Soitinjousi – jousi viululle, sellolle ja kontrabassolle
Soitinjousi: opas jousen rakenteeseen, hiuksiin, käyttöön ja huoltoon viululle, sellolle ja kontrabassolle — vinkkejä soittoon ja äänenmuodostukseen.
Tämä artikkeli käsittelee soittimissa käytettävää jousipeltiä. Muista merkityksistä, katso Bow (disambiguation).
Musiikissa jousi on keppi, johon on kiinnitetty hiuksia. Sitä käytetään jousisoittimen, kuten viulun, alttoviulun, sellon tai kontrabasson, jousien vetämiseen.
Rakenne ja osat
Perinteinen jousi koostuu useista osista: varsista (keppi), karvasta (yleensä hevoskarvaa), kärjestä, nupista (engl. frog), kiristysruuvista sekä erilaisista kääreistä ja käämityksistä, jotka suojaavat vartta ja antavat pitoa. Varren kaarevuutta ja jäykkyyttä kutsutaan kamberiksi (kaarevuus) — se on olennainen sointiin ja jousen reaktioon kädessä.
Materiaalit
Karva on useimmiten hevoskarvaa, erityisesti pöytäpirtaan (tail hair) kerättyä. Karva on yleensä valkoista tai mustaa; mustaa karvaa käytetään joskus kontrabassoissa paremman karkeuden vuoksi. Vaihtoehtoisia karvamateriaaleja ovat synteettiset kuidut, joita käytetään erityisesti kosteissa olosuhteissa tai kun halutaan eläinperäisistä materiaaleista vapaa vaihtoehto.
Varsi valmistetaan usein pernambucon puusta, joka on pitkään ollut arvostetuin materiaalivalinta sen elastisuuden ja resonanssin vuoksi. Nykyään myös hiilikuitu- eli carbon-varret ovat yleistyneet: ne ovat kestävämpiä, vähemmän herkkiä kosteudelle ja tasapainoltaan ennakoitavia. Muista koriste- ja metalliosista (käämi, nupin helat, emalointi) käytetään esimerkiksi hopeaa, nikkeliä ja äidinmuruja.
Toiminta ja käyttö
Soittaja vetää jousen karvan yli soitinjousen kielien päällä; jousen pinnan ja kielen välinen kitka aiheuttaa kielen värähtelyn, josta syntyy ääni. Äänen voimakkuuteen ja sävyyn vaikuttavat mm. paine, nopeus, jousen kaarevuus ja karvan rosinoimisen määrä. Rosiniini (rosin) levitetään karvoihin, jotta karva saisi lisää kitkaa kieltä vasten.
Tekniikoita on monia: arco (jousella soittaminen), pizzicato (kielen nykäisy sormella), col legno (soittaminen jousen varrella) ja erilaiset jousen käsittelyt (spiccato, legato, détaché jne.).
Eri soittimille suunnitellut jouset
Jouset vaihtelevat pituudeltaan, painoltaan ja jäykkyydeltään soittimen mukaan. Viulun jouset ovat kevyempiä (yleensä noin 56–62 g), alttoviulun hieman painavampia ja sellon jouset selvästi raskaampia ja paksumpia. Kontrabassoon on olemassa kaksi päätyyppiä: ranskalainen (French) eli "viulukäsin" ja saksalainen (German) tyyli, jotka eroavat muodoltaan ja otetavaltaan.
Hoito ja ylläpito
- Rosiniinia käytettäessä on hyvä pyyhkiä ylimääräinen rosiniini pois soittimen lakkapinnoilta jokaisen soiton jälkeen, sillä rosiniinijäämät voivat vahingoittaa pintaa ajan kanssa.
- Jousen kiristystä ei tule jättää maksimiselle pidemmäksi aikaa; useimmat soittajat löysäävät karvaa lukituksen jälkeen estääkseen varren vääntymisen.
- Vältä koskettelua karvoihin paljain käsin, sillä ihon öljyt heikentävät kitkavaikutusta ja likaavat karvaa. Pidä jousi kotelossa suojassa äärilämpötiloilta ja korkealta kosteudelta.
- Karvat kuluvat ja likaantuvat ajan myötä; tyypillinen käyttöikä vaihtelee soittajasta ja käytöstä riippuen vuosista useampaan vuoteen. Karvojen uusiminen (ns. rehairing) on yleinen huoltotoimenpide, joka tehdään soitinliikkeessä.
