Loispistiäiset | Ne ovat loispistiäisiä, jotka munivat munansa muiden hyönteislajien kehoihin tai niiden päälle
Ylivoimaisesti suurin osa ampiaisista (yli 500 000 lajia pelkästään Chalcidoidea-superheimossa) on erityyppisiä loisia. Ne ovat loisia, jotka munivat muiden hyönteislajien (yleensä toukkien, kuten toukkien) kehoihin tai kehoihin.
Eri lajit ovat erikoistuneet eri hyönteisjärjestöihin kuuluviin isäntäkasveihin, useimmiten lepakkoperhosiin, mutta jotkut lajit valitsevat myös kovakuoriaisia, kärpäsiä tai ötököitä; hämähäkkiampiaiset (Pompilidae) hyökkäävät yksinomaan hämähäkkejä vastaan.
Lähes jokaisella tuholaislajilla on vähintään yksi ampiaislaji, joka saalistaa sitä tai loissii sitä. Tämän vuoksi ampiaiset ovat erittäin tärkeitä tuholaisten määrän luonnollisessa torjunnassa (biotorjunta). Loisampiaisia käytetään yhä useammin maatalouden tuholaistorjunnassa, koska ne itse aiheuttavat vain vähän tai ei lainkaan vahinkoa viljelykasveille. Viljelijät ostavat näitä loisampiaisia hyönteisten torjuntaan pelloillaan.
Useimmissa lajeissa aikuiset loisampiaiset eivät itse saa ravinteita saaliistaan. Aivan kuten mehiläiset, perhoset ja koiperhoset, myös aikuisina ravintonsa saavat yleensä kaiken ravintonsa nektarista.
Loisampiaiset ovat tavoiltaan hyvin erilaisia. Monet munivat munansa isäntänsä elottomiin vaiheisiin (muna tai nukke). Jos saalis on toukka, ne lamauttavat sen ruiskuttamalla siihen myrkkyä munanjohtimensa kautta. Sitten ne asettavat yhden tai useamman munan isäntään tai laskevat ne isäntään ulkoisesti. Isäntä pysyy elossa, kunnes lois-toukat ovat sukukypsiä, ja kuolee myöhemmin, kun lois-toukat nukahtavat tai kun ne kehittyvät aikuisiksi. Periaatteessa isäntä syödään elävältä.
Aleiodes indiscretus -haaraeläin, joka munii toukkaan.
Megarhyssa macrurus (Ichneumonidae), loispistiäinen, munimassa isäntäänsä puun puun läpi. Naaraan ruumis on noin 50 mm (2 tuumaa) pitkä, ja sen ovipositor on noin 100 mm (4 tuumaa) pitkä.
Apanteles Apanteles -loisimatoideja toukan koteloissa.
Ichneumons
Ichneumonoidea on ampiaisparasiittien superheimo. Siinä on kaksi pääperhettä:
- Ichneumonidae: Tämä on ylivoimaisesti suurin perhe. Se on hyvin spesifinen loinen, sillä kukin laji saalistaa vain yhtä tai kahta saalislajia.
- Braconidae: Nämä ovat monipuolisempia loisia, joilla on laaja valikoima isäntiä, joita ne voivat loistaa.
Polydnavirus (PDV)
Polydnavirukset ovat ainutlaatuinen ryhmä hyönteisviruksia, joilla on keskinäinen suhde loisampiaisiin.
Virus suojaa loisen toukkaa isännän sisällä heikentämällä isännän immuunijärjestelmää. Se myös muuttaa isännän soluja tavalla, joka auttaa loista. Polydnavirus, kuten kaikki virukset, tarvitsee isännän monistuakseen. Tämä tapahtuu ampiaisnaaraan munasarjoissa.
Näiden virusten ja ampiaisen välinen suhde on pakollinen: kaikki yksilöt ovat "tartunnan saaneita" viruksilla; virus on lisätty ampiaisen perimään.
Polydnavirusten kaksi tärkeintä sukua ovat Ichnovirukset (IV) ja Bracovirukset (BV). Ichnovirukset esiintyvät ichneumonidi-ampiaislajeissa ja bracovirukset braconidi-ampiaislajeissa.
Isännän puolustus
Loispistiäisten uhreilla on puolustautumiskeinoja, joita ne voivat käyttää. Monet yrittävät piiloutua ampiaisilta. Saaliin munankuoret ja kynsinauhat ovat paksuuntuneet, jotta ampiainen ei pääse tunkeutumaan niihin. Kun ampiainen saapuu paikalle, saalis voi pudota kasvista, jossa se on, tai se voi vääntyä ja vääntyä saadakseen naaraan irti. Jotkut oksentavat ampiaisen päälle sotkeakseen sen. Kiemurtelu voi joskus auttaa saamaan ampiaisen jättämään munan laskematta isännälle ja sijoittamaan sen sen sijaan munan lähelle. Koteloiden kiemurtelu voi aiheuttaa sen, että ampiainen menettää otteensa sileästä ja kovasta kotelosta tai jää loukkuun silkkisäikeisiin. Jotkut toukat purevat ampiaisia, jotka lähestyvät sitä. Jotkut erittävät myrkyllisiä yhdisteitä, jotka tappavat tai karkottavat loispistiäisen. Muurahaiset, jotka ovat symbioottisessa suhteessa toukkien, kirvojen tai suomuhyönteisten kanssa, puolustavat niitä ampiaisten hyökkäyksiltä.
