Bow (musiikki)

Jousen rakenne

Laadukkaissa jousissa käytetään yleensä Brasiliasta peräisin olevaa pernambuco-puuta. Jotkut jouset on nykyään valmistettu hiilikuidusta. Ne ovat usein halvempia ja silti erittäin laadukkaita. Jousen on oltava hieman kaareva, jotta se suoristuu hieman, kun karvoja kiristetään (tämä on kuin jousi ja nuoli -jousessa, jossa taivutetun jousen jännityksen hellittäminen saa nuolen lentämään).

Jousen karvoihin käytetään hevosen hiuksia. Nämä karvat putoavat vähitellen pois, kun jousen käyttö on runsasta. Kun monet karvat ovat pudonneet, pelaaja voi teettää jousella uuden karvan. Kun jousi on uusi tai kun se on juuri karvaistettu uudelleen, se ei anna ääntä ennen kuin karvat on hierottu hyvin kolofonilla (jota kutsutaan myös "kolofoniksi"). Kolofoni saa jousenkarvan tarttumaan jousen jänteeseen, kun sitä vedetään jousen poikki. Jokaisen viulistin on pidettävä viulukotelossaan pala kolofonia (ns. kolofonikakku). Hän saattaa joutua käyttämään jousen hartsia lyhyen aikaa aina soittaessaan. Jousen päässä on ruuvi karvojen kiristämistä varten. Soiton jälkeen jousen karvat on kiristettävä uudelleen ennen jousen laittamista pois. Tämä estää puuta vääntymästä (taipumasta pois muodosta).

Musta osa lähellä jousen kantapäätä (pää, jossa pelaaja pitää sitä) on nimeltään sammakko. Se pitää hiukset paikallaan. Sammakko voi olla eebenpuuta, mutta joskus se on tehty norsunluusta tai kilpikonnankuoresta. Lähellä sammakkoa on kahva, joka on valmistettu nahasta tai joskus käärmeennahasta. Kalliissa jousissa on joskus hopeasta valmistettu kärki.

On muitakin soittimia, joissa käytetään jousia. Renessanssiaikana viuluja soitettiin jousella, jota pidettiin kämmen ylöspäin. Jotkut kontrabasson soittajat pitävät edelleen jousiään näin (tätä kutsutaan saksalaiseksi menetelmäksi). Yli käden menetelmää kutsutaan ranskalaiseksi menetelmäksi).

Nykyisin käytössä olevan jousen kehitti jousiseppä François Tourte 1800-luvun Ranskassa.

On myös muita kulttuureja, joissa on vain yksi paksu hius.

 

Kumarrustekniikat

Viulua, alttoviulua, viulunsoittoa, selloa ja kontrabassoa soittamaan opettelevat viettävät hyvin kauan aikaa jousitekniikan opettelussa. Heidän on opittava hallitsemaan jousi niin, että se saa aikaan ihanan äänen jousella. He oppivat hallitsemaan jousen käyttöä vahvoilla sormilla, mutta eivät koskaan pitämään jousesta tiukasti kiinni. Joskus heitä pyydetään nyppimään jousen jousen sijaan. Tätä kutsutaan "pizzicatoksi".

Jousi pidetään oikeassa kädessä. Vasen käsi tekee eri nuotit asettamalla sormet tiukasti sormilautaan.

Kun jousisoittajat puhuvat "jousisoitosta", he tarkoittavat, että he kirjoittavat nuottiin jokaisen nuotin riippumatta siitä, soitetaanko se ylös- vai alasjousella. Alasjousituksella tarkoitetaan sitä, että soittaja aloittaa kantapäästä (siitä päästä, jota hän pitää kädessään) ja lopettaa kärkeen. Ylöspäin suuntautuvalla jousella jousi kulkee suunnasta kärjestä kantapäähän. Pelaajan ei aina tarvitse käyttää "kokonaista jousipyssyä" (kantapäästä kärkeen). Nopeassa musiikissa hän voi käyttää vain pientä osaa jousesta. Downbow tuntuu vahvemmalta kuin upbow, joten sitä käytetään yleensä tahdin ensimmäiseen tahtiin. Alas- ja ylösjousia voidaan käyttää vuorotellen, mutta usein yhdellä jousenvedolla otetaan kaksi tai useampia nuotteja. Tämä osoitetaan musiikissa slurilla (lyhyt kaareva viiva, joka on kuin fraasimerkki slurrattavien nuottien ylä- tai alapuolella).

Jousen tulisi yleensä koskettaa jousen osaa, joka on keskellä sormilaudan pään ja sillan väliä (ks. artikkeli viulu). Hiljaista soittoa varten jousen tulisi olla lähempänä sormilautaa. Jos haluat soittaa kovaa, sen on oltava lähempänä siltaa.

Kun soittajat ovat soittaneet nyppimällä (pizzicato) ja heidän on aloitettava uudelleen jousen soittaminen, nuottiin merkitään sana arco. Tämä on italialainen sana jouselle.

Jousella voidaan tehdä erikoistehosteita. Näitä ovat mm:

• sul ponticello, mikä tarkoittaa, että jousi soi kohti siltaa. Näin saadaan aikaan lasimainen, säestävä ääni, joka on täynnä dissonoivia harmonioita.
• Sul tasto tarkoittaa, että jousi on sormilautojen yläpuolella, mikä tuottaa hyvin hiljaisen, vaimean äänen.
• col legno (kirjaimellisesti: puun kanssa) tarkoittaa, että soittajien on käännettävä jousi ympäri ja lyötävä jousen jouselle puun kanssa. Pelaajat, joilla on kalliit jouset, eivät useinkaan pidä tästä ja tuovat halvemman jousen soittamaan näitä kappaleita.
• Jousen jousituksella tarkoitetaan: jousen pitämistä kosketuksessa jousen kanssa nuottien välillä.
• Jousen nostaminen jousesta tarkoittaa jousen nostamista tai pomppimista.
• Spiccato tarkoittaa, että jousi pomppii niin, että nuotit ovat staccato (lyhyitä ja irrallisia).
• Ricochet-keulaus tarkoittaa, että jousi pomppii itsestään hyvin nopeasti jousen yläosassa (lähellä kärkeä). Jokainen pomppaus voi olla eri nuottiin. Tämä on hyvin kehittynyt tekniikka.
• Kahta jousisoittoa voidaan soittaa samanaikaisesti, jolloin soi kaksi nuottia. Tätä kutsutaan tuplapysäytykseksi.
• Kolmea tai neljää jousta voidaan soittaa kerralla, mutta vain hyvin korkeilla dynamiikkatasoilla ja hyvin löysällä jousella - joskus sointuvaikutelma saadaan aikaan tuplapysäytyksellä nopeasti kahdella jousella ja sitten kahdella muulla jousella.

 

Muut jousityypit

Kiinalaisia yazheng- ja yaqin-soittimia sekä korealaisia ajaeng-sitherejä soitetaan yleensä "jousituksella", jossa on ruusukkeella päällystetty keppi, joka hankaa jousia vasten ilman hevosenhiuksia. Keskiajan Euroopassa tunnetussa hurdy-gurdy-soittimessa on jouset, joita jousitetaan "kolofonipyörällä", jota käännetään kahvasta.

 
Viulun jousen osat