Valitseminen ja huolto
Jousen valinta perustuu henkilökohtaiseen tuntumaan, instrumenttiin ja musiikkityyliin. Aloittelijalle sopii usein edullinen ja tasapainoinen jousi, kun taas kokeneet soittajat etsivät yksilöllisesti soivia ja reagointikykyisiä jousia. Hiilikuitujouset ovat hyvä vaihtoehto matkustaville ja kosteudelle altistuviin olosuhteisiin.
Historia ja kehitys
Nykyisen kaltainen jousi kehittyi 1700–1800-lukujen vaihteessa; ranskalainen jousentekijä François Tourte on usein mainittu modernin jousen muodon vakiinnuttajana. Vuosien saatossa materiaalit, muotoilu ja tasapainotus ovat kehittyneet, mutta perusidea — puuvartinen keppi ja karva — pysyy samana.
Vinkkejä käytännön soittajalle
- Käytä rosiniinia kohtuudella: liian runsaasti rosiniinia tekee äänestä samean ja tuottaa liikaa pölyä.
- Oppimisen alkuvaiheessa kokeile eri painoja ja pituuksia löytääksesi mukavimman jousen. Soittimenopettaja tai soitinliike voi auttaa sovituksen kanssa.
- Tarkista säännöllisesti kiristysruuvi ja muut kiinnikkeet; löystyneet osat vaikuttavat soittotuntumaan ja turvallisuuteen.
- Jos havaitset varren vääntymistä, halkeamia tai muita vaurioita, vie jousi ammattilaiselle — varsinkin arvokkaat pernambucon-jouset tarvitsevat huolellista korjausta.
Yhteenvetona: jousi on herkullisen yksinkertainen mutta teknisesti vaativa työkalu, jonka valinta, huolto ja käyttö vaikuttavat suoraan jousisoittimen sointiin ja soittotekniikkaan.
Sellon jousi
Jousen rakenne
Laadukkaissa jousissa käytetään yleensä Brasiliasta peräisin olevaa pernambuco-puuta. Jotkut jouset on nykyään valmistettu hiilikuidusta. Ne ovat usein halvempia ja silti erittäin laadukkaita. Jousen on oltava hieman kaareva, jotta se suoristuu hieman, kun karvoja kiristetään (tämä on kuin jousi ja nuoli -jousessa, jossa taivutetun jousen jännityksen hellittäminen saa nuolen lentämään).
Jousen karvoihin käytetään hevosen hiuksia. Nämä karvat putoavat vähitellen pois, kun jousen käyttö on runsasta. Kun monet karvat ovat pudonneet, pelaaja voi teettää jousella uuden karvan. Kun jousi on uusi tai kun se on juuri karvaistettu uudelleen, se ei anna ääntä ennen kuin karvat on hierottu hyvin kolofonilla (jota kutsutaan myös "kolofoniksi"). Kolofoni saa jousenkarvan tarttumaan jousen jänteeseen, kun sitä vedetään jousen poikki. Jokaisen viulistin on pidettävä viulukotelossaan pala kolofonia (ns. kolofonikakku). Hän saattaa joutua käyttämään jousen hartsia lyhyen aikaa aina soittaessaan. Jousen päässä on ruuvi karvojen kiristämistä varten. Soiton jälkeen jousen karvat on kiristettävä uudelleen ennen jousen laittamista pois. Tämä estää puuta vääntymästä (taipumasta pois muodosta).
Musta osa lähellä jousen kantapäätä (pää, jossa pelaaja pitää sitä) on nimeltään sammakko. Se pitää hiukset paikallaan. Sammakko voi olla eebenpuuta, mutta joskus se on tehty norsunluusta tai kilpikonnankuoresta. Lähellä sammakkoa on kahva, joka on valmistettu nahasta tai joskus käärmeennahasta. Kalliissa jousissa on joskus hopeasta valmistettu kärki.
On muitakin soittimia, joissa käytetään jousia. Renessanssiaikana viuluja soitettiin jousella, jota pidettiin kämmen ylöspäin. Jotkut kontrabasson soittajat pitävät edelleen jousiään näin (tätä kutsutaan saksalaiseksi menetelmäksi). Yli käden menetelmää kutsutaan ranskalaiseksi menetelmäksi).
Nykyisin käytössä olevan jousen kehitti jousiseppä François Tourte 1800-luvun Ranskassa.
On myös muita kulttuureja, joissa on vain yksi paksu hius.
