Taivaaseenastuminen (Helatorstai) – Jeesuksen ylösnousemus, kristillinen juhla

Itäinen ortodoksinen kirkko laskee pääsiäisen ajankohdan eri tavalla, joten itäortodoksinen taivaaseenastumisen juhla on yleensä länsimaisen juhlan jälkeen (joko viikkoa, neljä viikkoa tai viisi viikkoa myöhemmin, mutta joskus myös samana päivänä). Varhaisin mahdollinen juhlapäivä on 13. toukokuuta (läntisen kalenterin mukaan) ja myöhäisin mahdollinen päivä on 16. kesäkuuta. Jotkut itämaiset ortodoksiset kirkot viettävät kuitenkin taivaaseenastumista samana päivänä kuin länsimaiset kirkot.

Juhlaa vietetään valvomalla koko yön.

Roomalaiskirje on Raamatun kirja, joka on kirjoitettu noin vuonna 56 tai 57. Siinä Paavali kuvaa Kristusta taivaassa ja syvyydessä olevaksi. Tämä näyttää olevan varhaisin kristillinen viittaus Jeesukseen taivaassa.

Yksi tärkeimmistä taivaaseenastumista käsittelevistä teksteistä on Apostolien teoissa 1:1-11. Kahden lähteen hypoteesin mukaan se on myös varhaisin. Siinä Jeesus nostetaan ruumiillisesti taivaaseen neljäkymmentä päivää ylösnousemuksensa jälkeen. Tekstin mukaan apostolit näkivät tämän tapahtuvan. Ennen taivaaseen menoaan Jeesus piti puheena niin sanotun Suuren tehtävän, jossa hän sanoi palaavansa takaisin. Luukkaan evankeliumissa taivaaseenastuminen tapahtuu pääsiäissunnuntai-iltana. Johanneksen evankeliumissa (n. 90-100) puhutaan Jeesuksen paluusta Isän luo. Ensimmäisessä Pietarin kirjassa (n. 90-110) Jeesus on noussut taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella. Efesolaiskirjeessä (n. 90-100) puhutaan Jeesuksen nousseen kaikkia taivaita korkeammalle. Ensimmäisessä Timoteuksen kirjeessä (n. 90-140) kuvataan, että Jeesus on otettu ylös kirkkauteen. Markuksen kirjan perinteinen lopetus (ks. Mark. 16) sisältää lyhyen version siitä, mitä Luukas oli sanonut ylösnousemuksesta. Siinä kuvataan Jeesuksen otetun ylös taivaaseen ja istuvan Jumalan oikealla puolella. Tapa, jolla Kristuksen ylösnousemusta kuvataan, on samanlainen kuin yleinen kuvaus hänen vastaanottamisestaan taivaassa, kuvaus, joka on peräisin heprealaisista kirjoituksista. Kuva Jeesuksen ruumiillisesta taivaaseen nousemisesta sopii yhteen vanhan perinteisen käsityksen kanssa, jonka mukaan taivas oli maan yläpuolella.

On tekstejä, jotka eivät ole Raamatussa, mutta joissa puhutaan myös ylösnousemuksesta, esimerkiksi Pistis Sophia. Irenaeus kertoo tekstissään Harhaoppeja vastaan gnostilaisesta näkemyksestä, jonka mukaan taivaaseenastuminen tapahtui puolitoista vuotta ylösnousemuksen jälkeen. Jaakobin apokryfiksi kutsutussa apokryfikirjassa kuvataan Jeesuksen opetuksia Jaakobille ja Pietarille 550 päivää ylösnousemuksen jälkeen, mutta ennen taivaaseenastumista. Tämä teksti viittaa vielä pidempään ajanjaksoon. Hiljattain löydetyssä Nag Hammadin Tuomaksen evankeliumissa ei mainita ylösnousemusta, kuten ei myöskään kanonisessa Matteuksen evankeliumissa.

Ylösnousemuksen juhlaa on vietetty vuosisatojen ajan. Vaikka siitä ei ole mitään kirjallista tietoa ennen viidennen vuosisadan alkua, pyhä Augustinus sanoo, että se on apostolista alkuperää, ja hän puhuu siitä tavalla, joka osoittaa, että kaikki kristityt viettivät sitä jo kauan ennen hänen aikaansa (hän eli vuosina 354-430).

Kristuksen taivaaseenastuminen mainitaan alkuperäisessä Nikean uskontunnustuksessa. Tämä teksti on ollut kristityille tärkeä siitä lähtien, kun se laadittiin vuonna 325. Se sisältyy messuun. Se mainitaan myös Apostolien uskontunnustuksessa. Se on tärkeä kristillisen uskon kannalta, koska se osoittaa, että Jeesuksen ihmisyys otettiin taivaaseen. Ylösnousemuksen päivä on yksi kristillisen vuoden tärkeimmistä juhlista. On paljon todisteita, jotka osoittavat, että juhla ajoittuu ainakin myöhemmälle 300-luvulle.

Kanoninen kertomus Jeesuksen ruumiillisesta ylösnousemuksesta pilviin eroaa gnostilaisesta perinteestä, jonka mukaan Jeesuksen sanottiin ylittävän ruumiillisen maailman ja palaavan kotiinsa henkimaailmaan. Se eroaa myös dokeettisista uskomuksista, joiden mukaan aine on pohjimmiltaan pahaa ja Jeesuksen sanottiin olleen puhdas henki.

Historiallisen Jeesuksen tutkijat ovat sitä mieltä, että Uuden testamentin kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat tarinoita, jotka apostolisen ajan kristillinen yhteisö keksi. Jotkut kuvaavat taivaaseenastumista sopivaksi tavaksi olla eri mieltä kristillisessä yhteisössä meneillään olevien ilmestymisväitteiden kanssa.