Jopa loispistiäiset ovat alttiita hyperparasitoidisille ampiaisille. Jotkin loispistiäiset muuttavat tartunnan saaneen isännän käyttäytymistä siten, että ne rakentavat silkkiverkon ampiaisten poikasen ympärille sen jälkeen, kun ne ovat nousseet ulos sen kehosta, suojellakseen niitä hyperparasitoideilta.
Endoparasitoidien kohdalla isännän immuunisolut voivat kapseloida loisimatoideja sisältävien ampiaisten munat ja toukat. Kirvoissa sekundaarinen endosymbiontti Buchnera aphidicola kantaa piilevää faagia. Tämä faagi tekee kirvasta suhteellisen immuuni sen parasiittiampiaisille tappamalla monet munista. Ampiaiset kuitenkin torjuvat tämän munaamalla lisää munia kirvoihin, joissa on endosymbiontti, jotta ainakin yksi niistä voi kuoriutua ja loisuttaa kirvoja.
Tietyt toukat syövät sekä itselleen että loiselle myrkyllisiä kasveja parantuakseen. Myös Drosophila melanogasterin toukat hoitavat itseään etanolilla parasiittien hoitoon. D. melanogaster -naaraat munivat munansa ruokaan, joka sisältää myrkyllisiä määriä alkoholia, jos ne havaitsevat lähellä loispistiäisiä. Vaikka alkoholi hidastaa kärpästen kasvua, se suojaa niitä ampiaisilta.
Evolution
Parasitoidismi kehittyi Hymenopteroissa vain kerran, permikaudella. Se johti yhteen ainoaan klaadiin, Apocrita-sukuun. Lähes kaikki parasiitoidiampiaiset polveutuvat tästä klaadista.
Parasiittinen elämäntapa on hävinnyt useaan otteeseen, muun muassa muurahaisten, mehiläisten ja keltamyyräampiaisten joukosta. Tämän seurauksena Hymenoptera-luokassa on monia loisperheitä, jotka ovat sekoittuneet ei-loisperäisiin ryhmiin. Hymenoptera, Apocrita ja Aculeata ovat kaikki klaadeja, ja jokaisessa niistä on sekä loisevia että ei-loisevia lajeja. Parasiitoidiset ampiaiset eivät muodosta omaa kladiaansa.
Loispistiäisiin kuuluu joitakin hyvin suuria ryhmiä. Joidenkin arvioiden mukaan Chalcidoidea-sukuun kuuluu 500 000 lajia, Ichneumonidae-sukuun 100 000 lajia ja Braconidae-sukuun jopa 50 000 lajia. Isäntähyönteiset ovat kehittäneet erilaisia suojautumiskeinoja loisampiaisia vastaan, kuten piiloutuminen, kiemurtelu ja naamiointimerkinnät.
Hymenoptera-suvun lajien määrä lisääntyi voimakkaasti pian sen jälkeen, kun parasiittien kehittyminen järjestyksessä oli alkanut. Parasitoidisuus on saattanut olla siihen pääasiallinen syy. Ampiaisvyötärön (supistuma vatsassa) kehittyminen auttoi Apocrita-suvun hyönteisiä, koska se paransi munasolun (munien munintaan käytettävän elimen) liikuteltavuutta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Minkä tyyppiset ampiaiset ovat yleisimpiä?
V: Ylivoimaisesti yleisin ampiaistyyppi on erityinen loistyyppi, jota kutsutaan parasiitiksi.
K: Mihin tai mihin parasiittiampiaiset yleensä munivat munansa?
V: Parasitoidiampiaiset munivat yleensä muiden hyönteislajien, tyypillisesti toukkien, kuten toukkien, ruumiisiin tai niiden päälle.
K: Millä loisimatoiset ampiaiset ravitsevat aikuisina?
V: Useimmat loisampiaiset eivät saa ravinteita saaliistaan. Ne, jotka syövät aikuisina, saavat yleensä kaiken ravintonsa nektarista.
K: Miten loisampiainen lamauttaa isäntänsä?
V: Loisampiainen lamaannuttaa isäntänsä ruiskuttamalla siihen myrkkyä munanjohtimensa kautta.
K: Mihin loisampiainen tyypillisesti munii munansa?
V: Loisampiainen tyypillisesti joko asettaa yhden tai useamman munan isäntään tai jättää ne isäntään ulkoisesti.
K: Miten isäntä kuolee, kun se on loiseva ampiainen?
V: Isäntä pysyy hengissä, kunnes lois-toukat ovat sukukypsiä, ja kuolee myöhemmin, kun ne nukkuvat tai kehittyvät aikuisiksi, jolloin toukat syövät ne käytännössä elävältä.
K: Miksi maanviljelijät ostavat tämäntyyppisiä loisia hyönteisten torjuntaan pelloillaan?
V: Viljelijät ostavat tämäntyyppisiä loisia hyönteisten torjuntaan pelloillaan, koska ne eivät aiheuta juurikaan vahinkoa viljelykasveille ja koska niitä voidaan käyttää tuholaisten määrän luonnolliseen hallintaan (biologinen torjunta).
