Alban Berg

Life

Varhaisvuodet

Berg kasvoi Wienin keskustassa. Hänen perheellään oli runsaasti rahaa, mutta kun Bergin isä kuoli vuonna 1900, elämä muuttui paljon vaikeammaksi. Hän ei pärjännyt koulussa kovin hyvin. Hänellä oli myös rakkaussuhde keittiöapulaisen kanssa, jonka kanssa hän sai tyttären.

Hän oli kiinnostunut musiikista, soitti pianoa ja oli alkanut säveltää, mutta hän ei ollut menestynyt koulukokeensa perusteella tarpeeksi hyvin päästäkseen musiikkikonservatorioon. Hän ei ollut kiinnostunut liike-elämästä, kuten hänen isänsä oli ollut. Hän sai palkatonta työtä. Vuonna 1904 hän alkoi opiskella Schönbergin johdolla. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän sai kunnon musiikkitunteja. Kaksi vuotta myöhemmin hänen äitinsä peri rahaa, ja silloin Berg pystyi luopumaan palkattomasta työstään ja keskittymään musiikkiin.

Schönberg opetti hänelle harmoniaa, kontrapunktia ja musiikin teoriaa, kaikkia niitä asioita, jotka on osattava säveltääkseen hyvin. Berg otti häneltä oppitunteja vuodesta 1904 vuoteen 1911. Hänen ensimmäisiin kunnon teoksiinsa kuuluvat pianosonaatti ja jousikvartetti. Tässä hän oli jo löytänyt hänelle sopivan modernin tyylin. Hän kirjoitti harmonioita, jotka tuntuivat leijuvan. Hän kirjoitti usein useampiosaisia kappaleita, joita kaikkia yhdistää yhteinen teema. Hän piti myös teemoista, jotka kuulostavat ylösalaisin, eli palindromeista, joissa sävel kuulostaa samalta eteen- ja taaksepäin. Hän tapasi Helene-nimisen tytön, ja he menivät naimisiin vuonna 1910.

Aikuisuus

Berg kuunteli mielellään kaikenlaista musiikkia. Tässä suhteessa hän oli erilainen kuin Schönberg tai Webern. Berg oli kiinnostunut ranskalaisista säveltäjistä, kuten Debussysta, sekä jazzista. Hän piti modernista teatterista ja näytelmäkirjailija Bertolt Brechtin ja säveltäjä Kurt Weillin poliittisista teoksista.

Berg oli hyvin kiitollinen Schönbergille kaikesta siitä, mitä hän oli Schönbergiltä oppinut, mutta hän pelkäsi Schönbergiä silti edelleen. Schönberg kirjoitti hänelle monia kirjeitä, joissa hän pyysi Bergiä tekemään asioita hänen puolestaan (esimerkiksi tekemään pianosovituksia orkesterikappaleistaan) ja usein myös kritisoi häntä. Vasta 1920-luvulla, kun Berg oli tullut tunnetuksi, Schönberg alkoi kirjoittaa hänelle enemmän tasavertaisen ystävän tavoin.

Berg kirjoitti viisi orkesterikappaletta. Se on ensimmäisiä merkittäviä teoksia, jotka hän kirjoitti ilman Schönbergin apua. Musiikissa on joitakin moderneja sointuja, joiden on täytynyt kuulostaa hyvin järkyttäviltä wieniläisyleisölle. Schönberg johti 31. maaliskuuta 1913 Wienissä konsertin, jossa kuultiin Bergin lauluja. Yleisön joukossa oli ihmisiä, jotka alkoivat tapella, ja poliisit jouduttiin kutsumaan paikalle. Kun Schönberg kirjoitti Bergille kritiikkiä hänen musiikistaan, Berg menetti kaiken itseluottamuksensa. Pikkuhiljaa hän alkoi saada taas lisää itseluottamusta. Hän kirjoitti Kolme orkesterikappaletta op 6. Musiikki kuulostaa aivan Mahlerilta. Siinä on paljon musiikillisia ideoita, jotka kasvavat toisiinsa ja muodostavat rikkaan soinnin.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Berg vietti jonkin aikaa armeijan koulutusleirillä. Tämän kokemuksen on täytynyt olla hänen mielessään, kun hän kirjoitti oopperaansa Wozzeck. Tästä oopperasta tuli hyvin kuuluisa. Siinä oli paljon uusia ideoita. Se ei kerro suuresta sankarista vaan yksinkertaisesta miehestä, jota ihmiset kohtelevat huonosti. Myös musiikki on hyvin erilaista kuin siihenastinen oopperamusiikki. Vaikka se oli niin moderni, se oli suuri menestys ja teki Bergistä maailmankuulun. Se toi hänelle lisää rahaa, jonka turvin hän saattoi pienen opetustyön ohella käyttää suurimman osan ajastaan säveltämiseen.