Kumarrustekniikat
Viulua, alttoviulua, viulunsoittoa, selloa ja kontrabassoa soittamaan opettelevat viettävät hyvin kauan aikaa jousitekniikan opettelussa. Heidän on opittava hallitsemaan jousi niin, että se saa aikaan ihanan äänen jousella. He oppivat hallitsemaan jousen käyttöä vahvoilla sormilla, mutta eivät koskaan pitämään jousesta tiukasti kiinni. Joskus heitä pyydetään nyppimään jousen jousen sijaan. Tätä kutsutaan "pizzicatoksi".
Jousi pidetään oikeassa kädessä. Vasen käsi tekee eri nuotit asettamalla sormet tiukasti sormilautaan.
Kun jousisoittajat puhuvat "jousisoitosta", he tarkoittavat, että he kirjoittavat nuottiin jokaisen nuotin riippumatta siitä, soitetaanko se ylös- vai alasjousella. Alasjousituksella tarkoitetaan sitä, että soittaja aloittaa kantapäästä (siitä päästä, jota hän pitää kädessään) ja lopettaa kärkeen. Ylöspäin suuntautuvalla jousella jousi kulkee suunnasta kärjestä kantapäähän. Pelaajan ei aina tarvitse käyttää "kokonaista jousipyssyä" (kantapäästä kärkeen). Nopeassa musiikissa hän voi käyttää vain pientä osaa jousesta. Downbow tuntuu vahvemmalta kuin upbow, joten sitä käytetään yleensä tahdin ensimmäiseen tahtiin. Alas- ja ylösjousia voidaan käyttää vuorotellen, mutta usein yhdellä jousenvedolla otetaan kaksi tai useampia nuotteja. Tämä osoitetaan musiikissa slurilla (lyhyt kaareva viiva, joka on kuin fraasimerkki slurrattavien nuottien ylä- tai alapuolella).
Jousen tulisi yleensä koskettaa jousen osaa, joka on keskellä sormilaudan pään ja sillan väliä (ks. artikkeli viulu). Hiljaista soittoa varten jousen tulisi olla lähempänä sormilautaa. Jos haluat soittaa kovaa, sen on oltava lähempänä siltaa.
Kun soittajat ovat soittaneet nyppimällä (pizzicato) ja heidän on aloitettava uudelleen jousen soittaminen, nuottiin merkitään sana arco. Tämä on italialainen sana jouselle.
Jousella voidaan tehdä erikoistehosteita. Näitä ovat mm:
- sul ponticello, mikä tarkoittaa, että jousi soi kohti siltaa. Näin saadaan aikaan lasimainen, säestävä ääni, joka on täynnä dissonoivia harmonioita.
- Sul tasto tarkoittaa, että jousi on sormilautojen yläpuolella, mikä tuottaa hyvin hiljaisen, vaimean äänen.
- col legno (kirjaimellisesti: puun kanssa) tarkoittaa, että soittajien on käännettävä jousi ympäri ja lyötävä jousen jouselle puun kanssa. Pelaajat, joilla on kalliit jouset, eivät useinkaan pidä tästä ja tuovat halvemman jousen soittamaan näitä kappaleita.
- Jousen jousituksella tarkoitetaan: jousen pitämistä kosketuksessa jousen kanssa nuottien välillä.
- Jousen nostaminen jousesta tarkoittaa jousen nostamista tai pomppimista.
- Spiccato tarkoittaa, että jousi pomppii niin, että nuotit ovat staccato (lyhyitä ja irrallisia).
- Ricochet-keulaus tarkoittaa, että jousi pomppii itsestään hyvin nopeasti jousen yläosassa (lähellä kärkeä). Jokainen pomppaus voi olla eri nuottiin. Tämä on hyvin kehittynyt tekniikka.
- Kahta jousisoittoa voidaan soittaa samanaikaisesti, jolloin soi kaksi nuottia. Tätä kutsutaan tuplapysäytykseksi.
- Kolmea tai neljää jousta voidaan soittaa kerralla, mutta vain hyvin korkeilla dynamiikkatasoilla ja hyvin löysällä jousella - joskus sointuvaikutelma saadaan aikaan tuplapysäytyksellä nopeasti kahdella jousella ja sitten kahdella muulla jousella.
Muut jousityypit
Kiinalaisia yazheng- ja yaqin-soittimia sekä korealaisia ajaeng-sitherejä soitetaan yleensä "jousituksella", jossa on ruusukkeella päällystetty keppi, joka hankaa jousia vasten ilman hevosenhiuksia. Keskiajan Euroopassa tunnetussa hurdy-gurdy-soittimessa on jouset, joita jousitetaan "kolofonipyörällä", jota käännetään kahvasta.
Viulun jousen osat
Etsiä