Kaksitoista apostolia olivat synoptisten evankeliumien ja kristillisen perinteen mukaan Jeesuksen Kristuksen opetuslasten (oppilaiden) joukosta valittuja miehiä, joita lähetettiin julistamaan Jumalan valtakuntaa ja toimimaan Jeesuksen edustajina. Termi apostoli tulee kreikan sanasta apostolos, ’lähetetty’ tai ’lähettiläs’. Juutalaisuudessa tunnettiin samankaltainen virka heprean sanalla שליח (shaliach), joka tarkoittaa edustajaa tai lähetettyä.

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus Kristus lähetti nämä kaksitoista aluksi pareittain Galilean kaupunkeihin, antoi heille valtuudet parantaa sairaita ja ajaa pahoja henkiä ulos sekä käski saarnaamaan katumusta ja Jumalan valtakunnan läsnäoloa.

Kuka sisältyy "kaksitoista" -lista?

Eri evankeliumit ja Uuden testamentin muut tekstit antavat melko yhdenmukaiset, mutta ajoittain poikkeavat luettelot apostoleista. Yleisimmin luetellut nimet suomeksi ovat:

  • Simon Pietari
  • Andreas (Pietarin veli)
  • Jaakob, Sebedeuksen poika
  • Johannes (Jaakobin veli)
  • Filippus
  • Bartolomeus (usein tunnistettu Natanaeliksi)
  • Matteus (Levi, tullinkantaja)
  • Tuomas
  • Jaakob, Alfeuksen poika
  • Tadeus (Jude, Jaakobin poika — eri henkilö kuin Juudas Iskariot)
  • Simon Kananalainen (tunnetaan myös nimellä zelotes)
  • Juudas Iskariot (myöhemmin korvattiin)

Juudas Iskariot, joka kavalsi Jeesuksen, korvattiin apostolina myöhemmin Aktien kuvaaman menettelyn mukaisesti Matthiaksella (Apt. 1:15–26). Uudessa testamentissa myös Paavali esiintyy tärkeänä apostolisena hahmona — hänet kutsutaan usein "kansojen apostoliksi", vaikka hän ei kuulunut alkuperäiseen kahteentoista.

Apostolien tehtävät ja merkitys

  • Julistus ja lähetys: Apostolit saivat tehtäväkseen saarnata evankeliumia, perustaa seurakuntia ja kouluttaa uusia johtajia.
  • Mirakkelit ja valtuudet: evankeliumien mukaan heille annettiin valtuudet parantaa sairaita ja ajaa ulos pahoja henkiä, mikä vahvisti heidän todistustaan.
  • Todistajat: apostolit toimivat myös Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen todistajina, mikä oli keskeistä varhaisen kirkon opetukselle.
  • Organisaatio ja traditio: apostolien toiminta loi perustan kirkon johtajuudelle ja opetukselle; katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä korostetaan apostolista perimätietoa (apostolic succession).

Evankeliumien erot ja perinteen kehitys

Synoptisten evankeliumien (Matteus, Markus ja Luukas) luettelot ja painotukset muistuttavat toisiaan, mutta yksityiskohdat ja järjestys vaihtelevat. Apostolien toiminta jatkuu erityisesti Aptien kertomuksessa, jossa kuvataan varhaisen seurakunnan leviämistä ja apostolien lähetystyötä. Myös myöhemmässä kirkollisessa perinteessä apostoleja kunnioitettiin marttyyreina, seurakuntien perustajina ja pyhimyksinä; heidän elämäntarinansa ja perimätietonsa muodostivat keskeisen osan kristillistä identiteettiä.

Nykymerkitys

Kaksitoista apostolia ovat edelleen keskeinen teema kirkkojen opetuksessa, liturgiassa, ikonografiassa ja kirkkohistoriassa. Heidän roolinsa esimerkkeinä lähetystyöstä, opettajuudesta ja uskosta korostuu eri kirkkokunnissa eri tavoin, mutta apostolien merkitys kristinuskon alkuvaiheen ja kirkon perustan rakentajina on yleisesti tunnustettu.