Vuosia kuuluisuutta

Wozzeckissa on hieman kahdentoista äänen musiikkia, mutta seuraavissa teoksissa kahdentoista äänen järjestelmä on paljon tärkeämpi. Hän kirjoitti Lyyrisen sviitin jousikvartetille ja kamarikonserton (Kammerkonserton), jonka muoto muodostuu matemaattisten sääntöjen mukaan. Hän tykkäsi kätkeä musiikkiinsa asioita, esimerkiksi suosikkinumeroita tai kirjaimia ihmisten nimistä. Nämä ovat kuin salaisia koodeja, ja myöhempinä vuosina muusikot ovat käyttäneet paljon aikaa yrittäessään selvittää, mitä Berg yritti tehdä.

Vuonna 1928 Berg aloitti toisen ja viimeisen oopperansa työstämisen: Lulu. Hän oli miettinyt oopperaa monta vuotta. Hän oli nähnyt näytelmän nimeltä Die Büchse des Pandora (Pandoran lipas) vuonna 1905. Wedekind oli näytellyt Viiltäjä-Jackia. Ihmiset pitivät näytelmää säädyttömänä, mutta siitä tuli silti hyvin suosittu, varsinkin vuoden 1918 jälkeen, kun Saksassa ei enää ollut sensuuria. Hän työskenteli oopperan parissa vuoteen 1934 asti. Sen jälkeen hän lopetti sen työstämisen kirjoittaakseen viulukonserttonsa. Kun hän kuuli tuntemansa nuoren tytön nimeltä Manon Gropiusin surullisesta kuolemasta poliomyeliittiin, hän omisti konserton tämän muistolle. Hän kirjoitti: "Enkelin muistolle". Manonin äiti Alma oli ollut Gustav Mahlerin vaimo.

Kuolema

Pian viulukonserton valmistumisen jälkeen Bergiä pisti hyönteinen. Tästä muodostui paise, ja hänet kiidätettiin sairaalaan, mutta hän kuoli. Konserttoa ei ollut vielä esitetty. Hän ei ollut saanut Lulua valmiiksi. Kolmas näytös oli vain hahmoteltu lyhyessä partituurissa (jossa näkyvät tärkeimmät nuotit, mutta ei tarkalleen, mitä kukin instrumentti soittaa). Kun ooppera esitettiin ensi kertaa, kolmas näytös esitettiin vain pantomiimisesti, ja samalla soitettiin muuta Bergin musiikkia. Bergin leski Helene ei halunnut kenenkään muun viimeistelevän oopperaa, joten kolmatta näytöstä ei esitetty ennen kuin Helenen kuoleman jälkeen vuonna 1976. Friedrich Cerha sai sen valmiiksi ja se esitettiin vuonna 1977, vaikka sen esittäminen oli yritetty estää oikeudessa.

Tärkeimmät teokset

• Kammerkonsertti (1925) pianolle, viululle ja 13 puhallinsoittimelle.
• Wozzeck
• Lulu
• Lyyrinen sviitti
• Seitsemän varhaista laulua
• Viulukonsertto