Lulu on säveltäjä Alban Bergin ooppera. Berg otti materiaalin kahdesta saksalaisen näytelmäkirjailijan Frank Wedekindin teoksesta: Erdgeist ja Die Büchse der Pandora. Berg kirjoitti libreton itse, ja teksti on saksankielinen.
Juoni ja hahmot
Oopperan keskiössä on nimetön nainen, Lulu, jonka viehätysvoima ja kapriisit johtavat useiden ihmisten tuhoutumiseen. Tarina kuvaa hänen nousuaan, suhteita ja lopulta romahdusta sekä väkivaltaista kuolemaa. Tärkeitä hahmoja ovat muun muassa tutkija ja puolueellinen auktoriteetti Dr. Schön, tämän poika Alwa, sekä vanha kulkuri Schigolch. Yksi koskettavimmista sivuhahmoista on paronitar Geschwitz, joka rakastaa Lulua lojaalilla mutta tuhoisalla tavalla.
Teemat
Teemat ovat raskaita ja monitasoisia: dekadenssi, moraalinen rappio, seksuaalisuus, hyväksikäyttö ja väkivalta sekä yhteiskunnallinen kritiikki. Monet pitivät oopperaa aikoinaan järkyttävänä juuri siksi, että siinä on paljon verta, murhia ja seksuaalisuutta. Lulu on samalla femme fatale -hahmo ja uhrin roolissa — teos kyseenalaistaa sukupuolten, vallan ja moraalin suhteita.
Musiikki ja sävelkieli
Monille Bergin musiikki yllätyksenä ja myös haastavana: hän yhdistää sekä perinteisiä ilmaisuvoimaisia, romanttisia elementtejä että modernimpaa tekniikkaa. Berg oli Arnold Schönbergin oppilas, ja hän käyttää teoksessa kahdentoista sävelen musiikkia (dodekafoniaa). Toisin kuin jotkut tiukat dodekafian soveltajat, Berg upottaa kahdentoista sävelen materiaalin usein tonaalisiksi tuntuviksi hetkiksi, käyttää toistuvia motiiveja ja melodisia lainaumia sekä tunnepitoista orkestrointia. Tämän ansiosta Lulu yhdistää atonaalisuuden ja romanttisen ilmaisun tavalla, joka voi tuntua voimakkaalta ja eläytyvältä, mutta myös monitasoiselta ja vaikeaselkoiselta.
Rakenne ja tulkinnat
Alkuperäinen teos oli käytännössä keskeneräinen: Berg sai valmiiksi kaksi ensimmäistä näytöstä ja jätti kolmannen vain luonnoksena. Tämän vuoksi oopperaa esitettiin pitkään kahden näytöksen versiona (kolmannen näytöksen puuttuminen vaikutti teoksen kokonaisuuteen). Bergin kuoleman jälkeen paitsi musiikilliset myös moraaliset keskustelut jatkoivat teoksen ympärillä.
Historia ja ensiesitykset
Ooppera herätti voimakasta keskustelua jo pian säveltämisensä jälkeen. Teosta pidettiin "skandaalimaisena" ja sitä leimattiin esimerkiksi poliittisissa oloissa, sillä natsi-Saksassa modernia musiikkia ja juutalaista/modernia ilmaisua pidettiin usein "degeneroituneena". Berg kuoli vuonna 1935 ennen kuin teos oli täysin valmis. Kolmannen näytöksen orkestroinnin viimeisteli myöhemmin säveltäjä Friedrich Cerha, ja täydellinen kolmen näytöksen versio tuli esille vasta vuosikymmenten kuluttua. Tämä täydellinen versio vakiinnutti Lulun paikan 1900-luvun merkittävimpien oopperateosten joukossa.
Vastaanotto ja merkitys
Lulu on sekä musiikillisesti että draamallisesti vaativa teos, joka keskustelee sukupuolista, vallankäytöstä ja yhteiskunnan rappeutumisesta. Se on vaikuttanut moniin myöhempiin säveltäjiin ja oopperatuotantoihin, ja sen näyttämöllinen voima sekä moraaliset kysymykset tekevät siitä edelleen provosoivan ja tulkintaa herättävän teoksen. Nykyään Lulu nähdään usein modernin oopperan mestariteoksena, jonka yhdistelmä dodekafoniaa, tonaalisuutta ja intensiivistä draamaa tekee siitä ainutlaatuisen.
Lopuksi
Jos haluat syventyä lisää, kannattaa tutustua Frank Wedekindin alkuperäisiin näytelmiin Erdgeist ja Die Büchse der Pandora, sekä etsiä nauhoituksia sekä kahden että kolmen näytöksen versioista nähdäksesi, miten eri tulkinnat korostavat eri puolia tästä monimutkaisesta, häiritsevästä ja lumoavasta oopperasta.