Kymmenys: määritelmä, historia ja uskonnollinen merkitys
Kymmenys: sen määritelmä, historiallinen tausta ja uskonnollinen merkitys — opas kymmenysten käytännöistä, alkuperästä ja nykyaikaisista tulkinnoista.
Kymmenys tarkoittaa kymmenesosaa jostakin, yleensä tuloista, joka maksetaan uskonnolliselle järjestölle. Kymmenys voidaan nähdä verona, palvelumaksuna tai vapaaehtoisena lahjoituksena. Kymmenykset ovat peräisin Neljäs Mooseksen kirjasta. Muinaisessa Israelissa leeviläisten sukukunnat olivat pappeja. Muut heimot antoivat kymmenykset leeviläisille, koska heille ei ollut annettu maata Kanaanissa. Kymmenykset voivat olla rahaa tai satoa tai muuta arvokasta asiaa.
Määritelmä ja muodot
Kymmenys tarkoittaa tyypillisesti yhtä kymmenesosaa ansioista, sadosta tai muusta tuotosta. Muodollisesti se voi olla:
- rahaa (tavanomaisin nykyaikana),
- satoa tai karjaa (historiallisesti maatalousyhteiskunnissa),
- palveluksia tai lahjoja (esim. työpanos tai käyttöoikeudet).
Kymmenys voi toimia sekä taloudellisena tukena uskonnolliselle toiminnalle että symbolisena teonä vastuullisuudesta ja kiitollisuudesta.
Historiallinen tausta ja Raamatun viittaukset
Kymmenyksien juuret löytyvät varhaisista teksteistä: jo Genesis-kertomuksissa Abram antaa kymmenyksen Melkisedekille (1. Mooseksen kirja), ja myöhemmät säädökset löytyvät muun muassa Neljännestä Mooseksen kirjasta, Leviticus– ja Deuteronomium-kirjoista. Raamatullisissa teksteissä kymmenyksillä oli useita tarkoituksia:
- elatusvakuus pappisluvulle ja leeviläisille (esim. Neljäs Mooseksen kirja 18),
- seurakunnan ja jumalanpalveluksen ylläpito,
- juhla- ja pyhiinvaelluskulujen kattaminen (Deuteronomiumissa on mainintoja toisesta kymmenyksestä, joka käytetään juhliin),
- huolenpito köyhistä, orvoista ja leskistä (joissain määräyksissä kymmenyksestä osoitetaan tukea vähäosaisille).
Uusi testamentti ja kristillinen tulkinta
Uudessa testamentissa kymmenyksistä ei anneta yhtä selkeää lakisääteistä määräystä kuin Vanhassa testamentissa. Jeesus kritisoi fariseusten ulkokultaisuutta, jos he pitivät kiinni ulkoisista maksusuorituksista mutta laiminlöivät oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden (esim. Matteus 23:23). Paavali korostaa antamisen vapaaehtoisuutta ja sydämellistä asennetta (esim. 2. Korinttolaiskirje 9:7).
Kristillisissä kirkkokunnissa käytäntö vaihtelee: jotkut korostavat kymmenysten antamista synnynnäisenä velvollisuutena, toiset pitävät antamista vapaaehtoisena ja suhteutettuna yksilön vakaumukseen ja mahdollisuuksiin. Myös eri herätysliikkeet ja kirkot ovat kehittäneet omia oppinsa ja käytäntöjään.
Uskonnollinen merkitys nykypäivänä
- Taloudellinen tuki: Kymmenys tai säännöllinen lahjoitus rahoittaa seurakuntien, temppelien ja uskonnollisten yhteisöjen toimintaa, sosiaalista työtä ja lähetystyötä.
- Hengellinen harjoitus: Monille antaminen on tapa harjoittaa kiitollisuutta, luottamusta ja riippumattomuutta omaisuudesta.
- Yhteisön hyvinvointi: Lahjoituksilla voidaan auttaa köyhiä, ylläpitää yhteisön palveluja ja tukea yhteiskunnallista toimintaa.
Vertailu muihin uskontoihin
Samanlaisia käytäntöjä löytyy myös muista uskonnoista: esimerkiksi islamissa on pakollinen almuvero zakat, joka on yksi uskonnon viidestä pylväästä ja jonka suuruus ja ehdot on tarkemmin määrätty. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa on pitkä perinne lahjoittamisesta temppeleille ja munkkiveljestoille, vaikka muodot vaihtelevat.
Lakiasiat, verotus ja nykykeskustelu
Julkisoikeudellisesti kymmenysten ja lahjoitusten asemasta päätetään kansallisessa lainsäädännössä. Monissa maissa uskonnolliset yhteisöt ovat verovapaita ja lahjoitukset voivat olla verovähennyskelpoisia, mutta käytännöt vaihtelevat suuresti. Nykykeskusteluissa nousevat esiin myös aiheet kuten:
- antamisen vapaaehtoisuus versus vaatimukset;
- läpinäkyvyys ja talouden valvonta uskonnollisissa yhteisöissä;
- taloudellisen hyväksikäytön ja väärinkäytösten ehkäisy;
- eettiset näkökulmat, kuten se, miten varat kohdennetaan köyhien auttamiseen.
Kriittiset näkökulmat
Kymmenyksiin liittyy myös kritiikkiä: joissain yhteyksissä annetaan esimerkkejä pakottamisesta, väärinkäytöksistä tai siitä, että antamista painotetaan velvoitteena riippumatta antajan taloudellisesta tilanteesta. Toisaalta monet korostavat, että vapaaehtoinen, harkittu ja vastuullinen antaminen voi olla merkittävä keino tukea yhteisöä ja heikkoja.
Yhteenveto
Kymmenys on historiallisesti ja uskonnollisesti tärkeä ilmiö, joka voi merkitä sekä käytännöllistä taloudellista tukea että hengellistä harjoitusta. Sen tarkka muoto, merkitys ja velvoittavuus vaihtelevat aikaan, kulttuuriin ja uskonnolliseen tulkintaan nähden. Nykymaailmassa keskustelu kymmenyksistä kytkeytyy usein vapaaehtoisuuteen, eettisyyteen ja talouden läpinäkyvyyteen.
Mooseksen laki
Mooseksen lakien mukaan kymmenesosa annetaan papeille. Sitten pappeja vaadittiin antamaan kymmenesosa siitä, mitä he saivat, uhrilahjana Jumalalle. Nämä kymmenykset maksettiin kerran vuodessa.
Eurooppa
Ranskassa kymmenykset olivat veroja, joita roomalaiskatolinen kirkko peri ennen Ranskan vallankumousta. Kymmenykset perittiin kolmannelta valtiolta (tavalliselta kansalta), joka muodosti noin 98 prosenttia Ranskan väestöstä. Kymmenykset olivat veroja, jotka koskivat kolmannen perikunnan jäsenten omistamaa maata. Kymmenykset lakkautettiin Ranskan uuden perustuslain luomisen jälkeen vuonna 1791, kun perustuslaki valmistui.
Etsiä