Thylacine oli noin 1,8 metriä pitkä, ja sen häntä oli jopa 53 senttimetriä pitkä. Se olisi ollut noin 58 senttimetriä (23 tuumaa) pitkä ja saattoi painaa jopa 30 kiloa (66 paunaa). Se oli väriltään harmaa ja ruskea, ja sen selässä oli 16 mustaa tai ruskeaa raitaa. Se oli muodoltaan kuin koira, mutta selkä, takapuoli ja häntä muistuttivat enemmän kengurua. Sen häntä oli melko jäykkä. Sillä oli hyvin lyhyet jalat. Sillä oli hampaat kuten koiralla, mutta enemmän viiltohampaita. Thyalcine pystyi avaamaan suunsa noin 120 astetta.
Thylacine oli yöeläin, joka metsästi yöllä. Ne söivät wallabeja, rottia, lintuja, aisoja, kaneja ja lampaita.
Thylaciinit olivat pussieläimiä, mikä tarkoittaa, että naaras kantoi poikasia pussissa. Pussi avautui taaksepäin.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on Thylacine?
A: Thylacine on lihansyöjäeläin, joka tunnettiin myös nimillä Tasmanian tiikeri, Tasmanian susi ja Tasmanian hyeena.
K: Milloin viimeinen tunnettu Thylacine kuoli?
V: Viimeinen tunnettu Thylacine kuoli Hobartin eläintarhassa 7. syyskuuta 1936.
Kysymys: Missä Thylaciinit asuivat aikoinaan?
V: Thylaciinit elivät aikoinaan eri puolilla Australiaa ja Uutta-Guineaa.
K: Mistä löytyy maalauksia Thylacineista?
V: Thylacineja esittäviä maalauksia on löydetty Länsi-Australian pohjoisosasta ja Northern Territory -alueelta.
K: Mitä tutkijat ovat löytäneet Queenslandin pohjoisosassa sijaitsevasta Riversleighista?
V: Tutkijat ovat löytäneet ainakin 30 miljoonaa vuotta vanhoja Thylacinen fossiilisia luita Riversleighista Pohjois-Queenslandista.
K: Millainen eläin on Thylacine?
V: Thylacine on pääasiassa lihaa syövä pussieläin.
Kysymys: Mitä muita nimiä Thylacine-eläimellä on?
V: Thylacinen muita nimiä ovat tasmanialainen tiikeri, tasmanialainen susi ja tasmanialainen hyeena.
