Yhdysvaltain ensimmäinen kongressi, joka koostui Yhdysvaltain senaatista ja edustajainhuoneesta, kokoontui 4. maaliskuuta 1789 - 4. maaliskuuta 1791. Tämä tapahtui George Washingtonin presidenttikauden kahden ensimmäisen vuoden aikana. Kongressi kokoontui ensin Federal Hallissa New Yorkissa ja myöhemmin Congress Hallissa Philadelphiassa. Ensimmäisen kongressin ensimmäisen kokouksen myötä Yhdysvaltain liittovaltion hallitus aloitti virallisesti toimintansa vuoden 1787 perustuslailla perustetun uuden (ja nykyisen) hallintorakenteen mukaisesti. Edustajainhuoneen paikkojen jako perustui perustuslain I artiklan 2 pykälän 3 momentin määräyksiin. Molemmissa kamareissa oli hallintoa puoltava enemmistö. Tämä kongressi hyväksyi kaksitoista perustuslain muutosartiklaa, jotka lähetettiin osavaltioille ratifioitaviksi. Ne kymmenen, jotka ratifioitiin lisäyksinä perustuslakiin 15. joulukuuta 1791, tunnetaan yhteisnimellä Bill of Rights (Bill of Rights) (muutokset yksi-kymmenen).

Tausta ja poliittinen konteksti

Ensimmäinen kongressi syntyi suoraan uuden perustuslain voimaantulosta. Federalistit, jotka kannattivat vahvempaa keskushallintoa, muodostivat enemmistön molemmissa kamareissa. Vastavoimana olivat anti-federalistit ja muut ryhmät, jotka vaativat selkeämpiä takeita kansalaisten ja osavaltioiden oikeuksista. Näistä kiistoista syntyi välitön tarve muutosartikloille, eli Bill of Rightsille, jotta useat osavaltiot suostuivat ratifioimaan perustuslain.

Keskeiset toimet ja lait

Ensimmäinen kongressi ei jäänyt pelkästään muodollisuuksien tasolle: se loi nopeasti toimivan liittovaltion perusrakenteen ja sääti useita tärkeitä lakeja ja virastoja, joiden avulla hallinto saatettiin käytännössä toimimaan.

  • Perustettiin liittovaltion hallinnon keskeisiä elimiä ja järjestelmiä, muun muassa ministeriöt ja postilaitos, jotta valtion toimeenpano ja viestintä voitiin organisoida.
  • Hyväksyttiin tärkeitä talouslakeja, joiden avulla aloitettiin valtionvelan järjestelyt ja tullijärjestelmän luominen. Kongressi käsitteli laajasti Alexander Hamiltonin esittämiä talouslinjauksia, jotka tähtäsivät liittovaltion luoton ja talousjärjestelmän vakauttamiseen.
  • Hyväksyttiin Judiciary Act -laki, joka loi liittovaltaisen oikeusjärjestelmän perusrakenteen ja vahvisti ylimmän oikeuden asemaa (Judiciary Act of 1789).
  • Kongressi hoiti myös muita käytännön ratkaisuja, kuten liittovaltion hallintokaupungin sijainnista päättämisen. Residence Actin myötä sovittiin myöhemmin (1790) pääkaupungin sijoittamisesta Potomac-joen varrelle, osana poliittista kompromissia liittovaltion velkojen hoidon ympärillä.
  • Vuonna 1791 kongressi myönsi myös ensimmäisen pankkikonstruktion kaltaisen oikeudellisen perustan yksityiselle ja julkiselle rahoitukselle, kun keskustelu yksityisistä pankeista ja liittovaltion roolista rahoitusjärjestelmässä eteni.

Bill of Rightsin synty ja merkitys

Bill of Rights syntyi osin kompromissina. Monet osavaltiot vaativat selkeitä kirjattuja takeita kansalaisten vapaudesta ennen kuin suostuisivat perustuslain ratifioimiseen. Ensimmäinen kongressi vastasi tähän lähettämällä osavaltioille kaksitoista muutosesitystä; 10 niistä ratifioitiin vuoden 1791 loppuun mennessä ja ne muodostavat nykyisen Bill of Rightsin (muutokset 1–10).

Bill of Rights sisältää muun muassa suojan sanan- ja uskonnonvapaudelle, oikeuden kantaa aseita, suojan mielivaltaisia takavarikointeja vastaan sekä oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Nämä lisäykset vakauttivat uuden perustuslain hyväksyntää ja muodostivat perustan monille Yhdysvaltain perusoikeuksien tulkinnoille myöhemmissä oikeustapauksissa.

Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena: alkuperäisistä kaksitoista ehdotetusta muutoksesta toinen (koskien edustajainhuoneen kokoontumista ja paikkojen jakamista) ei koskaan saanut riittävää määräosaa ratifioitumiseen, ja toinen (koskien kongressin palkankorotuksia) jäi odottamaan — se hyväksyttiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin osittain uudelleenaktivoituna ja lopulta tuli hyväksytyksi vasta 1992 muodostaen 27. lisäyksen.

Vaikutus ja perintö

Ensimmäisen kongressin päätökset asettivat perustan Yhdysvaltain liittovaltion hallinnolle ja oikeusjärjestelmälle. Monet silloin säädetyt käytännöt ja instituutiot ovat säilyttäneet vaikutuksensa vuosisatojen yli. Bill of Rights puolestaan on perustuslain tärkein suojaosio yksilöiden vapauksille, ja sen hyväksyminen on usein nähty keskeisenä askeleena kohti laajempaa kansallista konsensusta perustuslain hyväksymisestä.

Yhteenvetona: ensimmäinen kongressi oli siirtymäkauden ja vakiinnuttamisen aikaa — se loi hallinnolliset rakenteet, loi taloudellisia ja oikeudellisia puitteita uuden valtion toiminnalle sekä vastasi kiistoihin, jotka johtivat Bill of Rightsin syntyyn.